keskiviikko 22. elokuuta 2012

Three minutes of acknowledgements

Kiitämme toisiamme parhaasta matkaseurasta ever. You're the best for me, darling!

Erityiskiitos kuuluu sponsoreillemme (you know who you are), joita ilman matkasta olisi tullut huomattavasti lyhyempi ja surkeampi.

Suurkiitos myös läheisillemme ja ystävillemme, jotka ovat majoittaneet avosylin kodittomat matkailijat ja tarjonneet sydämen lämpöä ja seuraa fyysisen ravinnon ohella. Halaus kannustuksesta, rohkaisusta, innostuksesta ja ymmärryksestä teille kaikille. Ja kärsivällisyydestä.

Suurkiitos vielä lukijoillemme, jotka ovat kulkeneet mukanamme maailman ympäri ja jakaneet kokemukset kanssamme. Jokainen blogiin kirjoitettu, meille meilattu ja skypetetty kommentti oli arvokas ja lämmitti mieltämme suuresti. Ikinä emme tunteneet olevamme yksin.


tiistai 21. elokuuta 2012

Day 396: The last day of Freedom! And random thoughts about last year.

Oi joi. Ui jui jui. Viimeinen päivä vapauden vuodestamme koitti ennemmin kuin uskoimmekaan. Yksi vuosi on lopulta kuitenkin melko lyhyt aika aikuisen elämässä. Varsinkin näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Heräsimme jo kuudelta ja raahauduimme viimeisen päivän kunniaksi Torreen aamukahville ja lämpimälle croissantille. Ilma oli suorastaan syksyinen aamulla, ja takki välttämätön. Istahdimme hetkeksi Espan puiston penkille katselemaan töihin kiiruhtavia ihmisiä ja koitimme tajuta, että huomenna olemme itsekin osa tuota ihmisvirtaa. Kävelimme pitkin keskustaa ja nautimme kaupungin sykkeestä, kävimme torilla ja kaupoissa ja kauppakeskuksissa, ja päädyimme Tennispalatsiin aamupäivän elokuvanäytökseen Expendables 2-leffaa katsomaan. Eihän mikään leffa, jossa on mukana Chuck Norris, voi olla huono! Kiertelimme ja kaartelimme taas pitkin poikin keskustaa, kävimme syömässä Kauppahallin Soppakeittiössä ja istuskelimme lisää puistossa aurinkoa imemässä. Löysimme vielä itsemme Coffee Housesta iltapäiväkahvilta ja neljän aikoihin olimme kotona, työpäivän pituisen kaupunkirupeaman jäljiltä melko väsyneinä jopa. Illan vietimme kotona huomiseen valmistautuen, mennyttä vuotta muistellen ja ystävän kanssa Skypellä jutellen. Niinkuin kuvitella saattaa, huominen työhön paluu kummitteli jo mielessä pitkin päivää, ja ainoa hämmästyksen aihe oli että se alkoi vasta tänään. Olisi luullut että jo pari viikkoa olisi saanut rypeä angstissa, mutta onneksi näin ei käynyt. Yllättävän levollisin mielin olemme käyneet vuoden loppua kohden. Hyvä lopetus upealle vuodelle, pehmeä lasku arkeen ja paljon upeita muistoja.

Monet ovat kysyneet, että mikä oli parasta tässä vuodessa, ja mikä oli upein paikka kaikista vierailemistamme. Helppo vastata! Parasta oli irtautua kaikesta tutusta ja turvallisesta ja olla yhdessä kokemassa ihan uusia asioita. Oli vapauttavaa huomata, että kaikesta selviää vaikkei aina ollutkaan etukäteen siitä ihan varma. Parisuhteemme ei heilunut sinne eikä tänne, vaikka olimme 24/7 yhdessä emmekä viettäneet yhtäkään päivää saatikka yötä erossa. Emme edes riidelleet kovinkaan paljon, mikä varmasti johtuu siitä että olemme jo niin kauan olleet yhdessä että pahimmat rosot on tasoiteltu ajat sitten. Upein maa oli Uusi-Seelanti ihan kirkkaasti, sinne voisimme palata vaikka heti jatkamaan kauniiseen luontoon tutustumista. Aiomme palata sinne joskus; ainakin Tongariron tulivuori (joka muuten ihan vasta purkautui yli sadan vuoden tauon jälkeen!) pitää vielä ylittää kauniilla säällä ja villien delfiinien kanssa uida syvässä meressä (kunhan opin paremmaksi uimariksi). Olemme huomanneet, että maailmalla seilaamisen seurauksena mieli ei osaa enää takertua vanhoihin kuvioihin, minkä ansiosta pienet arkipäivän neuroosit ovat lieventyneet (en ole edes kertaakaan tarkistanut jäikö hella päälle) ja mieli on joustavampi. Sietokyky on kasvanut ja itsetunto vahvistunut, ja on sellainen olo että rohkeasti kannattaa heittäytyä kokeilemaan siipiään, sillä nehän saattavat jopa kantaa! Olo on levännyt ja energinen.

Paikoilleen asettuminen ja vauhdin hiljentäminen on ollut hieman haasteellista, ja ystäviä ja elämänmenoa kaipaa entistä enemmän ympärilleen. Eiköhän tilanne tasoitu syksyn myötä, mutta toivottavasti hyvät vaikutukset jäävät pysyviksi. Päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi pois, ja kiitollisena ajattelen kaikkia niitä mahtavia kokemuksia, jotka jaoimme ja jotka meitä yhdistävät entistä vahvemmin. Ja kiitollisena ajattelen myös kaikkia läheisiämme ja ystäviämme, joiden arvo mielessämme kasvoi suuremmaksi mitä kauemmaksi kotomaasta matkasimme. Olette meille tärkeitä, eikä kotiinpaluu olisi tuntunut miltään ilman teitä.

Päätämme blogimme kiittämällä kaikkia lukijoitamme seurastanne. On ollut ilo kirjoittaa teille. Ja asiaa tiedustelleille: Carloksen tarina saatetaan myös päätökseen heti kun kirjailija muilta kiireiltään ehtii paneutua mutkikkaisiin juonen käänteisiin. Kiitos ja kumarrus!

Torre pelasti taas. Torre, our saviour.

Viimeisen vapaa-aamun kunniaksi lämmintä croissantia ja hyvää kahvia. To honour the last free day we had warm croissants and good coffee.

Kari on juuri tajunnut jotain. Kari has just realized something.

Hauska taideteos. Cute piece of art.

Helsingin komea Tuomiokirkko. Handsome Cathedral of Helsinki.

maanantai 20. elokuuta 2012

Day 395: New home or no new home?

Kävimme aamulla katsomassa uutta kotiehdokasta, ja se oli kyllä aivan ihana! Upouusi kaksio, joka valmistuu marraskuussa, lasitettu parveke aamuauringon ja meren suuntaan ja kaikkea uutta ja kiiltävää hyvällä alueella. Tulee kova paikka miettiä, vaihdammeko tästä pois vai jäämmekö tähän. Nykyisen asunnon hyviä puolia ovat halvemmat kustannukset, 10 neliötä enemmän tilaa ja läpitalon kaksio pikkuparvekkeella ilta-auringon suuntaan. Muutama yö pitänee nukkua asian päälle, ja toivoa sydämen kertovan oikean ratkaisun. Olimme reippaita ja kävelimme takaisin kotiin kauniissa syyssäässä. Rohkeasti etsimme omat polkumme Kumpulan kallioilla ja muistelimme Uuden-Seelannin maastoa, jossa rakastimme kävellä. Kotona nälkäisiä omien polkujensa vaeltajia odotti eilinen pizzan puolikas, joka maistui entistä paremmalta. Mikähän taika päivän vanhassa pizzassa on, kun se aina maistuu paremmalta kuin tuore? Ruoan päälle lähdimme sulatuskävelylle lähiseudun puistoihin ja katsastin samalla uuden työmatkan alkuosuuden, kun olen tällainen valmistautuja luonteeltani. Iltapäivällä lähdin taas Torreen tapaamaan kaveriani, oli mukava nähdä häntä ja vaihtaa ajatuksia pitkästä aikaa. Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja selvitin kaikki vuoden aikana kertyneet paperit, vaikka vihaan sitä hommaa. Urheudesta palkitaan, ja loppuillan vietimme mukavasti lempiasioidemme parissa; lukien, musiikkia kuunnellen, netissä surffaillen, sarjoja katsellen, viiniä maistellen ja ilta-auringossa istuen... Aika paljon kivoja juttuja saa mahtumaan yhteen iltaan kun oikein hyvin suunnittelee. Ei tunnu todelliselta, että työhönpaluu on ihan nurkan takana. Aivot eivät suostu käsittelemään kyseistä tietoa ollenkaan, mikä lienee käsitettävä jonkinasteiseksi puolustusmekanismiksi. Laa-di-daa, eihän tässä mitään!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Day 394: Werewolves and mail

Yö meni ihan höpöksi, kun näin karmeita ihmissusipainajaisia niin etten saanut nukuttua moneen tuntiin ja jouduin lueskelemaan sarjakuvia aamuun asti. Sen siitä saa kun katsoo pelottavia sarjoja juuri ennen nukkumaanmenoa. Aamulla en ollut hehkeimmilläni, mutta onneksi vahva kahvi on keksitty, sen voimin jaksoin raahautua ylös. Kävimme päivällä siskoni luona hakemassa vuoden aikana kertyneet postimme, sellainen reilu viiden sentin pino niitä oli kertynyt. Yllättävän vähän, mutta se johtuu siitä että lähes kaikki postimme tulee suoraan sähköisenä. Kävimme kävelyllä uudella Kalasataman alueella, mutta eipä siellä ollut juuri mitään nähtävää, keskeneräisiä kerrostaloja vain. Piipahdimme ihan huvin vuoksi Stockan Herkkuun, mutta eipä sielläkään ollut mitään nähtävää, same old same old vaan. Taivaalta tipahteli muutamia sadepisaroita ja päätimme palata kotiin katsomaan sarjoja ja paistamaan pizzaa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Day 393: Library is a quiet place

Hieman teimme kotihommia aamusta ja taistelimme pieniä muurahaisia vastaan, jotka olivat valloittaneet keittiöstä yhden nurkan jossa makasi iso outo otus jonka ne halusivat syödä. Yök. Joskus luonto on liian luonnollista. Lähdimme päivällä tutustumaan lähiseutuun, kun nyt asumme meille aivan uudella alueella. Kävelimme hiljaisia rauhallisia katuja ja katselimme vanhoja kerrostaloja ja ihmettelimme alueen uneliaisuutta, aivan kuin olisi ollut sunnuntai. Löysimme tiemme kirjastoon, ja monen vuoden tauon jälkeen lainasimme ison kasan kirjoja inspiraatioksi. Kassiin sujahti mm. aasialaisen keittiön opas, jonka turvin aion opetella tekemään intialaista ruokaa ihan itse. Ja tulevaa kiireistä elämää silmällä pitäen lainasin myös keittokirjan, joka on täynnä puolessa tunnissa tehtäviä ruokaohjeita. Kirjastokorttini oli vanhentunut käytön puutteessa ja sain tilalle uuden. Kävimme kaupassa ja palasimme kotiin kokkaamaan helppoa ja herkullista kanakeittoa. Siivosimme vielä viimeiset paikat huoneiden seiniä myöten, ja nyt koti tuntuu täysin omalta ainakin siltä osin. Saattaa tosin olla, että vaihdamme hyvinkin pian maisemaa ja muutamme parin kuukauden päästä uuteen asuntoon. Sen näkee maanantaina, kun pääsemme katsomaan paikan päälle uutta kotiehdokasta. Luin ihanaa romanttista kirjaa ja popsin suklaanamuja Karin siivotessa vessaa (en näe tässä mitään outoa), ja rentouduimme loppuillan lempisarjojemme parissa. On tuntunut kummalliselta olla aivan kahden, ilmeisesti vuoden kodittomuus on johtanut siihen, ettei enää osaa olla yksin omassa kodissaan. Kaipasin ystäviä ja perhettä, harmi että kaikki asuvat niin kaukana!

Tämä näky odotti meitä aamulla keittiössä, muurahaisia vilisti siellä sun täällä. This sight was waiting for us in the kitchen this morning, ants were crawling all over the place.

perjantai 17. elokuuta 2012

Day 392: Friday feels like..well...Friday

Tapasin kollegani aamukahvilla Torressa, ja juttelimme pitkään hyvän kahvin äärellä kuluneesta vuodesta. Toivottavasti en ollut liikaa äänessä... välillä sitä intoutuu kertomaan kokemuksistaan ehkä liiankin kanssa, vaikka koitan kyllä olla rasittamatta muita liikaa pitkillä muisteloilla. Siinä se aamu menikin oikein rattoisasti, ja Karikin liittyi seuraamme kunhan palasi työpaikaltaan, jossa hän oli käynyt hieman fiilistelemässä ensi viikon töihin paluuta. Ensi viikolla sekin on sitten edessä, ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. Hieman alkoi jo työasiat pyöriä mielessä, ja sen vuoksi tämä perjantaikin alkoi yhtäkkiä tuntua tosiaan perjantailta. Nyt kun arki palaa kuvioihin, on viikonlopun tulollakin taas merkitystä. Tähän asti ollaan hienosti irtauduttu rutiineista ja jokainen päivä on ollut geneerinen uusi päivä ilman työn mukanaan tuomia assosiaatioita. No more. Tervetuloa sunnuntaiahdistus.

Päätimme nauttia päiväleffasta ja haimme liput Madagaskar 3:een. Olipa tosi hauska elokuva, lähdimme hyvän tuulisina teatterista (vaikka King Julienia ei näytettykään niin paljon kuin olisin toivonut) ja suuntasimme syömään intialaista mättöä Namaskaariin. Sieltä suuntasimme kaupoille hakemaan kaikkea tarpeellista kotiin. Ja sitten taas kotiin siivoamaan, ou jee. Illan päätteeksi palkitsimme itsemme ihanan raikkaalla Cloudy Baylla ja lempisarjoillamme. <3

torstai 16. elokuuta 2012

Day 391: Walking and shopping

Aurinkoisen ja lämpimän kesäpäivän houkuttamina lähdimme kävellen keskustaan. Reittimme vei Keskuspuiston kautta. Siellä voi hetkeksi unohtaa olevansa kaupungissa, kun taivaltaa isojen puiden varjossa ja näkee hevosiakin. Kävimme syömässä pikaisesti lounaan Morrisonissa, ja kiertelimme sitten kotijuttuja hakemassa, pyyhkeitä ja lakanoita ja muuta tylsää mutta tarpeellista. Mahani päätti yllättäen kipeytyä ja katsoin paremmaksi lopettaa shoppailut kesken ja palata kotiin lepäilemään. Entisenä keskustassa asujana tuntui ahdistavalta, että kotimatka olikin niin pitkä ettei se luonnistunut ilman julkisia liikennevälineitä. Kai siihenkin tottuu. Illalla kaverini piipahti käymään kahvilla ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Onneksi meillä oli sentään keittiön tuolit jo hankittuna ettei lattialla tarvinnut istua. Kävimme vielä pikaisesti kaupassa ja keitin sitten iltaruoaksi lapsuuden makuja eli makaronivelliä, nam. Katsoimme netistä Muodin Huipulle -ohjelman (yhyy, ei enää telkkaria!) ja järjestelimme vielä hieman paikkoja ennen nukkumaan menoa. Jotenkin kumman tylsä päivä tästä tulikin, vaikka aamulla luulin ihan muuta. Outoa.

Keskuspuiston asukkeja. Residents of Keskuspuisto.

Mikä polku veisi onneen? Which path leads to happiness?