Day 162: Happy New Year 2012!

Ihanaa Uutta Vuotta 2012 kaikille! Teitä on ikävä! Happy New Year 2012 to everyone! Miss you all!

Lähdimme jo aamupäivästä kävelemään kohti Sydneyn Oopperataloa, jonka olimme kovan soutamisen ja huopaamisen jälkeen valinneet ilotulitusshown katselupaikaksemme. Mukaan siis vähän evästä ja vettä, sateenvarjo ja lukemista, ja menoksi! Netissä oli kätevä portaali, jossa esiteltiin kaikki katselupaikat ja kerrottiin tarpeellista infoa ilotulituksesta, ja sieltä olimme katsoneet reitit ja porttien avausajat ja muut faktat. Matkalla satamaan ropisi vähän vettä, ja taivas oli täynnä raskaita tumman harmaita pilviä. Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, sillä joka paikassa varoiteltiin että alueet täyttyvät nopeasti ja niihin ei enää sen jälkeen pääse. Oopperatalon alue avattiin kahdeltatoista, ja olimme paikalla jo yhdeltätoista ja hyvä että olimme, sillä no worries-tyyliin informaatio ei ihan pitänytkään paikkaansa ja alue oli jo avattu ja portille oli noin 200 metrin jono. Jonotimme lähinnä intialaisten ja aasialaisten keskuudessa, montaa sanaa emme englantia kuulleet koko päivänä (mutta suomea kuulimme muutaman sanan). Ihan selvästi paikalliset joko tiesivät paremman paikan tai eivät jaksaneet tulla jonottamaan koko päiväksi. Kyllä meitäkin hirvitti koko päivän tuhlaaminen varttitunnin ilon tähden, mutta kun täällä kerran oltiin uuden vuoden aikaan niin emmehän me voineet jättää ilotulitusta väliin. Suht ripeästi selvitimme kassien tarkastuksen ja pääsimme varaamaan paikkaamme. Olimme tyytyväisiä että ehdimme päästä sisään alueelle, sillä ennen yhtä alue laitettiin jo kiinni sen täytyttyä. Tälle alueelle otettiin sisään 6000 ihmistä, ja alue pilkottiin vielä karsinoihin, joihin ei päässyt enää sisälle ilman leimaa. Tämä takasi sen, että kaikilla oli hyvin tilaa, itse asiassa paljon paremmin mitä olimme odottaneet, kyllä Helsingin SM-tulituksissa saa taistella paljon pahemmin katselupaikasta. Menimme suoraan Ooperatalon kärkeen, ja saimme ihan paraatipaikalta varattua oman pienen kaistaleemme lämmintä betonia, kahden intialaisen perheen välistä. Karsinoinnista ei oltu tiedotettu mitään, joten olimme iloisia että istuimme kuin tatit haluamallamme alueella siihen asti että karsinat suljettiin, muuten ei takaisin olisi ollut menemistä. Kyllä olisi kiukuttanut kun vessareissun jälkeen ei olisikaan enää päässyt paikalleen. 

Ja sitten alkoi odotus. Me odotimme, ja odotimme, ja vielä kerran odotimme. Pilvet katosivat taivaalta kuin niitä ei olisi ollutkaan, ja aurinko porotti inhottavan kuumasti suoraan yllämme. Sateenvarjo tuli tarpeeseen, sillä suojauduimme polttavilta säteiltä ja pötköttelimme välillä torkkuen. Hiki virtasi silmiin ja vesipullo kuumeni niin että lopulta joimme teetä ilman teetä. Vessajonot olivat väkimäärän mukaiset, ja ruoka ja juoma törkeän kallista. Välillä luimme, ja kävimme jaloittelemassa, ja juttelimme kuluneesta vuodesta ja sen tapahtumista. Vihdoin aurinko alkoi laskea, ja väki liikehti levottomasti. Taivaalla porisi koneita ja koptereita, ja suihkari kirjoitti pitkää viestiä jota ihmiset kuvasivat kunnes kävi ilmi että se oli uskovaisten neuvo siitä, miten päästään taivaaseen. Siihen loppui kiinnostus. Yhdeksältä oli ensimmäinen ilotulitus, joka oli lapsiperheille suunnattu. Siinä ei toki vielä räiskitty täysillä, mutta hieno sekin oli. Ja sitten odoteltiin taas lisää. Kroppa joutui koville siinä kovalla betonilla, ja loppuajasta emme pystyneet enää istumaan kun joka paikkaan sattui. Lahdella risteili aluksia, jotka oli valaistu juhlallisesti eri värisin valoköynnöksin. Puolen yön hetken lähestyessä ihmiset alkoivat korjailla varusteitaan, kuten aurinkovarjoja, telttoja, tuoleja ja vilttejä, pois tieltä ja ihmismassa tiivistyi kaiteen äärelle. Mekin livahdimme sopivassa saumassa pienten lasten ja pienten aasialaisten kohdalle ja näin ovelasti saimme loistavan katselupaikan, kun kaikki olivat meitä päätä lyhyempiä. Ja vihdoin koitti se maaginen hetki. Countdown alkoi 90 sekunnista, ja viimeiset kymmenen sekuntia huusimme kaikki ääneen, niinkuin tilanteeseen sopi. Ja sitten pääsi valloilleen mielettömin ilotulitus mitä ikinä olemme nähneet. Sillalta ja sen ympäristöstä ja välillä myös joen varrelta ja kaupungin pilvenpiirtäjien katoilta ammuttiin tiukassa tahdissa upeita kuvioita. Seurasimme radiosta musiikkiraitaa, ja tahdistus oli tehty huolella. Mahtavana loppuhuipennuksena ammuttiin Sydneyn nimikkojuttu, kultainen vesiputous, ja hirveä määrä kaikenlaisia kuvioita ja värejä ja suihkuja, huh! Ja siinä se oli. Upea kokonaisuus ja mielettömät puitteet, ei voi muuta sanoa. Oli hienoa nähdä livenä paikan päällä tämä spektaakkeli. Mutta toista kertaa en enää odota kolmeatoista tuntia mitään tapahtumaa. Ja täytyy sanoa, että Suomen SM-kisojen taso on suhteutettuna ollut parhaimmillaan melkein yhtä taidokasta, jos nyt yksinkertaisempaa ja pienemmällä budjetilla toteutettua. 

Ilman mitään kummempaa häslinkiä kaikki kokosivat tavaransa ja lapsensa ja suunnistivat pois alueelta. Ruuhkaista oli, mutta hyvin kaduilla pääsi silti kulkemaan. Kuljimme hotelliin jäykästi klinkaten (hitsin betoni!) ja pakkasimme vielä viimeiset tavarat, ja laitoimme sitten nukkumaan. Ruhtinaalliset kolme tuntia unta edessä ennen herätystä ja aamulentoa. Olisi ehkä pitänyt miettiä lennon ajankohtaa vähän tarkemmin.

Tässä sitä odotellaan illan ilotulitusta Oopperatalon kupeessa. Kuten näkyy, osa oli varustautunut hyvinkin perusteellisesti päivän odotukseen, kateeksi kävi. Here we are all waiting for the night's fireworks by the Opera House. As you can see, some had very professional equipment for the day's waiting, we were quite envious.

Viihdyttävä ohjelmanumero paljastui uskovaisten juoneksi. Entertaining air show turned out to be christian's plot.

Iltaa kohti tunnelma tiivistyi. By night fall atmosphere was getting festive.

Lahdella risteilevät alukset oli koristeltu valoin. The ships cruising the bay were decorated with lights.

Hienona yllätyksenä myös talojen katoilta ammuttiin raketteja. It was a pleasant surprise that also from the roof's of the sky scrapers they shot some fireworks.

Kultainen vesiputous -efekti. Golden waterfall effect.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 162

"Musta Tahto löysi minut ja teki minusta jotain parempaa kuin tavallisen majavan, jolla on supervoimia. Nyt olen Tervalogiksesta muodostunut yliluonnollinen olento, jolla on hyperduperultrajättiökyvoimia. Olen vain odottanut milloin sinä tulet tänne, niin että voin tehdä sinusta oppityttöni ja seuraajani. Nyt minulla on paljon uusia asioita mitä opettaa sinulle. Miltäs kuulostaa?", Kapteeni kysyi. "Itse asiassa olen jo lupautunut Onalle oppitytöksi ja kuten tiedät vahva taika suojelee sellaisia lupauksia", Elviira vastasi. "Kirottua, aina se vanha ketku ehtii ennen minua. Mutta tällä kertaa tilanne on erilainen, koska minä olen erilainen. Sidon tämän paikan pysähtyneisyystaian umpisolmuun niin, että Ona joutuu jäämään tänne ikuisiksi ajoiksi istumaan liikkumattomana pytylle. Muahaahahhaaaaaaa! Ja sinä tulet minun mukaani, puran Onan taian ja teen sinusta jälleen kerran minun oppityttöni. Muahaaahaaaa!", Kapteeni nauroi pahaenteisesti saaden kylmät väreet kulkemaan Elviiran selkää pitkin.


Pääseekö Ona koskaan vessasta pois?


Pääseekö Elviira Kapteenista eroon?


Pääseekö kirjailija koskaan loppuun asti tässä tarinassa?


Vastaukset näihin pahaenteisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 161: Weird day of nothingness

Tänään on ollut outo päivä. Aamusta oli jo jotenkin nyrjähtänyt olo, eikä se siitä miksikään muuttunut päivän mittaan, vaikka yritimme rimpuilla vastaan käymällä kahvilla ja burritolla. Olemme jääneet koukkuun niihin ihaniin raikkaisiin maukkaisiin Mad Mexin burritoihin! Ehkä tämä outo olo johtuikin vieroitusoireista? Kävelimme kummallisessa päämäärättömyyden tilassa tuntikausia ympäri kaupunkia, etsien jotain kivaa ilmaista tekemistä. Iltapäivästä lähtien ihmismassaa alkoi kertyä kaduille ja ilmassa oli hälinää ja juhlahumua, poliisiautoja ajeli pillit ulvoen suuntaan jos toiseenkin, ja kaikenlaisia huutelijoita riekkui ihmisten seassa. Tuntui aivan kuin olisin katsojana jossain kokeellisessa elokuvassa, ja ulkopuolisuuden tunne alkoi liikehtiä mielen nurkissa. Iltaseitsemän jälkeen emme jaksaneet enää kulkea kaupungilla ja palasimme ruokakaupan kautta hotellille keräämään voimia huomiseen koetukseen. Kummia sattumuksia mahtui vielä iltaankin; Karin kortti lakkasi toimimasta, hotellihuoneen tallelokero meni rikki ja alkoi hälyttää ja jouduimme hakemaan respasta apua, lentokenttäkuljetus peruuntui... tällaisiakin päiviä joskus on, ja mitä nopeampaa ne menevät ohitse, sen parempi. Parasta olisi kai mennä aikaisin nukkumaan.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 161

Dimlin tarina jatkuu.


Skandalf saapui toiseen kerrokseen, otettuaan ensin tavallisesta betoniportaikosta kuvan, josta tulisi käsittelyn jälkeen kuva platinaportaista. Toisessa kerroksessa ei ollut myöskään ketään. Skandalf otti muutaman kuvan ja alkoi sitten kaivella toimistossa sijaitsevien työpöytien laatikoita. Hän oli juuri ottamassa muutamaa valikoitua kuvaa erään työpöydän laatikon sisällöstä (kuitteja Luutapizzasta ja Shazamburgerista, merkitty korttipakka ja pullo Simsalabimvodkaa), kun Taruman tuli sisään. Hän tuli juuri vessasta, ja kädessään hänellä oli uusin numero Playwizardista. "Mitä ihmettä!", hän sanoi. "Haa!", huusi Skandalf ja otti kuvan Tarumanista (Skandalf ei tunnistanut vanhaa ystäväänsä), jossa lehti näkyi selvästi. Tämän jälkeen Skandalf hyppäsi ikkunasta ulos ja katkaisi molemmat jalkansa. 


Onko tuo Playwizardin numero se, missä on keskiaukeamalla Milla Magia?


Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 160: Bondi Beach and Manly

Huolimatta huonosta säästä lähdimme aamupäivällä bussilla katsomaan ikonista Bondi Beachia. Harmi vaan että sää ei suosinut, toiveikkaana otimme kyllä uikkarit ja aurinkorasvan mukaan, mutta rannalla oli niin pilvistä ja tuulista, että meitä paleli. Muutama vesipisarakin tipahti, onneksi ei montaa. Bondi olikin yllättävän hiljainen, varmasti huonon sään syytä. Bondin kaupunginosa vaikutti mukavalta ja rennolta, kauppojakin siellä oli vaikka kuinka paljon. Palasimme puolenpäivän aikaan takaisin cityyn syömään, menimme tietysti Mad Mexiin takaisin ja kokkipoika muisti meidät jostain kummasta syystä, ja jutteli hetken kanssamme mukavia. Palasimme sitten hotellille pyykinpesuun, siellä kun oli sellainen mahdollisuus vieraille. Olimme aamulla lähtiessämme jättäneet takin taskuun pyykkikoneen kolikkoautomaattia varten kolme dollarin kolikkoa ettemme vaan vahingossa tuhlaisi niitä, ja hämmästyimme suuresti kun kolikot olivat hävinneet, tyhjä povitasku vain repsotti hieman. Joku ilkimys oli käynyt tutkimassa takin taskut ja ottanut kolikot mutta jättänyt muut tavarat. Luuli varmaan ettei kukaan kaipaa muutamaa kolikkoa taskun pohjalta, eipä tiennyt että olimme juuri varta vasten ne sinne laittaneet talteen. Lähdimme ilmoittamaan asiasta respaan, ja matkalla tapasimme siivoojien esimiehen ja kerroimme asiasta myös hänelle. Hän lupasi selvittää, mitä oli tapahtunut. Respassa sanoimme, että loppuajalta siivoukset saisi jättää tekemättä, kiitos vaan. Harmitti lähinnä sen takia, että joku on täällä kaivellut tavaroitamme, ei se pikkurahan menetys niinkään. Ja vielä neljän tähden hotelli. Pesimme kuitenkin pyykit, ja lähdimme sitten iltaretkelle Manlyyn, Sydneyn lahden suulla sijaitsevaan esikaupunkiin, jota on kehuttu kauniiksi rantakaupungiksi. Sinne piti mennä lautalla, lauttamatka kesti puolisen tuntia ja maisemat olivat komeat. Perillä haimme kartan ja lähdimme kävelemään Manly Scenic Walkia, joka kiersi kauniissa ranta- ja kalliomaisemissa. Aluksi reitti johdatti meidät vilkkaan kävelykadun kautta Manly Beachille, jossa kuhina olikin paljon hurjempi kuin aamupäivällä Bondilla, johtuen varmaan siitä että aurinko oli päättänyt tulla esiin. Siellä ihmiset kärvensivät itseään kuin sillit sumpussa, ja näimme monta tulipunaista selkää ja masua. En tykännyt tästä rannasta yhtään ruuhkaisuuden takia. Onneksi olimme nähneet Portlandissa upeita tyhjiä rantoja ja tiesimme, että tässä ei ollut koko totuus. Jatkoimme kävelyä polkua seuraten ja kiipesimme kalliolle kiertelemään meren rantojen yllä. Jossain vaiheessa polku muuttui aika vaikeaksi seurata, täällä päin maailmaa kun ei pahemmin harrasteta viitoittamista, ja pian kiertelimme tiheässä metsikössä ja autiolla kallion huipulla, eikä ristin sielua missään. Välillä tuli vastaan kylttejä, joissa sanottiin yksityisalue, vaara, kulku omalla vastuulla ja muuta mukavaa. Lautan lähtöön ei ollut enää pitkää aikaa, kun tupsahdimme autotielle ja päätimme jättää loput kävelyreitistä väliin ja palata lauttarantaan, että ehtisimme auringon laskun aikaan takaisin Sydneyhyn. Vaikka katsoimme kartasta polkuja, ei meillä ole aavistustakaan missä olimme pyörineet. Tulipahan kierreltyä raittiissa ilmassa niin että posket hehkuivat. Ehdimme juuri sopivasti syödä jäätelöt ennen lautan lähtöä. Suunnistimme lautalla takakannelle, jotta saisimme valokuvia kaupungin silhuetista auringon laskiessa sen taakse. Tämän vinkin meille oli antanut se mukava vanha setä Melbournessa, joka oli samalla turistibussiajelulla kuin mekin. Hyvä vinkki olikin, todella kaunis auringonlasku oli parasta koko päivässä. Palasimme bussilla kotiin, ja nousimme vahingossa johonkin express-bussiin, joka ei pysähtynytkään kaikilla pysäkeillä vaan veteli useiden pysäkkien ohitse ennenkuin pääsimme kyydistä pois. Sydneyn pimeässä illassa kävelimme loppumatkan hotellille ja katselimme ihmisiä ravintoloissa ja kaduilla. Nyt haukotuttaa niin että leukoihin sattuu, sitä se raitis ilma tekee.

Legendaarinen Bondi Beach.

Hauska ulkoilma-allas, joka oli varmaan täytetty merivedellä. Funny outdoor pool, that must have been filled with sea water.

Rohkea surffaaja. Brave surfer.

Hieno ranta, pahat pilvet. Harmi ettei tarennut uida tai ottaa aurinkoa. Great beach, ugly clouds. too bad we couldn't swim or lie in the sun.

Manly Beachin ruuhkaa. Rush hour in Manly Beach.

Eihän tuolla mahdu edes uimaan! There's no room for swimming there!

Näitä polkuja kiertelimme ties missä teillä tietymättömillä. We followed these paths around and have no idea where we were.

Osuimme kallion päällä olevalle lammikolle. We found our way to a pond on top of the rock.

Collins Beach, matkalla lautalle. Collins Beach, on our way back to the ferry.

Hei hei Manly! Goodbye Manly!

Tuosta pääsee avomerelle. From that opening you can get to the open sea.

Sydney city auringon laskiessa. Sydney City when the sun goes down.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 160

Mummo käveli iso kartta kädessään pitkin yliopiston käytäviä. Hänellä oli vaikeuksia tulkita sekavaa karttaa ja hän oli kulkenut harhaan jo ensimmäisessä risteyksessä. Nyt hänen edessään aukeni pitkä harmaa käytävä, jonka kummallakin puolella oli pitkä rivi punaisia ovia. Jokaisessa ovessa luki jokin käsittämätön lyhenne kuten: AsVB 1.1 tai ShhI 49. Mummo käveli käytävää eteenpäin ja yritti tasaisin väliajoin avata jonkin ovista, kaikki ovet olivat kuitenkin lukossa. Välillä Mummo oli kuulevinaan ääniä joidenkin ovien takaa mutta hän ei saanut niistä mitään selvää. Hän odotti, että joku tulisi häntä vastaan, jotta hän voisi kysyä neuvoa, mutta käytävä pysyi tyhjänä. Jonkin ajan päästä Mummo saapui vihdoin uuteen risteykseen. Tästä risteyksestä lähti normaalin neljän käytävän sijasta seitsemän käytävää. Risteyksen keskellä oli kyltti, jossa luki mihin käytävät johtivat. Mummon harmiksi tässäkin oli käytetty lyhenteitä, joita hän ei osannut tulkita. Niinpä hän otti käsilaukustaan kolikon ja sanoi: "Höpsismi auttaa!" Hän heitti kolikon ilmaan. Kolikko tippui lattialle ja vieri yhden käytävän alkupäähän. Mummo poimi kolikon takaisin laukkuunsa ja lähti sitten kävelemään käytävää eteenpäin.

Mihin Mummo vielä joutuukaan?

Onko höpsismistä tarpeeksi apua?

Vastaukset näihin höpsöihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 159: Retail therapy

Päätimme kierrellä tänään eri kaupunginosia kävellen ja imeä tämän kaupungin atmosfääriä itseemme. Sopivasti nurkan takana oli kiva katu, jolla oli useita vintage-liikkeitä (kalliita mekkoja!) ja kiva kahvila The Goods, jossa viimein saimme kahvinautinnon toteutettua. Vieressä oli Mad Mex pikaruokapaikka, ja kun kahvin jälkeen tuli kauhea nälkä, niin menimme burritolle. Ihan sairaan hyvät burritot! Eikä hintakaan huimannut, ihanaa löytää täydellinen ruokapaikka: nopea, halpa, hyvän makuinen ja terveellinen (siis sillain laajassa mielessä terveellinen, ainakaan se ei ollut deep fried...). Jatkoimme matkaamme ja tutustuimme Darlinghurstin, Surray Hillsin, Haymarketin ja Chinatownin kaupunginosiin. Oli tosi kiva kävellä ja katsella kaupungin kuhinaa ympärillä, erityisesti Chinatown oli kuin muurahaispesä. Kävimme myös markkinoilla ja ostoskeskuksissa, ja teimme hyviä Esprit-löytöjä. Chinatownissa näimme pitkän jonon erään leipomon edessä, ja pysähdyimme katsomaan mitä siellä myytiin. Pienessä huoneessa oli härveli, joka paistoi automaattilinjalta pikkuisia vaniljakiisselillä täytettyjä tuulihattuja, ja näitä myytiin suoraan seinässä olevasta luukusta ihmisille. Liityimme jonon hännille, sillä ainahan pitkä jono on otettava haasteena. Dollarilla sai neljä tuulihattua, ne olivat ihan kivoja suupaloja. Jatkoimme matkaa keskustan kauppoihin, ja kiertelimme katselemassa alennusmyyntien tarjontaa. David Jonesissa näimme ensimmäistä kertaa missään Shu Uemuran osaston, ja jännityksestä täristen ryntäsimme katsomaan, olisiko siellä myytävänä kuuluisia ripsentaivuttimia, joita olen etsiskellyt parisen vuotta. OLI! Voi tätä ilon päivää! Myyjä oli niin ystävällinen kun näki miten innostuin taivuttimista, että kaupan päälle sain vielä kallista ihoöljyä. Onnellisina hyvistä löydöistämme palasimme hotellille nauttimaan rauhoittavat kupit teetä. Seitsemän tunnin kävelykierros takasi väsymyksen, ja loppuilta menee varmasti televisiota katsellen. Olemme myös tutkiskelleet oppaita ja miettineet, että mitä kaikkea tekisimme jäljellä olevina päivinä. Jostain syystä emme kumpikaan jaksa innostua oikein mistään, tuntuu että odotamme jo Uutta-Seelantia ja säästelemme voimia sinne. Päätimme jättää Blue Mountainin retken tekemättä, vaikka kaikki ovat aluetta meille kehuneet ja olimme ajatelleet että kävisimme siellä. Nyt ei vaan riitä energiaa kaikkeen, ja näyttää pahasti siltä että ilotulituksen takia menee koko lauantaipäivä haaskiolle, sillä päästäkseen hyville paikoille pitää alueelle rynnätä jo varhain varaamaan paikat. Onhan täällä noin puolitoista miljoonaa muutakin katsojaa kuin me...

Mad Mex: small chicken burrito 7.9 dollaria

Mad Mexissä oli loistavien burritojen lisäksi myös loistavaa graafista suunnittelua. In addition to great burritos Mad Mex had also great graphic design.

Shoppailumatkalla Chinatowniin. On our way to shop in Chinatown.

Kiinalainen kakkukauppa, jonka sivulla olevasta pikaluukusta sai tuulihattuja. Chinese cake shop that sold puff pastries from a side counter.

Päivän paras saalis: Shu Uemuran ripsentaivuttimet. Näitä on etsitty ainakin kaksi vuotta. The best catch of the day: Shu Uemura lash curlers. I have been looking for these at least two years.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 159

Dimlin tarina jatkuu.

Skandalf saapui taikureiden liiton toimistoon mutta ketään ei näkynyt missään. Kaikki olivat lomilla, jopa vahtimestarit olivat lähteneet Kanariansaarille ottamaan aurinkoa. Ulko-ovet olivat silti yllättäen auki ja Skandalf meni sisään. Hän otti muutaman valokuvan aulasta, vessasta ja vahtimestarien kopista (myöhemmin hän käsittelisi kuvat niin, että näyttäisi siltä kuin aula olisi kokonaan kullattu ja koristeltu timanteilla. Vessa olisi silattu hopealla ja koristeltu opaaleilla. Vahtimestarien kopin hän muuttaisi näyttämään siltä kuin se olisi moninverroin suurempi ja kaiverrettu norsunluusta ja jadesta). Skandalf jatkoi matkaansa toiseen kerrokseen, jossa sijaitsivat varsinaiset toimitilat.

Onko paikalla ketään?

Vastaus tähän kullalla silattuun kysymykseen ja paljon muuta koristeellista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 158: Basic sightseeing in Sydney

Oli ihanaa nukkua pitkästä aikaa kunnon yöunet. Heräsimme kymmenen aikaan ja lähdimme leikkimään turistia heti kun saimme itsemme kuntoon. Hotellimme sijaitsee Surray Hill -nimisessä kaupunginosassa, hieman keskustan ulkopuolella. Sää oli pilvinen ja tuulinen, lämpötila jossain parissa kymmenessä ja muutama pisara tuli vettäkin jossain vaiheessa päivää. Pitkien unien jälkeen kahvinhimo alkoi kiusata ja lähdimme hakemaan aamukahveja. Olin katsonut netistä parhaat kahvipaikat valmiiksi ja iloksemme lähellä oli parikin kehuttua sumppilaa. Mutta oih, kun saavuimme ensimmäisen kahvilan luokse epäilyttävän autioita katuja kävellen, ovessa oli lappu että henkilökunta on lähtenyt kesälomalle ja palailee tuossa tammikuun lopulla. Eipä hätää, kävelimme seuraavaan paikkaan, missä sama kuvio toistui. Nyt alkoi jo huolettaa, eikö Sydneyssä tosiaan saa hyvää kahvia ennen helmikuuta? Yhden Starbucksin näimme auki, ja muutaman tylyn näköisen saa-täältä-kahviakin paikan, mutta niihin emme viitsineet hyvää kahvinhimoa tuhlata. Jos ei saa kunnollista, niin ei sitten ollenkaan!

Lähdimme sitten kahvitta katselemaan nähtävyyksistä tärkeintä, eli Oopperataloa. Sinne päästäksemme meidän piti kävellä pari kilometriä poikki Hyde Parkin ja Botanical Gardensin, jossa näimme isoja lepakoita torkkumassa puiden latvoissa, muutama kävi hereilläkin venyttelemässä siipiään ja pyrähtämässä pikku matkan toiseen puuhun. Kävelyreitti vei rantaa pitkin meidät Oopperatalolle, ja saimme ihailla sitä koko ajan lähempää. Ihmisiä parveili tietysti paljon talon ympärillä, mutta hyvin siellä mahtui kulkemaan ja ottamaan turistikuvia. Talo oli oikein kaunis ja miellyttävä katsella, upea paikka avoimella lahdella vielä korosti rakennuksen parhaita puolia. Yllätyimme siitä, että pintamateriaali ei ollutkaan tasaista valkoista, vaan se muodostui keraamisista laatoista, joista osa oli lasitettu niin että ne kiilsivät auringossa. Kiersimme talon ympäri ja katselimme samalla satamaa, Harbour Bridgeä ja vastarannan taloja. Kaunis paikka, siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta nälkä alkoi kiusata ja lähdimme the Rocksiin eli sillan kupeessa olevalle alueelle, jossa vanhoja satamarakennuksia on kunnostettu ravintoloiksi ja myymälöiksi. Kauaa emme jaksaneet kierrellä, vaan pysähdyimme syömään ensimmäiseen lupaavalta vaikuttavaan paikkaan, joka oli malesialainen pikakeittiö. Otimme kanalaksat, ihan syötävät. Jälkiruoaksi haimme jäätelöt ja lipevät myyjät koittivat huijata vaihtorahassa, mutta eipä onnistunut ainakaan tällä kertaa. Virkistyneinä kiertelimme jonkin aikaa the Rocksia, siellä oli pienet markkinat menossa mutta tavara oli aika peruskamaa. Kävelimme vielä niemen ympäri Harbour Bridgen alta, ja lähdimme sitten palailemaan keskustaan päin. Aivan ydinkeskustassa oli kova kuhina, mutta heti kun asteli vähän kauemmas, ei ihmisiä näkynyt enää juuri ollenkaan, ja sillan lähellä kierrellessämme kadut olivat lähes autiot. En tiedä onko se tavallista, vai johtuuko se siitä että nyt on kesäloma-aika, mutta täytyy sanoa että en ollut odottanut sitä Sydneyltä. Näimme päivän mittaan paljon kahviloita ja ravintoloita ja leipomoita, joiden ikkunassa oli lappu, jossa ilmoitettiin liikkeen avaavan tammikuun se ja se päivä. Näyttää siis pahasti siltä, että emme saa testattua Sydneyn kahvila-antimia ollenkaan, mikä pettymys.

Piipahdimme vielä retkivaatekauppaan, ja löysin viimein ohuet vaellushousut 50 %:n alennuksella. En kyllä olisi halunnut vaaleita housuja, mutta kun muita sopivia ei ole tarjolla. Yllättävän huonot valikoimat sekä USAssa että täällä on ollut retkeilyvaatteissa, näin jälkiviisaana mietin että olisi pitänyt ostaa kaikki Suomesta. Kävimme vielä ruokakaupassa, ja on pakko mainita että täältä saa loistavaa avokadotahnaa, sellaista jossa on vain puhdasta hyvälaatuista avokadoa eikä mitään muuta. Eipä tarvi miettiä, onko avokado kypsä tai pilalla. Palasimme sitten hotelliin lepäämään, ja ompelin käsin uusien housujen lahkeita vähän lyhyemmiksi.

Talk no evil, see no evil, hear no evil things about Christmas.

Tällaisia taloja on Surray Hill täynnä. Surray Hill is full of houses like this.

Autio sivukatu Surray Hillsissä. Deserted side road in Surray Hills.

Hyde Parkin lintunen, nämä veijarit kaivelivat ihmisten kasseista herkkupaloja kun silmä vältti. A birdie from Hyde Park. These little fellows went looking for treats in people's bags when they didn't notice.

Hyde Park.

Torni. A tower.

Katolinen kirkko ja outo suihkulähde Hyde Parkissa. Catholic church and weird fountain in Hyde Park.

Jos hierot possun kuonoa, saat hyvää onnea. Kaikki eivät näköjään tiedä missä kuono sijaitsee. If you touch the nose of the piggy, you get good luck. Apparently not everybody knows where the nose is.

Botanic Gardensin puissa kasvoi outoja hedelmiä. Weird fruits were growing in the trees in Botanic Garden.

Pakollinen turistiotos. The compulsory tourist shot.

Upea Oopperatalo. Magnificent Opera House.

Kauniit on kaaret. Beautiful arcs.

Vihdoin Karin 30 vuoden odotus päättyi ja hän näki Sydneyn Oopperatalon livenä. Finally Kari's 30 years of waiting was over and he saw the Sydney Opera House live.

Yllättävä pintamateriaali: keraamiset laatat, joista osa oli lasitettu. Surprising material: ceramic tiles, of which some were glazed.

Näkymä cityyn päin Oopperatalolta. The view of the City seen from the Opera House.

Talot vastapäisellä rannalla. Houses on the other side of the bay.

Sydney Harbour Bridge.

Pienet pisteet sillan kaarella ovat ihmisiä; sillalle voi tehdä maksullisia kiipeilyretkiä. The little dots on the arc of the bridge are people; you can pay to climb atop of the bridge.

The Rocks area.

Vielä kerran Oopperatalo. Once more the Opera House.

Urbaania neulontataidetta. Urban knitting art.

St. Andrew's Cathedral.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 158

"Huhuu, kaverit hei", huuteli lihaskimppu viidakkoon. Kukaan ei vastannut. Hän katseli uudestaan lähteeseen ja näki edelleen vain yhdet kasvot, komeat ja miehekkäät mutta silti vain yhdet. Hän näki emalimukin ruohikolla ja poimi sen käteensä. Mukin kyljessä hän luki tekstin: "Kaikki muuttuu Yhdeksi". "Oivoi!", hän sanoi itsekseen. Hän poimi tonttulakit maasta ja laittoi ne taskuunsa, sitten hän lähti syvään huokaisten jatkamaan matkaansa polkua pitkin. Hetken päästä viidakosta kuului murheellinen ääni, joka lauloi: "Yksin oon tietenkin".

Onko joulu jo mennyt?

Laskinko hölmö väärin?

Vastaukset näihin yksinäisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailja.

Day 157: Driving to Sydney

Aamulla alkoi jalkoja poltella ja lähdimme jo yhdeksän aikaan tien päälle kohti Sydneytä, matkaa oli jotain 180 kilometriä ja suurin osa tylsää moottoritietä, joten ei siitä sen enempää. Googlemapsin hyvillä ohjeilla pääsimme yllättävän hyvin perille, emme ajaneet harhaan kertaakaan ja olimme itsekin hieman hämmästyneitä kun löysimme itsemme määränpäästä ihan niinkuin oli suunniteltukin. Luovutimme auton salamatkustajineen pois, nimittäin jossain Mallacootassa matkustajan puoleiseen sivupeiliin oli pesiytynyt hämähäkki, joka kutoi peiliin verkon aina uudestaan, joka päivä. Näin sen kurkkivan peilin takaa ajomatkan aikana, kun tuuli kiskoi verkkoa. Kävelimme Quality Hotel Cambridgeen ja asetuimme taloksi huoneeseemme. Aika tilava huone, on jopa sohva ja jääkaappi, mistä plussaa. Teehetken jälkeen lähdimme Sydney Cityyn kävelylle, ottamaan ensi kosketusta kaupungin fiilikseen. Paljon oli ihmisiä liikkeellä tapaninpäivän alennusmyyntien takia, vaikka kaikki kaupat eivät suinkaan olleet auki. Niinkuin Melbournessakin, myös täällä suurin osa vastaantulijoista oli aasialaista syntyperää. Tänne ajaessamme näimme että vastakkainen kaista oli ihan tukossa, joten ilmeisesti kaikki sydneyläiset ovat lähteneet lomille pois citystä ja jäljelle ovat jääneet aasialaiset shoppailijat. Kiertelimme hetken katuja ja kävimme lounaalla KFC:ssä, ja lähdimme sitten kiertämään retkeilykauppoja hyvien alennusten toivossa. Ja heti ensimmäisessä kaupassa törmäsimme sattumalta tuttuihin! Tiesin että hän oli tulossa tyttöystävänsä kanssa Sydneyyn uuden vuoden viettoon lomailtuaan ensin Uudessa Seelannissa, mutta emme olleet sopineet tapaamista tai viestitelleet sen kummemmin mitään, mutta kappas, heti kun saavumme cityyn niin eikös me törmätä! What are the odds of that? Ihan friikkiä. Palasimme aikaisin hotellille, sillä väsymys alkoi painaa ja oma rauhallinen huone tuntui kovin houkuttelevalta. Nyt keräämme voimia huomista varten, että jaksamme olla ahkeria turisteja.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 157

"Kapteeni Kaboom!", Elviira huudahti. "Ei enää Kaboom, sinulle olen Kapteeni, Musta Kapteeni!", vastasi Musta Kapteeni (eli siis entinen supermajava ja Elviiran opettaja Kapteeni Kaboom). Hänelle oli tapahtunut jotain kauheaa, joka oli muuttanut hänen koko ulkonäkönsä. Kapteenin kasvot ja koko vartalo muodostuivat jostain mustasta ja kiiltävästä tervaa muistuttavasta aineesta, joka valui ja liikkui taukoamatta. Hänen kasvonsa muistuttivat vielä epämääräisesti majavaa mutta välillä myös ne piirteet katosivat ja tilalla kävi jotain paljon pelottavampaa. Elviira ei pystynyt katsomaan vanhaa opettajaansa kauaa. Hän käänsi katseensa pois ja kysyi: "Mitä sinulle tapahtui silloin kauan sitten. Luulin, että Musta Tahto tappoi sinut? "Mitäkö tapahtui? Kohtasin oman opettajani ja elämäni muuttui. Ja kuka sanoi ettei hän tappanut minua?", Kapteeni vastasi.


Mitä Kapteeni haluaa Elviirasta?


Tuleeko Ona koskaan vessasta?


Vastaukset näihin hätäisiin kysymyksiin ja paljon muuta pönttöä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 156: Christmas in Vincentia

Vietimme hitaan aamupäivän rauhassa aamupalaan keskittyen, ja lähdimme liikkeelle puolen päivän aikaan. Saimme menovinkkejä B&B:n emännältä, ja päätimmekin lähteä tutustumaan Boodereen luonnonpuistoon ja samalla tarkistaa Hyamsin rannan, joka on kuuluisa valkoisesta hienosta hiekastaan. Luonnonpuisto oli todella laaja, ja siellä piti ajella autolla paikasta toiseen jos mieli nähdä saman päivän aikana tärkeimmät alueet. Oli siellä paljon kävelyreittejäkin, mutta niihin emme tällä kertaa tuhlanneet aikaa. Pysähdyimme katsastamaan tärkeimmät rannat Ilukan, Scottish Rocksin ja Hole in the Wallin, jotka olivat aika ruuhkaisia verrattuna muihin näkemiimme, ilmeisesti joulupäivänä on tapana hakeutua rannalle koko perheen voimin viihtymään ja grillaamaan. Näimme jopa uima-asuisen pariskunnan tonttuhatut päässä kantavan pientä koristeltua muovikuusta rannalle. Leirintäalueet olivat täynnä telttoja ja musiikki raikui, ihan tuli juhannus mieleen taas. Kävimme katsomassa Cape St Georgen majakkaa, jolla oli outo historia jonka seurauksena se oli räjäytetty pois käytöstä. Vilkaisimme vielä Cave Beachin näköalapaikan, ja lähdimme melkein heti ajelemaan takaisin Vincentiaan. Poikkesimme vielä tarkistamaan sen Hyamsin rannan, kivan näköinen rantahan se oli ja hiekka oli tosiaan valkeaa ja hienojakoista, mutta jotenkin rantoja oli tullut jo nähtyä niin paljon ettei se herättänyt meissä kummempaa haltioitumista. Tulimme B&B:hen nauttimaan herkullisen jouluruoan eli mikroateriat, ou jee. Lasagnea ja mussakaa. Sitten  päätimme lähteä yrittämään vielä delfiinibongausta, ja varmuuden vuoksi laitoin uimapuvun alle, jos vaikka haluaisi pulahtaa aaltoihin. Tuuli oli yltynyt todella kovaksi, ja se puhalsi hienoa hiekkaa kovalla paineella ympäriinsä, tuntui kuin paljaita sääriä olisi pistelty pikku neuloilla. Näin saimme ilmaisen luonnonkuorinnan joululahjaksi, kätevää. Delfiinejä ei näkynyt, liekö ollut liian kova aallokko. Melkein kävin uimassa, mutta vesi oli kyllä todella raikasta ja lopulta tyydyin kahlailemaan vain. Palasimme takaisin huoneeseemme ja avasimme Barossa Valleysta ostamamme kuoharin. Nyt juhlittiin joulua! Soittelimme skypellä koko illan Suomeen ja naukkailimme puhelujen lomassa kuohuvaista ja sipsejä, sellainen joulu tänä vuonna. Ihanaa joulua ja välipäiviä kaikille sinne kotosuomeen, nauttikaa lumesta te jotka voitte ja herkutelkaa lanttulaatikolla ja fazerin sinisellä!

Iluka Beach.

Scottish Rock Beach.

Hole in the Wall Beach. The wall has collapsed and instead of a hole there is a crack. Notice the standing up paddler.

Viewing platform beside Cape St George lighthouse.

Ruins of the Cape St George lighthouse.

Hyams Beach.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 156

Dimlin tarina jatkuu.

Eräänä kuumana kesäpäivänä Skandalf ei ollut saanut mitään aikaiseksi. Ihmiset olivat lomilla viettämässä aikaansa rannoilla ja mökeissä, eikä mitään uutisaiheita ollut tiedossa. Onnekseen Skandalf sai sillä hetkellä mielestään hyvän idean: hän kirjoittaisi paljastusjutun siitä, miten taikureiden liitossa tapahtui väärinkäytöksiä ja siitä miten jäsenmaksuja käytettiin liiton johtajien kestitsemiseen. Kuten tavallista hänellä ei tietenkään ollut asiasta mitään todisteita. Mutta pieni vierailu liiton toimistoon ja muutama valokuva, joita hän sitten manipuloisi Fotosutilla ja sen jälkeen hänellä olisi mitä parhain skandaalijuttu valmiina. Skandalf otti mukaansa uskollisen kameransa Conan Uos 666: en ja lähti viitta liehuen liikkeelle.

Paljastuuko jotain?

Vai paljastuuko Skandalfin ammattitaidottomuus?

Vastaukset näihin paljastuksiin ja paljon muuta manipulointia seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.