lauantai 31. maaliskuuta 2012

Day 253: Nothing to report

Ei mitään uutta tai ihmeellistä kerrottavaa, same old same old vaan, rantaa hiekkaa uimista aurinkoa ruokaa ruokaa ja juomaa juomaa. Illalla lyhyt pyrähdys pimeälle rannalle, jossa ei ollut mitään nähtävää.

Green Bird: fried noodles with soya sauce, dry pork with cauliflower, fried bananas, mango with sticky rice; 230 bahtia (5.6 euroa)

Chaweng Beachin tylsä pää. The boring end of Chaweng Beach.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 253

Luotien viuhunta loppui äkisti ja Svalbard nousi ylös. Hän oli tietysti taas uudessa paikassa. Nyt hän seisoi kaupungissa, joka oli kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista. Minareetteja, palatseja, kameleita ja lentäviä mattoja. Henkiä ja taikureita käveli hänen ohitseen kiireisen näköisinä. Mustapartainen ja äkäisen näköinen laiha mies käveli Svalbardia vastaan, mies mutisi jotain itsekseen. Svalbard keskittyi niin tiukasti saadakseen selvää miehen mutinasta, ettei hän huomannut varoa matalalla lentävää mattoa, joka jyräsi hänet nurin. Mustapartainen mies astui Svalbardin yli ja hän sai vihdoin selvää mutinasta:"Haluan kalifiksi kalifin paikalle!" 

Onko mustapartainen mies ahne?

Onko hän vähemmän hyvä?

Pitäisikö hänen päästä saunaan?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Day 252: Going japanese

Viime aikoina on ollut todella vaikea herätä ajoissa, varmaan siksi kun tietää ettei ole pakko eikä ole mitään kummempaa päiväohjelmaa ollut suunniteltuna. Yllättävän hankalaksi on osoittautunut myös olla tekemättä mitään, mieli kaipaisi koko ajan jotain aktiviteetteja ja retkiä. Mutta kun pitää säästää, äh. Silloin kotona suunnitellessa tuntui ihan hyvältä ratkaisulta tulla Thaimaaseen säästämään, ajateltiin että siellähän sitä voi sitten vaan makoilla rannalla tekemättä mitään ja rentoutua kerrankin oikein kunnolla. Omat rajat alkaa tulla vastaan siinäkin asiassa... itsetuntemus ainakin on lisääntynyt matkan seurauksena, ja hyvä niin. Ensi kerralla tietää taas paremmin.

Hoitelimme aamusta taas tulevia kuljetuksia, ne tulivat Songkranin takia kalliimmiksi mitä olimme ajatelleet, ja kävimme sitten pikaisella aamupalalla (possua ja paistettua riisiä ja kookoskeittoa) ja lähdimme taas rannalle. Tämä päivä oli kuumin tähän astisista, mieletön kuuma pölähdys löi vastaan kun astui ulos kadulle. Hiki virtaa valtoimenaan ja ainoa lohdutus on, että kuumuus näyttää vaivaavan myös paikallisia. Näimme eilen yhden thai-naisen kulkevan kadulla päässään sellainen sateenvarjohattu, joita joskus on esitelty Pirkka-lehden sivuilla japanilaisten hulluina keksintöinä. Rannalla kävellessä tuntui että nahka paahtuu, ja puolen päivän jälkeen oli pakko palata sisälle ilmastoinnin suojiin keräämään voimia. Palasimme taas siestan jälkeen rannalle uimaan ja kävelemään, ja näimme ihastuttavan koiranpennun joka ei millään halunnut mennä uimaan omistajan yrityksistä huolimatta. Kun saimme tarpeeksemme rantameiningistä, kävimme siistiytymässä ja menimme illalliselle japanilaiseen Fuji-ravintolaan. Menu oli oikein innostava, ja valinnanvaikeus vaivasi aluksi, mutta lopulta päädyimme ottamaan ramen-setit ja lisäksi kaksi erilaista sushi-settiä jaettavaksi. Tarjoilivat lappoivat astioita toisensa perään pöytään, ramen-seteissä olikin yllättävän paljon pikku juttuja mukana. Oli aivan ihanaa syödä pitkästä aikaa sushia! En ollut tajunnutkaan, miten paljon sitä kaipasin. Ja muutenkin tuntui hyvältä saada vaihtelua thai-ruoalle, jolla ollaan pärjätty jo monta viikkoa useita kertoja päivässä jopa. Jaksoimme juuri ja juuri syödä kaiken, ja onnellisina vyöryimme ravintolasta ulos ja huoneeseemme levähtämään. Ruoansulatusleffaksi katsoimme Paranormal Activity 2:n, eipä ollut kovin hyvä. Illalla surffasimme netissä etsimässä majoituksia ja muuta mukavaa, siihen saa kyllä aikaa kulumaan helposti tunteja.

Fuji: 2 x ramen set, 1 x grilled avocado pork sushi, 1 x sushi set; 670 bahtia (16.3 euroa)

Illallinen japanilaisessa ravintolassa, ihanaa vaihtelua ja niin herkullista! Dinner in japanese restaurant for a change, so delicious! 

Sushi oli syntisen hyvää pitkän tauon jälkeen. Sushi tasted so good after a long break.

Ramen oli myös herkullista. Ramen was also yummy.

Ei aavistustakaan mitä nämä olivat mutta älyttömän hyviltä maistuivat. I have no idea what these were, but they tasted real good.

Hauskat paistetut possujutut jotka oli täytetty avocadolla, tarvinneeko sanoakaan että ne olivat hyviä. Funny fried pork things that were filled with avocado. Needless to say, yummy.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 252

Plungi ja Chopstick olivat edistyneet nopeasti opinnoissaan. Omaksuttuaan Humppa-Fun ja sen jälkeen Tango-Fun, Rumba-Fun, Squaredance-Fun ja Riverdance-Fun he nojasivat nyt toisiinsa Poskivalssi-Fun merkeissä. Tämä Humppa-Futa hitaampi mutta omalla salakavalalla tavallaan tehokas metodi oli ikivanha Viettely-Jutsun alalaji. Heidän hellän hetkensä keskeytti julmasti Jouda, joka ähisteli hitaasti paikalle rollaattorillaan. "Riittää!", hän karjaisi niin, että ohilentävä mehiläinen sai ikuisen kuulovamman ja trauman, jonka hoitoon tarvittiin useampi tunti terapiaa. "Harjoittelu riittää tältä erää. Saatte lähteä täältä hakemaan itsellenne aseita. Tässä ohjeet. Voitte lukea ne käveltyänne tunnin verran pohjoiseen päin. Ja nyt menoksi senkin retkut, ulko-ovi on tuolla päin!", Jouda sanoi ojentaen pienen paperilapun Plungille. "Nyt minä lähden ryypylle ja päivätirsoille!" Jouda käänsi rollaattorinsa ähisten ja puhisten ja suuntasi kulkunsa temppelin baariin.

Ovatko Plungi ja Chopstick nyt riittävän taitavia?

Löytävätkö he aseita?

Vai löytääkö joku aseenkäyttäjä heidät ensin?

Vastaukset näihin aseellisiin kysymyksiin ja paljon muuta kädenjatketta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Day 251: Deep fried and grainy

Aamulla hoidimme siirtymisen täältä Bangkokiin, ja olipa hyvä että tuli asia puheeksi emäntämme kanssa, sillä ihan viime tipassa saimme liput hänen kontaktiensa kautta järkättyä. Olisimme halunneet mennä junalla, mutta junat oli loppuunmyyty, kun näihin aikoihin kuulemma thaimaalaiset lähtevät lomalle Songkranin lähestyessä. Niinpä matkaamme nyt sitten katamaraani-bussi-yhdistelmällä Bangkokiin, ja ihan viimeisiä lippuja saimme. Minulla on näköjään vielä paljon opittavaa rennossa, suunnittelemattomassa impulssimatkailussa, kun alkoi heti tuntua että kaikki pitäisi järjestää etukäteen ettei vaan jää ilman paikkoja. No, yhtä huolta kevyempinä astelimme aamupalan (kanakeittoa ja possuriisiä) kautta rannalle käristämään nahkaa kunnes ankara polte ajoi meidät sisätiloihin. Sinnikkäinä palasimme kuitenkin pian uudestaan rannalle ja kävimme myös uimassa ensimmäistä kertaa täällä. Vesi oli järjettömän lämmintä ja aallot kiskoivat uikkareita uhkaavasti alas. Kun saimme tarpeeksemme rantaelämästä, lähdimme syömään Green Birdiin, jota oli kauheasti kehuttu netissä parhaaksi aidoksi thai-paikaksi. Menu oli niin laaja, ettei sieltä millään tahtonut löytyä mieleistä ruokaa, ja kysyinkin tarjoilijan suositusta. Jotenkin huomaamattamme kävi niin, että pöytäämme kannettiin neljää eri sorttista uppopaistettua ruokaa, ja voitte uskoa että aterian jälkeen oli täysinäinen olo! Suorastaan ehkä jopa raskas. Ruoka oli hyvää, mutta en nyt tiedä siitä parhaasta. Täytynee käydä uudestaan kokeilemassa muitakin ruokalajeja, hinta ei ainakaan päätä huimaa kun perusmättöä saa 40 bahtilla eli hiukka alle eurolla. Kävimme vielä kaupassa ja matkalla säälimme nälkäistä laihaa kisulia, joka anoi ruokaa surkeana miukumalla aterioivien thaimaalaisten vieressä.

Green Bird: deep fried spring rolls, deep fried crab cakes, deep fried sticky rice and chicken, deep fried bananas; 360 bahtia (8.8 euroa)


Illallisemme oli täysin deep fried, tässä banaaneja. Our dinner was totally deep fried, here the bananas.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 251

Carlos ei jäänyt isoa miestä huonommaksi ja huusi takaisin: "Minun mutsini pystyy tekemään sinun mutsistasi saarioisten soselaatikkoa!" Iso mies hyppäsi alas suihkulähteestä (suihkunraikkaana) ja marssi Carloksen luo. "Minullapa on isompi kännykkä kuin sinulla!" Todisteeksi tästä mies tempaisi jostain suuren matkalaukun. "Ja tämä on vain ohjekirja! , mies sanoi. Tähän Carloksella ei ollut mitään vastinetta, joten hän otti esiin vasaran ja löi itseään polveen. "Ei tunnu missään!", hän kähisi tuskaisena. "Hoo!", mies sanoi ja otti esiin lekan ja löi sillä itseään otsaan. Hän rojahti oitis tajuttomana maahan niin, että kiltti heilahti. Carlos meni hiukan lähemmäksi katsomaan ja hetken kuluttua mies raotti toista silmäänsä ja sanoi: "Ei tuntunut missään!"

Mitä seuraavaksi?

Vastaus tähän suihkunraikkaasen kysymykseen ja paljon muuta tyrmäävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Day 250: Sun and food

Melko samanlainen päivä kuin eilenkin, paitsi että syötiin pitkästä aikaa aamupala. Sitten otettiin taas  aurinkoa kunnes ei enää kestänyt, sen jälkeen siestaa ja syömään vaihteeksi intialaista kasvisruokaa, oli muuten todella hyvää. Ruoan jälkeen mentiin taas rannalle, ja huomattiin että sinne ei kannata mennä enää neljän jälkeen, sillä aurinko on niin matalalla ettei se paista kunnolla. Jonkin aikaa kuitenkin kävelimme siellä fiilistelemässä, vaikka varjossa olimmekin. Illalla lähdimme etsimään jotain kivaa iltapalapaikkaa, mutta ei oikein mikään innostanut, joten jätettiin väliin koko syöminen. Illan piristykseksi hotellihuoneen viileydessä katselimme Scott Pilgrimin, hauska leffa.

Noori Indian Restaurant: Cottage cheese in spicy tomato and butter sauce; 170 bahtia per lärvi (4.15 euroa)




Carlos Drake, seikkailija

Luku 250


Julkaisemme seuraavaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävän postikortin, jonka Carlos aikanaan lähetti vähemmän tunnetulle serkulleen Farlokselle (Farlos oli egyptiläinen ja työskenteli Kairossa taksikuskina. Hän oli tienannut niin ison omaisuuden huijaamalla turisteja, että hän olisi voinut ostaa oman saaren, kuten esimerkiksi Manhattanin). Toimituksen toiveena on myöskin, että kyseinen postikortti on jonain päivää niin arvokas, että se voidaan myydä ja myyntivoitolla toimitus voi myöskin ostaa oman saaren (kuten vaikkapa Australian). 


Terve Farlos!


Terveisiä täältä Alhambra Beachilta. Täällä on säitä pidellyt (+12 varjossa, ei taida niin lämmintä olla Kairossa, lällällää). Ruoka on hyvää ja halpaa mutta ei nämä alhambralaiset osaa tehdä kunnon läskisoosia ollenkaan. Olutkin on laihaa litkua, aivan niin kuin alhambralaiset itsekin, heh, vitsivitsi. Tuossa postikortin kuvassa on tämä ranta ja siinä vasemmassa reunassa näkyy pieni pala minun hotellianikin. Hotellin portsari, Juan nimeltään, on tosi mukava mies. Joka päivä jutellaan kaikenlaista, säästä päivän politiikkaan. Ikävä kyllä Juan on nyt sairaslomalla, joku hermoromahdus tai jotain sellaista. Ranta on tosi hieno ja vesi lämmintä kuin vastalypsetty maito. Täältä ei muuten saa maitoa ollenkaan. Ei ihme, että paikalliset on niin pieniä, kun ei ne juo maitoa ollenkaan. Ostin kaikille sukulaisille aidot Rolexit tuliaisiksi, sain ne tosi halvalla yhdeltä rehelliseltä rantakauppiaalta, mukava mies kuin mikäkin. Antoi vielä alennusta, kun kuuli mistä olin kotoisin. Eipä täällä muuta kummempaa. Työniloa vain, kyllä sinäkin vielä rikastut niin, että pääset lomailemaan, heh. 


Aurinkoiset terveiset serkultasi Carlokselta! 

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Day 249: Chaweng beach

Tänään aloitimme päivän tsekkaamalla Chawengin rannan. Majapaikkamme on lähellä rantaa, tästä kävelee parissa minuutissa valkoisen hiekan ja vihreän meren ääreen. Rantaviiva on ihan täynnä vieri viereen rakennettuja resortteja, joten ainoa tapa päästä nopeasti rannalle on kävellä jonkin hotellin läpi. Samuilla on kosteampaa ja lämpimämpää mitä Lantassa oli, mutta onneksi merituuli hieman vilvoitti oloa. Lantasta poiketen tämä ranta oli pitkä ja kapea, ja välillä niin täyteen ahdettu aurinkotuoleja että eteenpäin päästäkseen piti puikkelehtia tuolien lomitse. Myös kaupustelijoita pyöri rannalla aika paljon, mutta eivät he kovin päälle käyviä olleet, riitti jos sanoi "no, thanks". Paljon kuului saksaa ja venäjää rannalla, vähemmän pohjoismaisia kieliä. Ranta on todella pitkä, ja vaikka kävelimme siellä kaksi tuntia emme päässeet kumpaankaan päähän loppuun asti. Kun keskipäivän aurinko kävi liian kuumaksi, lähdimme lounaalle ja huoneeseemme siestalle. Välillä tuli lyhyt sadekuuro, ja sitten taas paistetta kehiin. Lähdimme katselemaan kauppoja ja kävelimme aika pitkälle pääkatua pohjoiseen. Olimme taas tehneet etukäteistyötä ja etsimme illallispaikaksemme Ninja Crepesin. Oikein hyvää perusthairuokaa saimme, ja herkulliset kookospannarit jälkkäriksi. Kävimme vielä iltamarkkinoilla, ja niinhän siinä kävi että löysimme itsemme ruokakojujen luota ennemminkin kuin krääsäkojujen äärestä. On vaan niin mukavaa katsella kaikkia ihmeellisiä aineksia joista taiotaan herkkupaloja nälkäisille! Pari pikkupoikaa paistoi minimunia hassulla valurautapannulla, jossa oli etanapannun tapaan pieniä koloja. Eräs mies oli paistanut isoja heinäsirkkoja ja jotain toukkia rapeaksi seokseksi, ja yhdellä pöydällä myytiin ruskean Aarikan puuhelminauhan näköisiä possumakkaroita. Hauska pikku tori, siellä varmaan käydään uudestaan.

Ninja Crepes: some chicken curry, ham and cheese pancake, 2 x coconut pancakes; 260 bahtia (6.35 euroa)

Chaweng Beach oli yllättävän kapea. Chaweng Beach was surprisingly narrow.

Komeat aallot komeassa meressä. Great waves in a great sea.

Ei ollut kiva kävellä kapealla rannalla. It wasn't that nice to walk on the narrow beach.

Ruuhkainen kaupustelukohta. Busy market place.

Mopo on se suosituin kulkuväline. Motorbike is the way to go.

Illallinen Ninja Crepesissa. Nam. Dinner at Ninja Crepes. Yummy.

Iltamarkkinat. Evening market.

Matosia välipalaksi rohkeille. Tasty snack for the braves: worms.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 249

Ona aikoi juuri kysyä Matilta, että mitä oikein oli tekeillä, kun Matti kiskaisi vivusta vielä kerran. Nyt he hyppäsivät huomattavasti rauhallisempaan paikkaan. Joka suunnassa näkyi vain turkoosinväristä vettä. "Mitä se taistelu oikein oli ja ennen kaikkea, mistä se avaruusalus tuli? Tuhosiko se tarkoituksella sen kaupungin?", Ona kysyi Matilta. "Krhm, tuota niin. Täällä on käynnissä aika kiihkeä sisällissota. Taistelu, jonka näimme, oli osa sitä. Samoin avaruusalus. Näyttää siltä, että sodan osapuolet ovat alkaneet ottamaan huomattavasti kovempia otteita käyttöönsä. Luulen, että meidän on syytä pitää kiirettä Oraakkelin löytämisessä!", Matti vastasi. Hän kiskaisi jälleen vivusta ja merihevoset kiihdyttivät umpisolmunopeuteen. "Olemme melko lähellä planeetan ydintä. Täällä ei ole enää asutusta, koska paine on liian kova. Elämää täällä silti on, siitä epämiellyttävimmästä päästä. Saavumme aivan pian Hylylle, se on ensimmäinen askeleemme Oraakkelin löytämiseen", Matti sanoi. Pian Ona näkikin edessäpäin valtavan avaruusaluksen hylyn. Alus leijui paikallaan hylätyn näköisenä. Se oli omituisimman näköinen alus, minkä Ona oli pitkien vuosiensa aikana nähnyt. Muodoltaan alus näytti teräksestä tehdyltä ruusukimpulta, joka oli osittain sulanut ja metalli oli valunut eri suuntiin muodostaen outoja kuvioita. Kimpun juuressa oli neljän piikkipallon rypäs. Piikkien välistä tuli pitkiä kaapeleita, joiden päässä oli neljähaaraiset koukut. Koko vaikutelma oli epätodellinen. Alus oli kuin suoraan avaruusinsinöörin painajaisesta. He suuntasivat kulkunsa kohti piikkipallojen rypästä. Heidän päästyään lähemmäksi Ona näki, että yhden pallon kyljessä oli auki oleva lastausovi. Oven toisella puolella oli pilkkopimeää. Hetkeä myöhemmin he liukuivat ovesta sisään.

Kestävätkö Ona ja Matti paineen?

Mitä he löytävät aluksen sisältä?

Vastaukset näihin painostaviin kysymyksiin ja paljon muuta korkeapainemenoa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija. 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Day 248: Minivan & ferry to Koh Samui

Ankea aamu aikaisin heräämisineen. Heitimme kissaystävälle hyvästit ja hyppäsimme minivanin kyytiin ja aloitimme matkamme Koh Samuille. Guest Housemme emäntä Annie oli ystävällisesti varannut meille kuljetuksen edulliseen hintaan. Parin lyhyen lauttamatkan jälkeen olimme mantereella ja ajoimme sen poikki toiselle puolelle, Siamin lahdelle. Matka oli kyllä sellainen näyte thai-kuskien ajotavasta että välillä alkoi heikottaa. Onneksi katto oli korotettu, ettei pompuissa sattunut kupuun. Yksi lyhyt vessatauko pidettiin, hyvä ettei ollut hätä kun vessa oli mallia reikä lattiassa. Neljän tunnin ajomatkan ja erittäin puutuneiden peppujen jälkeen saavuimme Don Sakin satamaan, jossa kuski järkkäsi meille kaikille liput lauttaan. Nappasimme pikaisesti välipalaa kahviossa ja jouduin ottamaan jälkiruoaksi buranaa pitkästä aikaa päänsärkyyn. Marssimme sitten lautalle, joka oli aivan täynnä thaimaalaisia perheitä isoine eväskasseineen. Heti lautan lähdettyä liikkeelle alkoi eväiden syönti, parhaimmillaan yhdellä perheellä oli yli kymmentä sorttia ruokaa joita sitten hartaasti mutusteltiin. Kävi kateeksi. No, oli meilläkin pähkinöitä. Ja lisukkeeksi ostettiin kuppinuudelit.

Puoli kolmen aikaan saavuimme puolentoista tunnin lauttamatkan jälkeen (ei ollut kovin erikoisia maisemia matkan varrella) Koh Samuin laiturille. Tuleva guesthouse-emäntämme oli laittanut ohjeeksi, että hypätä purppuran värisen pikkubussin kyytiin, joten näin teimme. Kyseistä kulkuneuvoa sanotaan songthaewiksi, se muistuttaa katettua lava-autoa johon on laitettu kaksi pitkää penkkiä joissa matkustajat istuvat. Auto oli jo täynnä kun saavuimme paikalle, mutta kuski viittoili että kyytiin vaan joten huristelimme suurimman osan matkasta auton perälaudalla seisten. Meno oli aika hurjaa, pidin kiinni kaiteesta kuin henkeni hädässä etten vaan tipahtaisi kuoppien kohdalla kyydistä. Loppumatkasta pääsimme sisäpuolelle istumaan ja hengähtämään. Olimme sanoneet kuskille mihin olimme menossa, ja hän nyökytteli kovasti joten luotimme siihen että hän pysäyttäisi oikealla kohdalla. Sattumalta osui silmiini Penzy Guesthousen kyltti sivukadulta, ja tuli kiire painaa pysäytysnappulaa. En tiedä mihin olisimme joutuneet, jos emme olisi itse huomanneet kylttiä. Joskus on hyvä tuuri. Kävelimme guesthouseemme ja saimme huoneemme ja neuvoja isännältämme Davidilta. Kävimme heti ensi töiksemme lähikaupassa lataamassa vettä ja muuta tarpeellista jääkaappiin, ja sitten lähdimme tutustumaan Chawengiin, jossa majailemme tämän viikon. Chaweng sijaitsee Samuin pohjoispuolella ja on Samuin pisin ranta, seitsemän kilometriä, joten luulisi tilaa riittävän kaikille. Menimme ensimmäiseen kivalta näyttävään thai-ravintolaan ja tilasimme seafood-kookos-curryt. Ruoka oli ihan ok, ei mitään mieleenpainuvaa kuitenkaan, paitsi jälkiruoaksi ottamamme banaanikookoskeitto, joka oli aivan älyttömän hyvää. Sitä täytyy saada lisää! Sattumoisin guesthousemme vieressä on kehuttu japanilainen ravintola, mikä tietää houkutuksia ruokapaikan valinnan suhteen. Illan hämärryttyä päätimme jättää rantaan tutustumisen huomiselle ja palata huoneeseemme toipumaan matkapäivästä.

Lauttamatkalla Koh Samuille. On the ferry to Koh Samui.

Penzy Guesthouse, kotimme seuraavan viikon. Penzy Guesthouse, our home for the next week.

Chaweng.

Mereneläviä kookoscurryssa. Seafood in coconut curry.

Näyttää perunakeitolta, mutta onkin herkullista banaanikookoskeittoa. It looks like a potato soup, but is actually delicious banana coconut soup.

Ilta Chawengin pääkadulla. Kuvassa näkyy samanlainen bussi, jonka perälaudalla huristelimme tänne. Evening in the Chaweng main street. In the picture you can see a small bus just like the one we took to come here.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 248

Svalbard nousi ylös ja huomasi, että barbaarilauma oli kadonnut ja että hän oli säilynyt ehjin nahoin. Kylä oli myös kadonnut ja sen tilalla oli pieni lännenkaupunki jonka hiekkaisella pääkadulla Svalbard parhaillaan seisoi. Svalbardin edessä puolestaan seisoi cowboy kädet kahden revolverin kahvoilla. Cowboyn vieressä istui (kyllä, niin outoa kuin se onkin) valkoinen hevonen, joka näytti salaa tirskuvan cowboylle (vaikka tilanteessa ei ollut mitään hauskaa). Svalbardin niskaa kutitti ja hänelle tuli vahva tunne, että joku seisoi myös hänen takanaan. Hän kääntyi katsomaan ja näki olleensa oikeassa. Hänen takanaan (eli vastapäätä cowboyta) seisoi nuori vaaleatöyhtöpäinen mies myöskin kädet kahden revolverin kahvoilla. Nuoren miehen vieressä seisoi humalainen mustapartainen merikapteeni, pieni valkoinen terrieri ja kaksi melkein identtistä knallipäistä viiksivallua. Kaupungin uumenissa kuului kuinka kello alkoi lyödä tasatuntia. Svalbardille tuli äkillinen tarve heittäytyä maihin. Sen hän myös teki niin, että hiekka pöllysi. Sekunnin murto-osaa myöhemmin alkoivat luodit viheltää hänen ylitsensä.

Ampuuko cowboy varjoaan nopeammin?

Onko hänen hevosensa iloinen hyppijä?

Pitääkö merikapteeni kalasta?

Onko nuorella miehellä baari helsingissä?

Vastaukset näihin hergemäisiin kysymyksiin ja paljon muuta onnekasta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Day 247: Last day in Koh Lanta

Vietimme vielä viimeisen rauhallisen aamupäivän rannalla uiden ja aurinkoa ottaen. Nyt jo huomaa että väki alkaa vähetä, ja kuulemma ensi kuussa rannalla on jo niin tyhjää että moni hotelli ja ravintola pistää luukut kiinni. Vahingoitin eilen varpaani kun tökkäsin sen portaisiin, ja nyt se on mukavan sininen ja hankaloittaa kävelyä. Kävimme lounaalla taas saksalaisessa leipomossa, ja sitten taas siestan viettoon, jonka päälle lisää aurinkoa rannalla. Alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta köyhäilymeiningillä jatketaan siitä huolimatta. Illalla kävelimme siihen eilen suljettuna olleeseen ravintolaan, Family Thai Restaurantiin, ja söimme hyvää perusthairuokaa. Näimme matkalla vihreäpäisen pienen käärmeen, se luikerteli ohitsemme autotielle ja melkein pääsi toiselle puolelle, viime metreillä joku täti ajoi mopolla sen päälle. Ukkonen kävi uhittelemassa ja istuimme jonkin aikaa ravintolan katoksen alla sadetta pitämässä. Onneksi sade hellitti ja pääsimme melkein kuivina takaisin mökkiimme. Nyt pakkaillaan ja pyykätään ja valmistaudutaan huomiseen reissupäivään.

Family Thai Restaurant: fried cashew with chicken, fried rice with chicken; 140 bahtia (3.4 euroa)

Pikku käärme koitti päästä tien ylitse ja melkein onnistuikin. A little snake tried to cross the road and almost succeeded.

Family Thai Restaurant.

Kulkukoira hätyytteli kanoja ja ajoi kukkoa takaa, jolloin keittiöstä juoksi mies ja heitti koiraa kivillä kunnes se luikki jonnekin kujille. A stray dog chased the hens and the cock, and when a man ran from the kitchen and started throwing rocks at it it ran away.

Perusthairuokaa illalliseksi. Basic thai dinner.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 247

Jouda alkoi opettaa Plungille ja Chopstickille vaarallisinta ja tappavinta itsepuolustuslajia koko universumissa: Humppa-Futa! Ja näin se menee…

Korkealla kunnahalla potkut päähän huminoi. Nyrkki paukkaa, leukaa haukkaa, korvapielet soi. Plungi siellä, päänsä hiellä, opin saada voi, mutt huilatessaan vaikeroi: 

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Koivupuussa, illansuussa, Chopsticki tekee näin, konnat uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin. Lauantaina kääntää aina viitan nurinpäin, kun treeniin viheltäin.

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Plungin isku, papan pisku, kovin päällä maan, syksyn tullen kai jo sullen arkku ostetaan. Sitten näitä meidän täitä viikko hakataan ja kuorossa näin lauletaan:

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Käykö Humppa-Fu Plungilta ja Chopstickiltä kuin tanssi?

Vai meneekö homma Cha-Cha-Chaksi?

Vastaukset näihin svengaaviin kysymyksiin ja paljon muuta rytmillistä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Day 246: Mastering the waves

Rannallamme on pari SUPin tarjoajaa ja olimme varanneet tänään SUP-laudat tunniksi aamukymmeneltä, jotta vihdoinkin pääsisimme kokeilemaan lajia. SUP tulee sanoista Stand Up Paddle, ja siinä seisotaan surffilautojen päällä ja melotaan yhdellä melalla. Saimme nopean opastuksen ja sitten vain lautojen päälle ja menoksi! Onneksi vesi oli lämmintä, niin ei tarvinnut arastella veteen putoamista. Ensin meloimme polvillaan hieman kauemmas rannasta ja nousimme sitten seisomaan laudoille. Alku oli horjahtelevaa mutta nopeasti jujusta sai kiinni ja pääsi eteenpäin. Yllättävän vaikeaa oli tasapainoilla laudan päällä, olin kuvitellut etukäteen että se menisi tuosta vaan mutta ei se ihan niin ollutkaan. Pari kertaa muksahdin veteen alussa, kun tuli aalto ja keinutti lautaa sen verran että kokemattoman tasapaino petti. Heti kun nosti katseen horisonttiin eikä tuijottanut veteen tai lautaan, alkoi pysyä pystyssä. Mitä syvemmälle meni, sen vähemmän oli aaltoja ja sen helpompi oli pysyä laudan päällä, mutta minä kun pelkään vielä vähän syvää vettä niin pysyttelin aina vähintään sata metriä rannasta. Seisten sai ihan eri näkökulman mereen ja jos vedessä olisi kaloja tai koralleja, niitä olisi helppo ihailla laudan päältä. Tykkäsin kovasti SUPista, ja tuli heti himo kokeilla uudelleen. Karin lauta ei ollut niin iso ja vakaa kuin minun, joten hänellä oli hieman haasteita pystyssä pysymisessä. Kuulemma olisi kivempaa jos ei koko ajan molskahtaisi veteen. Tarvitsemme ehdottomasti lisää harjoitusta, onneksi siellä Suomessakin voi lajia harrastaa!

SUPin jälkeen oli ihan väsynyt olo, ja piti päästä juomaan ja syömään. Kävimme lounaalla kadun varressa samassa halvassa paikassa kuin eilenkin. Levähdimme hetken ruoan päälle ja lähdimme sitten rannalle kävelemään ja aurinkoa ottamaan. Illalla kävelimme kohti Ban Saladania, sillä mukava pohjois-ruotsalainen SUP-opettaja oli antanut meille vinkin hyvästä tienvarsiravintolasta. Se oli ikävä kyllä suljettu juuri tänään, mutta sen edessä istuskeli muutama ystävällinen thaimaalainen, joilta kysyimme uutta ravintolasuositusta. Yksi heistä opasti meidät kävellen muutaman kymmenen metrin päähän pieneen ravintolaan, ja jäimme sinne syömään kun paikka vaikutti ihan yhtä hyvältä kuin muutkin. Söimme kanaa cashew-pähkinöillä, ja maksoimme peräti 60 bahtia (1,5 euroa) annoksistamme. Hyvää ruokaa se oli, ja kummasti tuo halpa hinta vielä antaa kivaa lisämakua. Ruoan jälkeen kiertelimme katsomassa iltamarkkinoita ja kävelimme sitten pimeydessä kulkukoiria väistellen majapaikkaamme. Onneksi oli taskulamppu mukana, täällä kun ei katuvaloja pahemmin näe. Meidän guest houseemme johtavalla pikkutiellä on pari "katuvaloa", eli ylhäällä kulkevaan sähkökaapeliin on suoraan yhdistetty ilman kupuja tai mitään sellainen energiansäästölamppu , joita meillä näkee kodeissa pöytälampuissa. Soittelimme vielä skypellä Suomeen ja kävimme päivän päätteeksi rannalla ihailemassa tähtitaivasta.

Pahoitimme mielemme, kun huomasimme että täällä kaikilla kissoilla on hännät poikki tai muuten vioittuneet ja mutkalla. Yhtään tervehäntäistä kisua emme ole nähneet. Pikku ressukat!

Surffi-babe. Mitä isompi sen parempi pätee varmaan myös surffilautoihin? Surf babe. Surely the bigger the better is true in surfboards?

SUP oli tosi hauskaa, kunhan pysyi laudan päällä! SUP was really fun, when you managed to stay on the board.

Kissaystävämme tulee aamuisin terassillemme juttelemaan ja pötköttelemään. Hänellä on häntä poikki, niinkuin kaikilla kissoilla joita olemme täällä nähneet. Our cat friend comes every morning to talk with us and have a nap on our terrace. Its' tail is missing a piece, like all the cats we have seen here.

Ruokapaikkoja tien varressa. Restaurants along the road.

Meidät opastettiin ystävällisesti tähän pikku ravintolaan. We were guided quite friendly to this little restaurant.

Ilta hämärtyy ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Dusk is falling and people get moving.

Sunset.

Pimeällä tiellä ainoastaan valaistut kaupat ja ravintolat tuovat valoa. Only the lit shops and restaurants bring light to the dark road.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 246

Raiku

Aalloissa Thaimaan
Laudalta tippui mies
Veteen lämpimään

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Day 245: Sun and sand

Aamusta aurinkoa ja uintia, puolipäivästä lounasta, iltapäivästä aurinkoa ja illasta illallista. Voiko yksinkertaisempaa elämä olla! Lounas oli naurettavan halpa, lämmin ruoka maksoi 45 bahtia eli 1.1 euroa kadunvarsiravintolassa (jonka nimeä en tiedä). Iltakävelyllä näimme kuinka paikalliset naiset olivat uimassa täysissä pukeissa ja etsimässä simpukoita rantavedestä. Joku outo otus hiekan alla työnsi maan pinnalle pienestä reiästä märkää hiekkaa sentin paksuisena putkena, joka kasaantui löysiksi makkaroiksi rannalle. Näky oli aika ällöttävä, se muistutti jättimäistä ihomatoa.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 245


Vankkurit heilahtivat rajusti, kun ohi syöksyvä taistelurapu väisti merihevoset viime hetkessä. Ona oli jälleen iloinen, että heillä oli turvavyöt päällään. Heidän takanaan valas jatkoi kulkuaan häiriintymättä. Meri Onan ja Matin ympärillä kuohui ja kupli taistelun melskeestä. Ona näki delfiinejä ampumassa ohjuksia ja haikaloja, joilla oli laserit eviensä alla. Sitten oli lukuisa joukko omituisen näköisiä vesieläimiä joiden kaltaisia Ona ei ollut aikaisemmin nähnyt. Matti kiskaisi penkin alta pienen rasian ja aukaisi sen. Sisältä paljastui teräksinen vipu. Matti vetäisi vivusta ja ympärillä riehuva taistelu katosi ja heidän eteensä ilmestyi vedenalainen suurkaupunki. Onan ihmetellessä näkyä hän huomasi ylhäältä vajoavan jättimäisen avaruusaluksen, joka törmäsi kaupunkiin murskaten sen kokonaan.


Menikö Matti vipuun?


Menikö Ona lankaan?


Milloin on ompelukerhon vuosikokous?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muita johtolankoja seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Day 244: Sunny thoughts

Ihmeellistä kyllä viime aikoina on ollut erittäin vaikeaa nousta aamuisin ylös. Joten kuten saimme ravisteltua itsemme hereille ja teekupposen jälkeen hipsimme taas rannalle nauttimaan paahteesta ja lämpimästä tuulesta iholla. Taas kuuma ja aurinkoinen päivä, ei puhettakaan että jaksaisi tehdä mitään verkkaista kävelyä rasittavampaa. Olemme saaneet eläinystäviä, pieni musta kissa tulee juttelemaan terassillemme aamuisin ja iso musta koira seuraa toisinaan meitä veteen ja jää lähelle rantaa pyydystämään rapuja kieli keskeltä suuta pilkistäen. Hyttysetkin ovat kovin kiinnostuneita meistä, ja joka päivä löytyy puremia vaikka laitamme trooppisiin oloihin tarkoitettua vahvaa myrkkyä. Lounaalle kävelimme ison tien varteen Williesin ravintolaan, joka sattui vain olemaan lähellä ja osumaan silmiin sopivasti. Muuten hyvän makuista ruokaa, mutta kana oli vanhaa ja sitkeää. Palasimme siestalle huoneeseen ja lähdimme sitten uudestaan rannalle, kunnes tuli huono olo kuumuudesta ja piti palata taas sisälle ilmastoinnin pariin. En ymmärrä miten jotkut pystyvät olemaan koko päivän rannalla, aamusta iltaan maaten aurinkotuoleissaan. Me kestämme hädin tuskin pari tuntia kerrallaan, ja sitten on pakko päästä vähintään varjoon. Näimme kaksi naista, jotka olivat polttaneet koko selkänsä ihan tulipunaisiksi ja vielä vain ottivat lisää aurinkoa. Varmaan tämä valon määrä jotenkin hullaannuttaa jos tulee keskeltä pimeää talvea (vaikka ei kai siellä Pohjoismaissa enää niin pimeätä ole)? Kirjoja kuluu kovaa vauhtia, onneksi täälläkin on iso kirjahylly josta voi ottaa luettavaa rannalle. Löysin Uudesta Seelannista kiinnostavan kirjan hyvinvoinnista ja olen lueskellut suoliston terveydestä ja muista hauskoista jutuista, hyvää jutunjuurta kahvipöytäkeskusteluihin. Viikko on mennyt kuin siivillä, tuntuu että olen unessa jossa ensin eletään hidastettua elämää ja sitten joku panee päälle pikakelauksen.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 244


Carlos otti hehkuvan esineen käteensä. Se oli nelikulmainen pronssinen kolikko, jonka toisella puolella luki Obdurlath. Toiselle puolelle oli kaiverrettu ilmeisesti kyseisen Obdurlathin profiili mutta vaikka Carlos kuinka käänteli kolikkoa hän ei onnistunut saamaan selvää minkä näköinen kyseinen henkilö oli. Oli aivan kuin kaiverrus olisi vältellyt hänen katsettaan, eikä Carlos millään saanut katsettaan kohdistumaan siihen. Carlos luovutti ja päätti yrittää uudelleen joku toinen kerta. Hän laittoi kolikon taskuunsa ja jatkoi kävelyään. Kaaren jälkeen katu päättyi aukioon. Sumu oli nyt erittäin sakea eikä Carlos erottanut aukion reunoja. Hän päätti kävellä suurinpiirtein keskeltä olettaen pääsevänsä toiselle puolelle melko pian. Käveltyään vähän aikaa hän näki sumun läpi edessään suihkulähteen, jonka keskellä seisoi patsas. Päästyään lähemmäksi hän tajusi, että patsas olikin suurikokoinen mies puettuna tweedtakkiin ja kilttiin (joiden värit eivät sointuneet yhtään toisiinsa). Carloksen nähtyään mies huusi: "Minun faijani onkin paljon kovempi kuin sinun faijasi! Niin kerta!"

Onko Carloksen faija nössö?

Riittäkö Carloksen löytämä kolikko irtokarkkeihin?

Vastaukset näihin kiltteihin kysymyksiin ja paljon muuta muodikasta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija. 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Day 243: Ban Saladan

Aamupäivän vietimme tavalliseen tapaan rannalla. Uiminen jäi väliin kun polven haava on niin pahasti auki etten viitsinyt mennä sen kanssa veteen. Onneksi tänään tuuli tavallista voimakkaammin, ja saimme siitä vilvoitusta paahteessa kävellessämme. Ihmettelimme kun lähes kaikki rannalla olijat olivat meitä ruskeampia, vaikka ovat tulleet vain pari päivää sitten (aikamoisia rusketuspoliiseja meistäkin on kuoriutunut). Huomasimme että monilla oli myös tasaisempi rusketus kuin meillä, ei vaaleampia kylkialueita eikä mitään, joten aloimme epäillä heidän käyneen suihkurusketuksessa ennen lomamatkaa. Niin sen täytyy olla.

Päivällä päätimme lähteä tutustumaan Ban Saladaniin, Koh Lantan suurimpaan kaupunkiin/kylään, joka ei kyllä ollut kovin suuri. Sieltä löytyi majapaikkoja, 7-11-kauppoja, optikkoliikkeitä joka nurkalla, ravintoloita ja turistiputiikkeja. Matkalla sinne poikkesimme myöhäiselle aamupalalle tai oikeastaan lounaalle saksalaiseen leipomoon, ja otimme cappucinot, vaikka maistettuani sitä toivoin että olisin jättänyt ottamatta, niin tymäkkää tavaraa se oli. Kiertelimme turisteille suunnattuja krääsäkauppoja ja katselimme tarjolla olevia piraattituotteita ja liinoja ja huiveja. Hintoja ei ollut esillä, vaan kauppias ilmoittaa lähtöhinnan pärstäkertoimen mukaan ja siitä tingitään hyvässä hengessä. Oli mukava kierrellä kauppoja, kun sai olla ihan rauhassa; kauppiaat eivät ahdistelleet niinkuin Phuketissa eikä kyydin tarjoajiakaan ollut kovin montaa. Suurimmassa ruokakaupassa oli tarjolla suomalaisia ja ruotsalaisia iltapäivälehtiä ilmeisesti paikallisesti digikonein painettuina versioina. Ostimme katukauppiaalta iltapalaksi mangoa tahmean riisin kera, ja kävelimme sitten ruokakaupan kautta guest houseemme. Ehdimme vielä sopivasti rannallekin hakemaan lisää rusketusta.

Cappucinot saksalaisessa leipomossa, vahvaa oli. Cappucinos in German Bakery, it was quite strong stuff.

German Bakery.

Lintuhäkkejä näkee roikkuvan runsaasti siellä sun täällä. Lots of bird cages hanging everywhere.

Ban Saladan.

Ban Saladan.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 243

Svalbard ei ymmärtänyt mitä oli tekeillä. Hän oli ollut avaruusaluksessa matkalla Jupiterista ja sitten jotakin outoa oli tapahtunut. Avaruusalus oli kadonnut hänen ympäriltään ja nyt Svalbard seisoi pienen kylän edessä. Kylää ympäröi paaluaitaus ja kaksi vartijaa seisoi sisään vievän portin edessä nojaillen keihäisiinsä silmät kiinni. Svalbard astui askeleen lähemmäksi ja samassa portit lävähtivät auki ja iso barbaarilauma ryntäsi ulos huutaen: "Kautta Teutateksen!" ja "Kautta Belenoksen!" Etunenässä juoksi iso mies hiidenkivi selässään ja pieni mies, jolla oli keltaiset viikset ja linnunsiivet kypärässään. Juuri ennen kuin he saavuttivat Svalbardin sivusta ryntäsi keltalettinen nainen valtavankokoinen kirves kädessään. Hän huusi juostessaan jotain mutta Svalbard erotti vain nimen "Carlos" kaiken metelin keskeltä. Sitten lauma juoksi Svalbardin yli liiskaten hänet kuin kärpäsen.

*?

Pitääkö Svalbard aladoobista akvavitin kera?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta goscinnyä ja uderzoa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Day 242: Soaking up the rays

Rusketutimme itseämme tavalliseen tapaan, kävimme uimassa ja lounastimme thai-munakasta majapaikassamme. Alkuillasta minulle tuli huono olo, mutta se helpotti onneksi ja saatoin jo syödä jotain kevyttä illalla. Täällä kuumuudessa on kaikenlaisia haasteita vatsaparalle. Päivän dramaattisin tapahtuma sattui illalla kun olimme lähdössä hakemaan jotain pientä syötävää: kaaduin mökin portaissa kun oli pimeää enkä nähnyt kunnolla mihin astuin (vaikka luulin näkeväni vallan hyvin). Tulin alas sementtilaatalle nelin kontin ja pari varvasta ruhjoutui ja polvi aukesi. Kari-parka meinasi saada sydänkohtauksen, kun yhtäkkiä toinen katosi pimeyteen älähdyksen kera. Pesin haavat ja Kari haki puhdistusainetta emännältä, ja emäntä lähetti vielä tytön auttamaan jalan puhdistuksessa. Nyt vaan toivotaan ettei haava tulehdu täällä tropiikissa. Onneksi on rokotukset kunnossa.




Carlos Drake, seikkailija

Luku 242

Matin toimeen ryhtyminen näytti koostuvan siitä, että hän istui hymyillen paikallaan ja heilutteli hiljakseen lonkeroitaan. Odotettuaan pari minuuttia Ona alkoi hermostua ja tokaisi hiukan kärttyisellä äänellä: "No, tapahtuuko mitään?" Matti hätkähti ja sanoi: "Ai niin, se poispääsy, unohdin sen ihan täysin! Pahoitteluni, hetki vain!" Hän otti knallinsa alta pienen pillin ja puhalsi siihen lyhyen melodian. "Ja sitten odottelemme hetken", Matti sanoi. Ona käveli hermostuneena pientä ympyrää (hän oli hyvin kärsimätön vanhaksi naiseksi). He odottelivat hetken ja sitten he kuulivat vaimeaa hirnuntaa jostain kaukaa. Pian paikalle karautti (kuvainnollisesti) kuuden merihevosen vetämät vankkurit. "Olepa hyvä, kyytimme on saapunut!", Matti sanoi viittoillen knallillaan Onaa istumaan vankkurien kyytiin. He istuutuivat punaisille nahkapenkeille ja kiinnittivät turvavyöt. Vankkurit lähtivät liikkeelle rajulla kiihdytyksellä ja he matkustivat valaan sisällä kulkevilla käytävillä hurjaa vauhtia. Välillä he olivat ylösalaisin ja Ona oli iloinen, että hän oli kiinnittänyt turvavyönsä. Pian he sinkoutuivat ulos valaasta takaisin mereen. Ja keskelle hurjaa taistelua.

Ihahaa?

Kopotikopoti?

Vastaukset näihin laukkaaviin kysymyksiin ja paljon muuta hevostelua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Day 241: Something is burning, oh it's me!

Öinen ukkoskuuro taisi huuhtoa kaikki turistit saarelta, koska aamulla ranta oli typötyhjä ja saimme ottaa aurinkoa ja uiskennella lähes kahden. Aurinko porotti todella kuumasti, ja hikeä joutui silmiin koko ajan. Pitkin vartaloa valui valkoisia juovia, kun hiki ja aurinkorasva sekoittuivat ja nämä puroset soljuivat alas. Ihmeellinen rentous levisi jäseniin ja mieleen. Pian tämä autuus kävi kuitenkin liian kuumaksi ja oli pakko pulahtaa pariinkin otteeseen mereen viilentymään. Uusia turisteja alkoi ilmestyä pikku hiljaa rannalle sitä mukaa kun kuljetuksia saapui saarelle. Olimme tavallista pidempään auringossa ja sen seurauksena ainakin selkä kärventyi runsaasta rasvauksesta huolimatta. Puolen päivän aikaan pitäisi kerta kaikkiaan unohtaa auringossa makuilu ja mennä sisätiloihin tai varjoon. Kävimme kaupassa ja haimme lounaaksi lähileipomosta (joka mainosti olevansa ranskalainen leipomo) sandwichin ja mantelicroissantit. Ne syötyämme kummallekin tuli kauhean raskas ja turvonnut olo. Huomasi selvästi eron, kun viime aikoina olemme syöneet vain riisiä, lihaa ja kasviksia ja voineet hyvin. Vehnän mokoma sai kropan tainnoksiin. Surffailimme netissä etsimässä majoituksia ja miettimässä seuraavia etappeja, ja illalla lähdimme vielä rannalle kävelylle. Nyt ranta oli täynnä perheitä ja uusia kasvoja, tai oikeastaan uusia uikkareita,  sillä rannalla ihmiset tunnistaa heidän uimapuvuistaan eikä kasvoistaan. Merivesi on haissut tänään pahalta, uimapuvut oli pakko pyykätä ja hiukset pestä ettei se koirannappuloiden tympeä haju jää pyörimään ympärille. Päätimme myös jäädä tänne vielä viikoksi, sillä täällä sielu lepää.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 241

Plungi selvitti kurkkuaan ja sanoi: "Tässä taitaa nyt olla jonkinlainen erehdys. Minulla on selkeä suunnitelma maailmankaikkeuden valloitukseen ja hankin kupin sitä tarkoitusta varten. Ei minulla ole aikaa alkaa suorittamaan mitään tehtäviä, etkä sinä voi minua pakottaa siihen!" "Turpa umpeen!", Jouda karjaisi (yllättävän kovaa vanhaksi mieheksi). "Tiedän kaiken Mustasta Tahdosta ja sinun lapsellisista suunnitelmistasi. Tässäpä tietoisku teille kummallekin: Musta Tahto on tuhoutunut ja jotain paljon pahempaa on ottanut hänen paikkansa. Sekään ei ole meidän pahin ongelmamme. Meidän ongelmamme on sama taho, joka loi Mustan Tahdon ja myöskin tämän uusimman pahuuden!" "Mikä taho se mahtaa olla?", kysyi Chopstick, joka ei ymmärtänyt mistään mitään. "Obdurlath!", vastasi Jouda. Hänen lausuttuaan nimen tuntui kuin musta pilvi olisi hetkeksi yrittänyt tukahduttaa heidät. Plungista tuntui kuin hän olisi hetkeksi kuollut ja pilven hälvettyä hän palasi uudelleen henkiin. Tunne oli pelottavin mitä hän oli ikinä kokenut ja hänen polvensa löivät loukkua sen jälkeen. Chopstick makasi puolestaan maassa vapisten, kyyneleet valuen pitkin poskia. "Hän tietää, että kerään sotureita vastustamaan häntä. Siksi hän yrittää pelotella teitä jo alkuvaiheessa! Nyt hän sitäpaitsi tietää keitä te olette, joten te tarvitsette lisävalmennusta ja parempia aseita vastustaaksenne häntä!" , Jouda sanoi. "Sen lisäksi te hävisitte minulle ja siitä syystä teitä sitoo tämän temppelin taikavoimat. Olen teidän mestarinne ja teidän täytyy totella minua siihen asti, että olette suorittaneet tehtävänne!"  

Onko Jouda sukua muppeteille?

Vastaus tähän mestarilliseen kysymykseen ja paljon muuta valmennusta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Day 240: On the beach again

Helposti päiväjärjestyksemme on solahtanut sään säätelemään lomarutiiniin: aamusta aurinkoa ja uimista, sitten siestaa ja asioiden hoitelua ja lounas, ja sitten lisää aurinkoa, ja sitten illallinen ja iltahommat. Tätä rataa mentiin tänäänkin, sillä erotuksella muihin päiviin että kävelimme jonkin matkan päähän Tripadvisorissa ykköseksi äänestettyyn ravintolaan L. Maladeehen myöhäiselle lounaalle. Söimme alkupalaksi uppopaistettuja katkarapuja ja pääruoaksi jaoimme long snout -kalan kookoscurrykastikkeessa kasvisten ja riisin kera. Erittäin hyvää. Luin loppuun tänään Secret Life of Bees -kirjan, pidin siitä kovasti. Reissun päällä on yleensä aina huoli, että mistä saa lisää lukemista, mutta se huoli on osoittautunut turhaksi tällä reissulla, sillä lähes joka majapaikassamme on ollut käytettyjen kirjojen hylly josta saa ottaa lukemista ja laittaa omat entiset kirjansa kiertoon. Kätevää!

L. Maladee: shrimp tempura, fried long snout fish with veges and rice, 2x cola; 700 bahtia (17 euroa)

Herkullista uppopaistettua katkarapua L. Maladeessa. Delicious deep fried shrimp in L. Maladee.

Pääruoaksi kalaa. Fish as a main course.

Miniravut koristelevat kotirantamme täyteen hiekkapallokuvioita. Mini crabs decorate our home beach full of sand ball patterns.

Rapu livahtamassa koloonsa. Koko päivän ne tuovat kolostaan hiekkaa ja muotoilevat pallosia siitä. A crab about to sneak into it's hole. All day long they bring sand from their holes and make little balls out of it.

Katselimme auringonlaskua rannalla tänään. We were watching sunset at the beach tonight.

Kohta kuuma pallo tippuu mereen. Soon the hot ball will fall into the ocean.

Viime hetkellä väri muuttui taas pinkiksi. At the last moment the colour changed to pink again.

Illan kalasaalis majapaikkamme ravintolassa. Catch of the day at the restaurant in our guest house.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 240

Carlos käveli muina miehinä (jos hän olisi ollut nainen, hän olisi kävellyt muina naisina) kaupungin sumuisia katuja. Joka risteyksessä oli kyltti, jossa oli nuoli ja teksti "Markkinat". Jonkin aikaa käveltyään Carlos saapui korkean kivisen kaaren luo. Kaaren toisella puolella sumu tiheni niin, että hän ei nähnyt muuta kuin tasaisena vyöryvän harmaan seinämän. Hän astui hiukan epäröiden kaaren alle. Jostain syystä hänelle tuli vastustamaton halu katsoa ylöspäin, aivan kuin joku olisi kuiskannut hänen korvaansa vaatimuksen katsoa ylöspäin. Carlos vilkaisi ylös mutta ei nähnyt mitään erikoista. Kaaren katto näytti tasaiselta ja sileältä. Carloksen katsoessa kaaren keskiosa alkoi hehkua himmeän tummanoranssina. Carlos odotti, että jotain muuta tapahtuisi, mutta mitään muuta ei näkynyt. Kaaren katto oli neljän metrin korkeudessa eikä Carloksella ollut mitään apuvälineitä, millä kiivetä lähemmäksi katsomaan mistä hehku johtui. Sitten joku taas kuiskasi ohjeita hänen korvaansa. Carlos astui pois kaaren alta ja käveli jonkin matkaa takaisinpäin. Pian hän löysi etsimänsä. Rähjäisen kerrostalon etuoven kuramaton alta löytyi pieni hopeinen avain. Carlos otti avaimen ja käveli vieressä olevan parkkimittarin luo. Mittarin kyljessä oli avaimenreikä, johon Carlos työnsi avaimen. Hän käänsi avainta kahdeksan täyttä kierrosta ja otti sen sitten pois. Hän lähti kävelemään takaisin kohti kaarta. Kävellessään hän näki miten kaaresta laskeutui kivinen pylväs, josta tuli himmeää hehkua. Carlos tuli pylvään luo ja näki vihdoin mistä hehku johtui. 

Saako markkinoilla kärkkäriä sinapilla?

Saako Carlos ostaa leikkipistoolin?

Vai joutuuko hän tyytymään villasukkiin?

Vastaukset näihin hehkuviin kysymyksiin ja paljon muita avainkysymyksiä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Day 239: Just like yesterday

Tämä päivä oli melkein täydellinen toisinto eilisestä. Aamulla aurinkoa ja uintia, lounasta ulkona, pieni siesta, lukemista ja surffailua, kaupassa käynti, lyhyt ukkoskuuro, illallinen ja jälkkäriksi mangoa tahmean kookosriisin kera, nam. Mukava tarjoilijarouva tilasi sitä erityisesti meitä varten kaupungista, kun kuuli että pidämme siitä kovasti. Ihania ihmisiä täällä. Uskomatonta miten nopeasti päivät menevät vaikkei tee mitään. Aika paljon ruotsin kieltä olemme kuulleet puhuttavan, tuntuu että lähes puolet vieraista on ruotsalaisia. Myös suomalaisia on havaittu. Huomasin että tunnistan suomalaisen naisen jo ulkonäöstä. Näin vaan meilläkin on omat kansallispiirteemme. Luimme että joku komitea on todennut astiakuivauskaapin olevan suomalaisen muotoilun paras saavutus, ja täytyy sanoa että olemme taipuvaisia olemaan samaa mieltä, niin paljon sitä on kaivattu tällä matkalla eri maissa. Siinäpä innovaatio josta pitäisi tehdä vientituote!



Carlos Drake, seikkailija

Luku 239

Svalbard kertoi äidistään ja leluavaruusaluksistaan ja sai ilmaiset supercappucinot (kymmenen shottia espressoa ja tippa maitoa) vastineeksi. Tämä sai Svalbardin täysin sekaisin, eli toisin sanoen hänestä ei huomannut mitään normaalista poikkeavaa. Svalbard juoksi ulos kahvilasta ja kaappasi lähimmän avaruusaluksen banaanin avulla. Hän painoi aluksen nastan lautaan (kirjaimellisesti, sillä jupiterilaisten avaruusalukset vaativat käynnistyäkseen atominastan painamisen hiilikuitulautaan). Alus syöksähti pois Jupiterin pinnalta ja avaruuteen täydellä valonnopeudella. Sattumoisin juuri sillä hetkellä Jupiterin ohi kulki jotain suurta ja pimeää. Alus törmäsi suoraan päin pimeyttä ja katosi sitten sen sisään jälkeäkään jättämättä. Ja pimeys pysähtyi.

Heittikö Svalbard veivinsä?

Vetikö hän viimeisen henkäyksensä?

Lähtikö hän manan majoille?

Liittyikö hän esi-isiensä seuraan?

Delasiko hän?

Ripustiko hän hanskat naulaan?

Laulaako hän nyt yläkerran kuorossa?

Puskeeko hän voikukkia?

Eikö häntä enää ole?

Lepääkö hän rauhassa?

Vastaukset näihin haudanvakaviin kysymyksiin ja paljon muuta kuolettavan tylsää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Day 238: Feels like paradise

Aloitimme päivän makoilemalla rannalla auringossa. Kävimme välillä kävelyllä rantaviivaa seuraten, ja huomasimme että aivan läheisyydessä on SUPia tarjoavia yrityksiä parikin, hmmm... Uimme kuumassa meressä isojen aaltojen seassa, lueskelimme varjossa pötkötellen, söimme lounasta ja otimme lisää aurinkoa, joimme kylmiä juomia ja nautimme tuoreita hedelmiä (tässä paikassa tuodaan joka iltapäivä asukkaille hedelmiä välipalaksi omasta puutarhasta, tänään oli ananasta, eilen saimme hauskoja makeita minibanaaneja), kävimme siestalla viilentymässä, kävelimme lisää rannalla, lueskelimme lisää, ja auringon laskettua menimme syömään illallista (kanaa eri tavoin, herkullista) ja kävelimme pimeällä rannalla ihailemassa lukuisia soihtuja ja muita valoja joita baareissa ja ravintoloissa oli sytytetty tunnelman luomiseksi. Perheitä ja pareja kulki rannalla ja istui syömässä tuoretta kalaa ravintoloissa. Tunnelma oli levollinen ja iloinen, kaikilla näytti olevan hauskaa. Hieno päivä, ihanaa olla aloillaan hetki ja nauttia pysähtyneisyyden tunteesta ja kuumasta ihosta ja hyvästä kirjasta.

Banana Garden iltavalaistuksessa. Banana Garden in the night.

Rannalla oli kiva kävellä ja katsella lukuisia valaistuja ravintoloita. It was nice to walk on the beach and look at all the nicely lit restaurants.

Poika harjoitteli tulitemppuja. A boy practising fire tricks.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 238

Seuraavaksi meillä on vuorossa Carloksen huippusuosittu tietovisa "Carlos Kysyy".

Ja tämänkertainen kysymys kuuluu, mikä seuraavista on saari Thaimaassa:

A. Koh Kakka

B. Koh Uloste

C. Koh Lanta

Kun olet mielestäsi arvannut oikean vastauksen (vastaukseksi käy myös Kanada), lähetä se meille tänne toimitukseen telepaattisesti. Arvomme oikein vastanneiden kesken kymmenen kappaletta maailman ohuinta kirjaa: "Suomen kokoomuspuolueen hyvät päätökset 2000-luvulla". Ja vielä väärin vastanneille maailman toiseksi ohuimman kirjan "Suomen päivittäistavarakaupan hinnanalennukset kautta aikojen".

Kiitos ja ensi viikolla jälleen uusi jännittävä visa. Siihen asti, se on höpölörskis ja miukkilismaukkulis.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Day 237: By boat to Koh Lanta

Argh, jälleen kukonlaulun aikaan ylös ja matkaan, miten ne kaikki järjestelyt osuukin aina aamuvarhaiselle? Odottelimme tien poskessa kyytiämme puolisen tuntia, ja katselimme ihmeen rauhallista Phuketia. Pikkubussilla huristelimme sitten Phuket Townin läpi saaren päälaiturille, jolta kaikki lauttakyydit lähtevät. Saimme Koh Lanta -tarrat rinnuksiin ja hyppäsimme ison moottoriveneen kyytiin. Isolla veneellä meidät kuljetettiin Railayn saarelle, jossa kaikki turistit jaettiin tarrojen mukaan eri veneiden kyytiin, ja matka jatkui kohti Lantaa. Ihan tuli Fiji mieleen elävästi veneessä keikkuessa ja saaria katsellessa. Muutenkin järjestelyt olivat hauskasti vähän sinne päin; meille myytiin kyyti suorana matkana Lantaan, ja isossa veneessä henkilökunta ilmoitti että joskus mennään suoraan, joskus välipysähdyksellä, eivätkä hekään tienneet kumpi olisi tänään vuorossa. Mutta perille päästiin, mikä tietysti on pääasia.

Koh Lantassa vastassa olikin sellainen muuri kyydin tuputtajia etten ikinä ole nähnyt. Yksi herhiläinen kulki vierelläni pitkään eikä millään meinannut uskoa kun sanoin että meillä on jo kyyti järjestettynä majapaikan puolesta. Laiturilla myös otettiin 10 bahtin "siivousmaksu" kaikilta turisteilta. Hyvä tietysti jos luonnosta huolehditaan ja turismin jälkiä korjataan, mutta näinköhän varat siihen käytetään? Saarilla oli kuulemma satanut viime aikoina runsaasti, mutta tänään ainakin aurinko helotti taivaan täydeltä ja kuumuus oli melkoinen kun köröttelimme auton kyydissä kohti majapaikkaamme Banana Garden Homea, joka sijaitsee aivan Hat Khlong Dao -rannalla. Saimme oman bungalowin ja tervetuliaisjuoman, ja asetuimme taloksi mökkiimme. Kävimme syömässä thai-lounaan majapaikan omassa ravintolassa, oli mukava istuskella ulkona ja antaa merituulen viilentää kuumaa otsaa. Ruoka oli ihan ok, muttei niin hyvää mitä viime päivinä olemme syöneet. Ruoan jälkeen kävimme rannalla, ja kävelimme sitten päätielle ja kauppaan hakemaan vettä ja muuta tarpeellista. Illalla menimme rannalle ihailemaan pinkkiä auringonlaskua. Jo nyt tuntuu että viihdymme täällä paremmin kuin Phuketissa, ranta oli paljon rauhallisempi ja ihmisiä on vähemmän ja väljemmin liikkeellä, ja muutenkin täällä on enemmän sellainen chill out -tunnelma aistittavissa.

Kata Beach aamuvarhaisella. Kata Beach in the early hours.

Saaristoa matkalla Koh Lantaan. Islands on our way to Koh Lanta.

Railayn saarella ihmiset jaettiin pienempiin veneisiin ja kuljetettiin määränpäihinsä. (Sumensin ihmisten kasvoja varmuuden vuoksi.) At Railay Island people were herded in different boats depending on their destination. (I blurred the faces just in case.)

Railay island.

Railay Island.

Veneemme selkänojat oli verhoiltu rauhoittavasti pelastusliiveillä. The back rests in our boat were draped calmingly with life vests.

Lounas Banana Garden Homen rantaravintolassa. Lunch at the Banana Garden Home beach restaurant.

Uusi majapaikkamme Banana Garden Home. Our new place Banana Garden Home.

Banana Gardenin bungalowit. The bungalows of Banana Garden.

Ranta auringonlaskun aikaan. The beach at sunset.

Sunset.

Viime minuuteilla aurinko muuttui pinkiksi ennen laskeutumistaan. At the last minutes the sun shifted into pink before setting.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 237

"Eikös sinun pitänyt soittaa Pentille eikä Matille. Ja mitä tuo mustekala tekee sinun povitaskussasi?", Ona kysyi Butchilta. Butch ei vastannut vaan pölläytti sikaristaan valtavan savupilven, joka peitti hetkiseksi kaiken näkyvyyden. Kun savu hälveni Butch oli kadonnut ja vain Ona ja Matti olivat paikalla. "Mitä sinulla on sanottavaa tähän?", Ona kysyi nyt puolestaan Matilta. "Jaa, tuota… Juttuhan on nyt näin, että Butch oli eräänlainen julkisivu minulle. Olen niin pieni, että kukaan ei ottanut minua aikaisemmin vakavasti. Ja kaikki nauroivat minun knallilleni. Palkkasin Butchin puhumaan puolestani. Oleskelin itse hänen povitaskussaan ja annoin hänelle ohjeita puhelimen kautta. Butchilla oli vain onnettoman huono nimimuisti. Jostain syystä hän sanoi aina Pentti, vaikka piti sanoa Matti", vastasi Matti. "Vai niin. Oli miten oli, voitko auttaa minua löytämään Oraakkelin?", Ona kysyi. "Voin! Mutta kukaan ei tiedä missä Oraakkeli milloinkin on. Oraakkelin löytämiseen on tiettyjä temppuja, jotka onneksi minä hallitsen. Jos haluat, voimme lähteä saman tien matkaan?", Matti sanoi.  "Kyllähän se muuten käy mutta meidän pitäisi varmaan ensiksi päästä ulos tästä valaasta, jonka sisällä me olemme!", Ona vastasi. "Sehän hoituu helposti!", Matti sanoi ja ryhtyi toimeen.

Mitä Matti aikoo tehdä?

Pääsevätkö he ulos valaasta?

Löytävätkö he Oraakkelin?

Vastaukset näihin musteisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.