Day 39: Hello Berlin!

Argh! Aikainen aamuherätys tuntui niin pahalta! Vaikka normaalisti heräämme samoihin aikoihin työaamuina, niin nyt teki tiukkaa saada itsensä kuosiin ja matkakuntoon aikataulussa. Veli tuli hakemaan meitä seitsemältä ja heitti meidät Oulunsalon lentokentälle, josta koneemme Helsinkiin lähti puoli yhdeksältä. Kirkkaana ja kylmän kuulaana aamuna jätimme siis Oulun taaksemme. Kiitos siskot ja veljet, anoppi ja ystävät kaikesta! Teitä tulee ikävä!

Nyt hengailemme Helsinki-Vantaan lentokentällä, kone Berliiniin lähtee vasta puoli neljältä. Kauhean haikea mieli on, kesä meni niin nopeasti. Olisipa täällä jotain nukkumakapseleita vuokrattavana, niin voisi ottaa päikkärit ajan kuluksi. Illalla olemme siis Berliinin Prenzlauer Bergin kaupunginosassa asettumassa aloillemme, ja luultavasti käymme korkeintaan jossain ruokakaupassa. Emme pääse päivittämään blogia, ennenkuin jostain on hankittu nettiyhteydet. Seuraavaan päivitykseen saattaa siis kulua tovi. Over and out.

Jälkilisäys: Päivä kentällä oli tuskallinen ja konekin lähti puoli tuntia myöhässä. Berliinin päässä ei millään meinattu löytää taksia, tai siis olihan niitä vaikka kuinka, mutta kun ne kaikki vaan tulivat päästämään ihmiset pois kyydistä ja kurvasivat sitten karkuun. Lopulta oli pakko kysyä neuvoa, ja kuulimme että portin 7 luona on taksitolppa. Sinne siis. Se olikin ihan toisella puolen rakennusta, mutta noin kilometrin talsittuamme pääsimme viimein taksitaivaaseen. Sataa ripotteli vähän vettä, joten kaupunki oli juuri sopivan synkän näköinen kun tiirailin maisemia taksin ikkunasta. Oli helpottavaa päästä asunnolle ja saada painavat laukut pois käsistään. Köpöteltiin heti läheiseen kauppaan hakemaan tärkeimmät elintarvikkeet ja samalla verryteltiin kaikesta istumisesta puutuneita jäseniä. Vaikka pieni peruskauppa olikin, niin löytyi sieltä silti kaikkea kivaa mitä ei Suomesta saa. Ihania jogurtteja ja rahkajuttuja, ja monenmoista herkkua. Kaurahiutaleita ei meinattu löytää millään, täällä eivät taida pahemmin puuroja keitellä. Kauppakorillisen ruokaa saa vielä halvemmalla kuin Suomessa, mutta eivät ne hinnat niin edullisia olleet kuin muistelimme edellisen kerran jäljiltä. Hedelmät olivat ihan saman hintaisia kuin Suomessa, maitotuotteet olivat osin halvempia vaikka kalliitakin löytyi kyllä. Esim. paketti perusgoudaa (siivutettuna) maksoi 99 senttiä.

Ilta meni aloilleen asettumisessa, katsottiin netin korvikkeeksi yksi jakso 3. kivi auringosta -sarjasta ja sitten tulikin uni väkisin silmään, matkustaminen kun uuvuttaa vaikkei teekään muuta kuin istuu.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 39

Voieivoieivoiei, onko kaikki nyt lopussa ja sankarimme mennyttä miestä ja smurffit mennyttä smurffia? Itkijänaiset ja pillittäjämiehet kerääntyivät lätäköiden ympärille valuttamaan kyyneleitä. Maansuru julistettiin kaikissa maissa ja liput laskettiin puolitankoon. Kaikkien lippujen hinnat laskettiin myös puoleen ja urheiluotteluissa vietettiin viiden tunnin hiljaisuus Carloksen muiston kunniaksi. Koirat ulvoivat ja kissat miukuivat (lähinnä kyllä ruokaa). Ihmiset repivät hiuksiaan kadulla ja toiset keräsivät hiukset talteen tehdäkseen niistä peruukkeja, jotka sitten saattoi myydä hyvään hintaan. Eihän tämä nyt voi näin loppua, tämä on todella huonosti kirjoitettua draamaa. Äkisti kesken parhaimman surun alkoi lätäköissä loiskua ja pian Carlos ja smurffit kömpivät maan kamaralle vettä valuen. Carlos oli palautunut omaan jaloon olomuotoonsa ja Pim ja Pamkin olivat saaneet tontunhabituksensa takaisin, he olivat tosin edelleenkin sinisiä mutta sehän on vain tyylikästä. He seisoivat kadulla suuren näyteikkunan edessä ja ikkunassa oli suurin kirjaimin kirjoitettu sana: PESULA. Hetkeäkään epäröimättä Carlos astui sisään Pim ja Pam kannoillaan, ja ovi sulkeutui paukahtaen heidän perässään.


Montako hiusta täytyy halkaista saadakseen poliitikolle peruukin?


Miksi kesti niin kauan päästä pesulaan asti?


Tuleeko nyt vihdoinkin puhdasta jälkeä?


Vastaukset näihin tarpeettomiin ja typeriin kysymyksiin seuraavassa puhtaassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 38: Preparing for take-off

Käytiin pyörimässä viimeistä kertaa ennen matkan seuraavaa etappia Oulussa siskon ja vauvan kanssa, kaupoilla oltiin ja lopuksi sitten kahviteltiin Tähtitornin kahvilassa Merikosken siltojen kupeessa. Oli syksyä ilmassa ja koulut ja työt jo alkaneet täydellä tohinalla ja me vaan pyörittiin kaupungilla keskellä päivää, hiukka outo fiilis. Ystävä ja kummityttö tulivat vielä meitä moikkaamaan, ja kävimme syömässä Puistolassa (jälleen kerran) ja sitten kahviteltiin siskon luona, aiemmin Huovisen leipomosta haetun pullasortimentin kera. Oulussa ollessa kuluu kahvia triplasti sen mitä muualla, hassua. Illalla paistettiin vohveleita ja valmistauduttiin reissuun. Pakkaaminen on ihan bläähhiä. Alkoi jo matkaperhoset lepatella masussa, ja sellaista lähdön angstia oli ilmassa. Eikä unikaan oikein tullut helpolla, siinähän se meni pyöriessä se yö.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 38

Carlos putosi alaspäin mutta lempeästi ja hitaasti, pilvien soljuessa hänen ympärillään. Hetken kuluttua smurffit ilmestyivät hänen rinnalleen (he inhosivat putoamista). Niin kuin aina, kun pudotaan elämä kulkee silmien edestä. Niin tässäkin tapauksessa, mutta koska Carloksen elämä oli ollut äärettömän tylsä, se oli nopeasti ohi. Alhaalla näkyi mielenkiintoisen oloinen Curling-ottelu, punaiset olivat ilmeisesti voitolla. Carlos ja smurffit putosivat edelleen alemmas. Nyt näkyi jo pari tyyppiä vääntelemässä rubikin kuutiota. Ja ennen kuin ehti smurffia sanoa, he läsähtivät maahan jättäen jälkeensä kaksi sinistä ja yhden kirkkaan lätäkön. (Idean copyright: Ronja P)


Aah, jokohan tämä surkea lätinä jo loppui?


Vastaus tähän kysymykseen seuraavassa jaksossa (juu, ei lopu ei) tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 37: Burgers without a hangover

Ihmeellisen lämmin päivä, melkein jo lähdettiin uimaan muttei sitten kuitenkaan. Sen sijaan ollaan juotu kahvia ulkona, juteltu ja juotu lisää kahvia, ja juteltu vähän lisää. Kasvatettiin hyvä nälkä kun oltiin sovittu ystävien kanssa burgeritreffit. Päästiin siis viimein mekin syömään teurastajat sinne Kauppuri vitoseen. Olihan se hyvä, ja niin lihaisa että mulla jäi osa syömättä vaikka parhaani yritin. Jos olisi krapula, niin ehkä pystyisi parempaan suoritukseen. Jos siis liikut Oulun suunnalla supernälkäisenä niin nyt tiedät mihin suunnistaa.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 37

"Huiiihaiiiheiiivaan!", karjui oudon näköinen hahmo pomppien pilvien päällä. Tai oikeastaan kaksi hahmoa, jotka olivat toisissaan kiinni lantioiden kohdalta. Toinen oli pukeutunut valkoiseen karateasuun ja toinen mustaan. "Nimeni on Jinni/Janne ja haastan teidät viisintaisteluun. Voittaja saa paketin Juhla-Mokkaa ja häviäjä siniset sukkahousut!" Jinni/Janne pomppi lähemmäksi ja otti Höpögori-aloitusasennon. Carlos vastasi ottamalla paljon vaativamman Hölmösanin. Mörkkismurffit inhosivat viisintaistelua. Jinni/Janne ei viivytellyt vaan rynnisti eteenpäin ja hyppäsi ilmaan suunnaten Carlokseen hurjan Puujalkaganin, schwing. Carlos väisti taitavasti, woof. Jinni/Janne kääntyi salamannopeasti ja huitaisi nelikätisesti tyylipuhtaan kökközumin (kapow) kohti Carloksen takaraivoa. Carlos otti iskun tarkoituksella vastaan, klonk (Mörkkismurffit inhosivat klonkia). Hetken verran hän oli pökerryksissä, viuh, mutta pian taistelu jatkui, zang. Carlos vastasi kyynärpäällä tehdyllä surkiquonilla, xiingg. Jinni/Janne teki takaperinvoltin, wauuu, ja löi kummallakin oikealla, proinkink. Carlos löi takaisin qaoooonp. Jinni/Janne vastasi, zaaazooot. Carlos torjui, froompha. Jinni/Janne löi uudestaan, klomppa (Mörkkismurffit inhosivat klomppia). Carlos meni maihin mutta potkaisi tunarishigillä Jinni/Jannelta jalat alta, trooljaat. Carlos hyppäsi ylös, onyyyaa ja sitoi Jinni/Jannen abloyshi-lukolla solmuun. "Antaudu!", Carlos kähisi maassa makaavalle Jinni/Jannelle. "Antaudun!", vastasi Jinni/Janne, "Juhla-Mokka on sun". "Haa, olen paras ja mestari", vouhotti Carlos stepaten pilven reunalla ja myöskin tippuen saman tien alas.

Plimp?

Wazoo?

Krapeiii?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta sanahelinää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 36: Classic Finnish Saturday

Hahaa, jäätelöhulluus valtasi mielemme ja ajoimme 40 km hakemaan herkullisia Sortolan tilan jäätelöitä tehtaanmyymälästä eli suoraan maatilalta. Ihania makuja, harmi että kookos ja rommikrokantti olivat päässeet loppumaan. Lohdutukseksi ostettiin sitten muita makuja senkin edestä, mm. amarettoa, hasselpähkinäsuklaata, mustaherukkaa... Ihan hemmetin hyviä kaikki! Muistettiin kehua tuotteita paikan emännällekin, kun näin ihania herkkuja on loihtinut niin pitäähän siitä kiittää. Muuten vietimme perinteisen suomalaisen lauantai-illan; lämmitettiin puusauna ja saunottiin ja paistettiin makkaraa. Yöt on jo sen verran pimeitä täällä, ettei nähnyt hiilloksella olevista makkaroista oliko ne paistuneita vai ei, ja niinpä sitten syötiinkin vähän tummemman puoleisia grillituotteita. Yöllä pelattiin Trivial Pursuitia pari kierrosta, on se vaan ihan tuuripeli... ;) Nettiyhteydet olivat poikki jostain syystä joten ei päästy tekemään blogipäivitystä ajallaan, pahoittelut siitä.

Yöt alkaa olla jo pimeitä täällä, makkaroistakaan ei erottanut kypsyysastetta. Nights are getting dark already, we couldn't see if the sausages were ready or not.

Tulista tunnelmaa. Fiery atmosphere.

Kipinät sinkoili komeasti. Sparks flew quite nicely.

Carlos Drake seikkailija.

Luku 36

Carlos oli jo niin pihalla, että oli vaihtanut Mama Cass harhansa uuteen jopa vielä typerämpään. Nyt hän oli Juha Föhr ja ennusti parhaillaan erittäin pilvistä keliä (Well Duh!). Mörkkismurffit inhosivat pilvistä keliä. Yhä vain he nousivat pilvien keskellä ja eipä aikaakaan, kun he poksahtivat ulos pilvimassasta kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja jäivät seisomaan pilvilattian päälle silmiään räpytellen. "Kiaaaiiiii!", kuului vertahyytävä karjaisu (hyytäen veren). 

Mitä säätä on huomenna?

Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta huomisessa säätiedotuksessa, eikun tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 35: Pudasjärvi and Air Guitar World Championships

Lähdettiin siskon ja veljen ja lapsosten kanssa aamulla Pudasjärvelle Jyrkkäkoskelle muistelemaan lapsuutta, nimittäin siellä olemme joutuneet useita kesiä viettämään hyttysten keskellä isän harrastuksen takia ja täytyihän sitä piinaa käydä muistelemassa. Jotenki se paikka oli niin paljon pienempi mitä muistinkaan. Ihan oudolta tuntui nähdä ne samat paikat, missä on pyörinyt joskus lapsena ja teininä. Kauniita ne maisemat kyllä on, kuivaa kangasmetsää ja harjuja. Silloin lapsena ne ei kyllä kiinnostaneet yhtään. Lounaalle mentiin tietysti Juustolaan, eli sellaiseen tienvarsiravintolaan jossa valmistetaan myös leipäjuustoa. Tosi edullinen ja maukas keittolounas, ja meillä kävi hyvä mäihä kun niitä ihania Sortolan jäätelöitä myytiin sielläkin, yesh! Tietenki maisteltiin taas... :P Aivan järjenseisauttavan hyvää mustaherukkajäätelöä! Eikä se sitruunajäätelö tai pistaasijäätelökään ollut pöllömpää. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Hirvisuolle ihailemaan aapasuota ja kierrettiin noin kilsan pitkospuulenkki suon keskellä. Yllättäen seurueen pienin eli veljentyttö oli aika riemuissaan pitkospuilla kävelystä.

Illalla mentiin Oulun Torirantaan kuuntelemaan ensimmäistä kertaa livenä ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisoja. Tosi hauskoja esityksiä, oli kiva seurata showta vaikka vettä satoi. Meidän suosikkeja olivat Saksan ja Ranskan esitykset, naisia molemmat. Ihan loppuun ei jaksettu olla, siinä vaiheessa kun vaatteet oli litimärät tuli ikävä kotiin. Nyt maistuu punaviini, lääkkeeksi tietysti.

Juustola: Keittolounas 5.9 euroa (sis. salaatin, keiton, leivän, juoman, kahvin ja leipäjuuston, siis täh!)

Jyrkkäkosken alueella on tullut vietettyä monta kesää pentuna. Here in Jyrkkäkoski area I have spent many summers as a child. 

Hirvisuon pitkospuureitti, tosi kiva lyhyt kierros suomaisemissa. Hirvisuo (Moose swamp) had a nice walking route in swamp landscape.

Suot ovat kauniita (ilman hyttysiä). Swamps are beautiful (without mosquitos).

Oulussa järjestettiin ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisat jo 16. kerran. Siistii! The Air Guitar World Championships were arranged in Oulu for the 16th time. Cool!

Yksi suosikeistamme, ranskan tiukka mimmi. One of our favorites, French chick.

Edellisvuoden voittaja. Winner from previous year.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 35

"Hey Carlos-mies, ota ihan lunkisti vaan. Meillä on pötsit sillain täynnä ja piukeina", sanoi toinen sinisistä kateista. "Joo, iisi meininki ja silleen", totesi kissa numero kaksi silmät pyörien kuin hyrrät päässä. "Mikä hitto teitä oikein vaivaa?", Carlos kysyi. Samaan aikaan koko porukka oli kohonnut jo sen verran pilvien sekaan että vaikutti niin kuin he olisivat leijuneet pumpulin sisällä ja Carloksen äänikin alkoi kuulostaa melko pumpuliselle. "Blöb!", sanoi Carlos ja katsoi sinistä kissaduoa, jotka näyttivät venyvän joka suuntaan kuin vadelmanmakuinen xylitolipurkka auringonvalossa. "Abluba", Carlos mukelsi silmät violetteina ja pulleina. Kissat muuttuivat mörkkismurffeiksi ja totesivat että "Inhoan ablubia!" Carlos kuvitteli, että hän oli koko Mamas and the Papas bändi piknikillä autokorjaamolla. Mörkkismurffit näyttivät kärttyisiltä ja siltä, että he inhosivat kaikkea (mikä muuten on aika hieno taito). Carlos söi Mama Cassina kurkkukinkkuvoileipiä vaaleanpunainen mekko päällä. Mörkkismurffit pistivät lauluksi ja tältä se kuulosti...


Carlos se lähti kauppaan, tintantantantallallei.
Mitähän se Carlos tahtoo, tintantantantallallei.


Carlos se tahtoo maitoo, tintantantantallallei.
Ja sitten se tahtoo leipää, tintantantantallallei.


Mikä on Blöb?


Ei kai tuo biisi jatku enää seuraavassa jaksossa?


Miten joku voi inhota Ablubia?


Voinko minäkin saada kurkkukinkkuvoileivän?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija

Day 34: Potatoes

Lähdimme siskon ja vauvan kanssa päiväretkelle, mikäs sen mukavampaa. Ensin ajeltiin Linnanmaan yliopistokampukselle fiilistelemään lapsuuden muistoja, sillä siellä tuli usein käytyä lapsena kun äiti oli siellä töissä. Heti kun astuin sisään rakennukseen muistin sen tuoksun ja ne ah niin ihanat 70-luvun värit ja pitkät käytävät joista avautui ovia sinne sun tänne. Se oli lapsena tosi jännä paikka. Palasin hetkeksi lapsuuteen tosi vahvasti, oli aika liikuttavaakin käydä siellä. Vähän oli jo alkaneet opiskelijakuhinat, ja sitä katsellessa tuli kauhea hinku lähteä opiskelemaan jotain, ihan mitä vaan, vaikka tähtitiedettä tai nanoteknologiaa. Se meni kyllä nopeasti ohi.

Sitten ajoimme retken varsinaiseen määränpäähän eli Tyrnävän Pömilään. Tyrnävä on tunnettu pottupitäjä, ja matkan varrella näkyikin laakeita perunapeltoja ja muutama lehmänkantturakin. Tyrnävän keskustassa on Pömilä-niminen kahvilaravintola, jonka tarjontaan tutustuminen oli tietysti matkamme tarkoitus. Nautimme siellä päiväkahvit munkin kera (Pyynikki on edelleen ykkönen mutta kyllä tämä hyvä oli) ja otimme paljon kehutut pitsat mukaan kotiin viemisiksi. Luonnollisesti pottupitäjässä on pottupitsoja tarjolla, ja valitsimme peruna-kinkku-homejuustopitsan. Siinä Pömilän vieressä on myös kaunis kirjasto joka on tehty entiseen myllyyn, sitäkin kävimme ihailemassa.

Kotimatkalla sisko huomasi tien vieressä kyltin jossa kerrottiin perunoita olevan kaupan 350 metrin päässä, joten kurvasimme pihaan ja perunaostosten jälkeen (20 kg Mirabel-perunoita, käsinpoimittuja) vietimme hetken isännän kanssa jutellen ja hänen taideteoksiaan ihaillen. Hän oli sellainen puuhamies, oli rakentanut omin käsin aitan ja jättimäisen kiikkutuolin pihaan, sekä tehnyt veistoksia romusta ja esittelipä hän meille keskeneräisen öljyvärimaalauksen ja pari entisöityä mopoakin, toinen oli perinteinen vihreä pappa-Tunturi. He keräsivät myös Deutz-traktoreita, ja näimme pari hienoa yksilöä. Mukavan isännän hyvästeltyämme jatkoimme matkaa, mutta eihän me kauas päästy kun piti jo kurvata uuteen hienoon kalaravintolaan ja myymälään eli Vihiluodon Kalakauppa & Keittiöön, joka on ihan nelostien varrella. Harmiteltiin ettei voitu jäädä lounaalle, mutta ehkäpä sinne ehtii vielä palata joku päivä... mukaan ostettiin tervamuikkuja ja paikan päällä nautittiin paikallista artesaanijäätelöä, Sortolan tilan jäätelöä. Kinuskikermajäätelö oli parasta mitä olen pitkään aikaan maistanut! Päätimmekin saman tien että täytynee tehdä retki Sortolan tehtaanmyymälään Ylikiiminkiin, sisko olikin siitä jo lukenut lehdestä. Sitten ajeltiin kotiin, syötiin pitsat lounaaksi ja ne olivat kyllä hemmetin hyviä ja täyttäviä, en jaksanut syödä puoliakaan ja olin ruoan jälkeen ihan pökerryksissä. Oli pakko ottaa pikku päikkärit.

Illalla ajeltiin ihailemaan Nallikarin rantaa, joka voittaa hietsun kyllä mennen tullen. Käytiin myös pikavisiitti veljen luona, ja siellä muistin yhtäkkiä että olin kokonan unohtanut että tänään on Oulussa Taiteiden Yö ja teatterilla oli alkanut kirpputori klo 15 ja olin suunnitellut meneväni sinne. Argh! Sitä se pottuspäissään oleminen teettää, unohtuu elämän prioriteetit. Olihan sinne pakko kuitenkin ajaa tarkistamaan tilanne, vaan eihän siellä mitään enää ollut jäljellä, harmi. Ajeltiin hieman ympäriinsä ja etsittiin Taiteiden Yön menoa ja meininkiä, mutta kun ketään ei näkynyt missään ajettiin kauppaan ja kotiin.

Pömilä: pottu-kinkku-homejuustopizza 7,5 euroa

Oulun Yliopiston oranssi-siniset värit muistuttivat jostakin... Oulu University's orange & blue colours remind me of something...

Tyrnävän Pömilästä saa herkullisia pottupitsoja. Pömilä cafe in Tyrnävä sells delicious potato pizzas.

Kaunis kirjasto vanhassa myllyssä. Beautiful library in an old mill.

Siinä menu, ei uskallettu maistaa hauskasti nimettyjä tulitiaisia.  Here's the menu of Pömilä.

Karia lapsettaa paikallisen pottuisännän tekemässä tuolissa. Kari enjoyes feeling like a child in a chair made by a local potato farmer.

Hieno traktori. Fine tractor.

Uutta arkkitehtuuria kalaravintolassa. New architecture in fish restaurant.

Lounaaksi erinomaista ja erittäin täyttävää pottupitsaa. Very good and very filling potato pizza for lunch.

Kaunis ja iso Nallikarin ranta. Beautiful big Nallikari beach.

Nallikarissa riittää hiekkaa kaikille. There's enough sand for everyone in Nallikari.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 34

"Näytä mitä osaat!" , pukki sanoi. Carlos loikkasi kaksi senttiä ilmaan ja potkaisi maassa ryömivää tuhatjalkaista potkaisten ohi ainakin metrillä. Seuraavaksi hän nappasi maasta tukon ruohoa ja liimasi sen leukaansa etanan limalla. Sitten hän käveli kumarassa ja puhui narisevalla äänellä kuulostaen ja näyttäen erehdyttävästi ihan itseltään. "Loistavaa, mitään et ole oppinut. Nyt tiedät, vuohet ei osaa mitään". Näin sanoen pukki lähti loikkimaan takaisin kohti ruokapöytää laulaen mennessään: Bäää baaa bäää baaaahhaaaahaahhhhahahhahhahahhahaha. Carloksen mielestä pukin laulu kuulosti loppuvaiheessa epäilyttävästi naurulta, mutta hän saattoi erehtyäkin. "Hei, äläpäs vielä mene, sinunhan piti kertoa minulle missä minä olen ja miten pääsen pois täältä". Pukki ei pysähtynyt mutta huiskautti mennessään sorkkaansa. Carlos aukaisi suunsa huutaakseen uudestaan pukinrähjän perään, kun yhtäkkiä tuli pyörretuuli, joka nosti hänet ilmaan ja alkoi kuljettaa häntä ylös yhä ylös. Ollessaan melkein pilvien tasalla hän näki kuinka kaksi pientä sinistä pistettä tulivat hänen perässään saman pyörteen kuljettamana. Pian pilvet sulkivat Carloksen pehmeään syleilyynsä ja kaikki muuttui valkoiseksi. Yhä vain hän kohosi, samaan aikaan siniset pisteet lähestyivät häntä. Kohta pisteet olivat niin lähellä, että Carlos tunnisti kissoiksi muuttuneet tontut. Kohta kisut olivatkin jo Carloksen vierellä. "Röyh!", sanoi kissa, joka oletettavasti oli Pim (tai Pam). "Burp!", sanoi kissa, joka oletettavasti oli Pam (tai Pim). "Hei kaverit, mites menee! Tuliko maha täyteen!".

No, tuliko maha täyteen?


Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta ruokaisaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

 

Day 33: Chilling

Rennohko aurinkoinen päivä. Käytiin kaupungilla ja testattiin uusi wokkiravintola Fit Wok, ihan ok sapuskat muttei mitään erityistä. Käveltiin pitkä lenkki takaisin siskon luo, ja ilta ollaan taas surffailtu netissä majoituksia etsimässä, alkaa jo väsyttää koko touhu. Oli kiva fiilis kävellä keskellä päivää kaupungilla ja katsella ihmisvilinää, kun ei ollut kiire mihinkään. Ja oltiin tosi urheita eikä menty edes pullakahveille mihinkään!

Fit Wok: Tofu-cashew wok kasvispohjalla + vissy 10.15 euroa

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 33

Nänänänäänäänäänäänänääänää, nä nä nää nä nä nää (Theme of Rocky). Carlos vaappuu mäkeä ylös pukki harteillaan. Carlosta elvytetään lisähapen avulla. Carlos varjonyrkkeilee. Varjo lyö takaisin. Carlosta elvytetään. Carlos hakkaa pakastebroileria. Carlos voihkii tuskasta. Carlos nostaa kahta tulitikkurasiaa. Carloksen tyrälle annetaan ensiapua. Carlos kahlaa heinäpellossa kurkut käsissään (?????). Carlosta kannetaan pellosta pois. Carlos kohtaa pelkonsa pimeässä luolassa. Carlos sytyttää tulitikun ja näkee pelkonsa aiheen. Carlosta elvytetään lisähapen avulla. Carlos saa terapiaa pimeänpelkoonsa. Carlos vetää pukkia parrasta. Carlos saa kokovartalokipsin. Carlos oppii naamioitumistekniikoita. Pukki ottaa Carloksen hassun hatun pois. Ja vihdoin... Carlos on valmis.

Onko Carlos tosiaan valmis?

Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 32: Saunotaan ja kahvitellaan

Pitkien yöunien jälkeen (10 h!) nuhakin melkein katosi. Satoi taas vettä joten ei kauheasti viitsitty ulkoilla, mitä nyt autolla käytiin leipomossa ja kaupassa. Illaksi onneksi selkeni. Matkajärjestelyjä on taas tehty vähän eteenpäin, kyllä siihen vaan meneekin aikaa. Käytiin veljen luona leivoskahvilla ja liekö sen seurausta kun farkuista poksahti nappi irti... Illalla saunottiin pihasaunassa, se kyllä rentoutti mukavasti.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 32

"Carlos", määkyi Yoda-vuohi, kääntyen katsomaan läskiä kääpiötä, "Isäsi olen!" "Etkä ole, eiköhän tätäkin vitsiä ole lypsetty jo ihan tarpeeksi!", vastasi Läski-Carlos jo hieman äkäisen kuuloisena. "Aa, viisas sinä luulet olevasi, mutta paljon vielä opittavaa sinulla on", höpötteli vuohi. "Kuules nyt senkin vanha pukki, kerro heti missä minä olen ja miten hitossa minä olen muuttunut tämän näköiseksi. Minä joka olin niin pitkä ja komea, melkein jo liiankin komea. Ja hoikkakin vielä, minulla oli vartalo kuin kreikkalaisella jumalpatsaalla, katso nyt minua, argghh!". Carloksen koko laardinen varsi alkoi tärisemään raivosta ja hänen kasvonsa muuttuivat tulipunaisiksi. Hän näytti itse asiassa aika lystikkäältä, melkein kuin nurmikolla olisi ollut iso kasa vadelmahyytelöä. Carlos otti vauhtia ja yritti huitaista vanhaa pukkia polveen mutta ei yltänyt ja kompastui omiin jalkoihinsa tuiskahtaen nenälleen pukin sorkkien väliin. Nyt Carlos oli jo niin raivona, että hänen naamansa muuttui siniseksi (mustikkahyytelöä nurmikolla). Hän nousi vaivoin ylös ja heristeli pientä pulleaa nyrkkiään vuohen edessä. "Huomaat nyt, vielä lapsi olet sinä, apua tarvitset. Valmis auttamaan olen ja näyttämään polun sinulle. Sinä opit ja sitten sinä myös tiedät missä olet ja miksi läski olet". Tämmöistä lööperiä päästeli Vale-Yoda niin, että parta heilui. Carlos alkoi rauhoittua, kun hän tajusi, että hänellä ei tainnut olla muutakaan mahdollisuutta kuin antaa vuohen opettaa häntä. Häneltä menisi maine, jos joku tuttu näkisi hänet tällaisena. Kaiken lisäksi liikkuminen oli tosi hankalaa. "Pakko kai se on suostua, mutta pistähän töpinäksi, tässä olisi kiire". "Kun kiirehtii hitaasti on nopeammin perillä, sananlasku vanha on tämä", vuohi sanoi. "Seuraa siis". Pukki nousi pöydästä, muiden vuohien jäädessä mässäilemään. Hän lähti köpöttelemään kohti pöydän vieressä olevaa koivuista muodostunutta erittäin kaunista lehtoa (koivulehdothan ovat tunnetusti erittäin kauniita, ainakin naispuoliset). Carlos taapersi perässä sen, minkä töppöjaloillaan ehti. 

Laihtuuko Carlos enää ikinä?

Oppiiko hän yhtään mitään?

Haluaako hän edes oppia?

Lopettaako pukki typerän Yoda-imitaationsa?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta opettavaista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 31: Taking it easy

Hohhoijaa, on sellainen olo ettei ole tehty juuri mitään, vaikka kyllähän me sentään herättiin jo yhdeksältä ja käytiin kävellen kaupungissa ja kastuttiin sateessa. Sellainenkin ihme tapahtui että löysin ihanan mekon Espritistä mutta jätin sen kauppaan. Ilta on mennyt telkkaria katsoessa, surffatessa ja sekalaisia pikkuhommia tehdessä. Vähän väsyttää ja on nuhainen olo, taidankin mennä aikaisin levolle.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 31

Carlos ja tontut huomasivat olevansa metsäaukiolla suuren ruokapöydän ääressä. Sen lisäksi he huomasivat, että tontut olivat muuttuneet kahdeksi siniseksi kissaksi ja Carlos oli kutistunut metrin mittaiseksi ja lihonut äkisti noin kaksisataa kiloa, muodostaen näin aika mieleenpainuvan ilmestyksen. Pöydän ääressä istuskeli kaikessa rauhassa syömässä lauma Yodaksi pukeutuneita vuohia, jotka eivät välittäneet Carloksesta pätkääkään (huom! puujalkavitsi). Sininen kissakaksikko ryntäsi pöydälle huomattuaan siellä ison paistetun lohen ja he kävivät kalan kimppuun kuin, no, kaksi kissaa. Carlos lyllersi pöydän ääreen ja kysyi lähimmältä Yodalta, "Anteeksi, mutta missä minä mahdan olla?" 

Miau?

Mourrr?

Purrhurr?

Vastaukset näihin kissamaisuuksiin ja paljon muuta vähä-älyistä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.





 

Day 30: Ravintolapäivä @ Oulu

Jee, Oulustakin löytyi 3 Ravintolapäivään osallistujaa! Kohtalon sallimuksesta yksi niistä oli parin korttelin päässä siskon luota, joten suunnistimme tietysti sinne tsekkaamaan tarjonnan. Kahvila Piipahappa (= tuu käväseen oulun murteella) tarjosi itse tehtyjä leivonnaisia kuutta eri sorttia, ja tietysti kahvia ja teetä. Otimme totta kai joka sorttia, mitenkäs muutenkaan. Kaikki olivat hyviä, eikä hinta päätä huimannut, 0,5 - 1 euro kappale. Voitti monet Helsingin keskustan kahvilat tasollaan, joten hyvillä mielin lähdimme kahvilasta. Päästiin lehteenkin, kun Kalevan toimittaja oli myös paikalla tekemässä juttua (löytyy huomisen Kalevasta tai www.kaleva.fi). Tosi kiva idea nämä pop up -ravintolat ja kahvilat, hatunnosto idean keksijöille. Tässä olisi potentiaalia ulkomaillekin.

Iltapäivästä käytiin testaamassa toinenkin pop up -kahvila ja pikaisesti pyörähdettiin kaupungilla, illalla poimittiin punaviinimarjoja siskolle ja nyt voisi vaikka rentoutua Kuninkaan paluuta katsellen. Huomenna olisi töihinpaluu, jos olisin pitänyt neljän viikon kesäloman. Ihan käsittämättömän nopeasti nämä viikot ovat menneet. Paljon terveisiä kollegoille, ja mukavaa syksyä!

Mmm, hyvä on tarjonta laittomassa pop up -kahvilassa! Mmm, good selection of pastries in the illegal pop up cafe!

Onneksi aikuisena voi päättää ottaa vaikka kaikkea jos ei tiedä minkä valitsisi. One of the pleasures of being a grown-up is that if you can't decide which cake to take you can take them all.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 30

Jostain kivipaasien takaa alkoi nousta paksua sumua eri väreissä, oli sinistä, vihreää, keltaista, violettia ja okraa. Pian sumusta muodostui erittäin räikeisiin ja mauttomiin vaatteisiin pukeutunut jättiläinen, jolla oli turkoosi silinteri päässään ja piparmintturaidoilla koristeltu kävelykeppi kädessään. "Auu, Iihh ihhh, unf", äänteli jätti ja veti moonwalkia pitkin puron pintaa hopeahansikas välkkyen. Rabbi otti haasteen vastaan ja alkoi stepata entistä kiivaammin. Carlos ja tontut eivät voineet kuin tuijottaa suut auki tätä tanssin ilotulitusta. "Ou jee, mä olen tanssin ylijumala, grooven kingi, eläkeläisten painajainen, jiihaa!" Jätti veti pinkin kanin silinteristään ja alkoi painaa poskivalssia eläinparan kanssa. Sillä aikaa rabbi oli kehitellyt aivan uusia ja ennekuulumattomia liikkeitä ja pyöri hyrrän lailla metrin verran ilmassa. Carlos sai vihdoin silmänsä irti tanssivasta parivaljakosta ja lähti hivuttautumaan kohti luolan toista päätä, missä tunneli näytti jatkuvan. Pim ja Pam seurasivat vanavedessä. Jätti oli hylännyt kaninsa ja saanut rabbin rinnalleen. He tanssivat seuraa johtajaa kisaa, molempien vuorotellessa johtajan asemassa. Rabbi oli juuri johtajana ja antoi huikean näytöksen jalkojen liikkuessa ääntä nopeammin ja käsien heiluessa kuin tuulimyllyn siivet. Jätti teki perässä aivan yhtä taitavasti, kisasta näytti selvästi tulevan pitkä ja rankka. Carlos ja tontut pääsivät luolan toiseen päähän ja astuivat tunneliin. Samalla hetkellä välähti kirkas valo, ja kun he taas näkivät jotain, tunneli oli kadonnut ja he olivat jossain ihan muualla.

Minkälainen mahtaa olla sunwalk?

Pitävätkö kanit minttuteestä?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 29: Back to Oulu!

Veljen perheen kyydissä päästiin takaisin Ouluun, oli vähän haikea mieli kun lähdettiin, mutta heti helpotti kun päästiin katsomaan veljen perheen uusinta tulokasta eli kisuneitiä! Hän olikin oikein suloinen kisuli, kova kehräämään ja tykkäsi rapsutuksesta. Nyt vietetään iltaa siskon luona, ja pian otetaan Trivial Pursuit matsi, mikäs sen parempaa.

Ihastuttava kisuneiti ihmetteli valokuvausaparaattia. Lovely kitten was wondering about the camera.

 

 

Carlos Drake, seikkkailija

Luku 29

Rabbi bugasi pitkin käytävää ja oli saanut myös Carloksen ja tontut mukaansa. He koikkelehtivat perässä kuin kokovartalokrampin saaneet pakkoliikkeiset. Letka eteni verkkaisesti mutta varmasti ja aika pian alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Joukkiomme saapui suureen luonnon muovaamaan luolaan, jonka keskellä solisi pieni puro. Puron molemmin puolin nousivat suuret kivipaadet, jotka olivat täynnä erivärisiä huonosti maalattuja tunnuslauseita ja muuta krääsää, mm. Burt on mestari ja äijä sekä lievästi outo: Slrpara orpa plääh! Rabbi alkoi sheikata rajusti ja hyppäsi keskimmäisen kivipaaden päälle. Sieltä hän jatkoi mukaansatempaavaa grooveansa. Ja tietenkin tässä vaiheessa alkoi taas tapahtua.

Onko rabbin hiukset tarpeeksi hyvin?

Onko rabbin kaapu tarpeeksi puhdas?


Onko rabbin omatunto puhdas?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta typerää ja tarpeetonta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
 

Day 28: Recuperating

Kyllä uni maistui viime yönä, nukuttiin kuin tukit. Herättiin harmaaseen ja sateiseen päivään, mikä olikin ihan sopivaa näin pyykkipäivänä. Kun pyykit oli pesty, lähdimme Seiskariin eli Seskaröhön kävelylle. Oli ihan pakko päästä liikkumaan viime päivien ajamisen jälkeen. Seiskari on saari Haaparannan ulkopuolella, sinne pääsee autolla ja siellä on asutuksen lisäksi leirintäalue ja uimaranta. Löysimme leirintäalueen nurkalta Hirvipolku-nimisen kävelyreitin, joka olikin osuvasti nimetty kun polku oli täynnä hirven papanoita. Hirvipolku loppui rantaan ja sieltä alkoi Peikkopolku, jota pitkin pääsimme takaisin leirintäalueelle. Teki hyvää reippailla raittiissa meri-ilmassa, heti alkoi nukuttaa. Illalla saunotaan vielä, ja sitten ollaankin varmaan ihan kypsiä yöpuulle. Huomenna palataan takaisin Ouluun, mitähän kivaa sitä keksisi vielä ensi viikolle?

Tällaisessa kuivassa kangasmetsässä on nautinto kävellä. It is a pleasure to walk in dry forest.

Kaihoisana kuunneltiin meren kohinaa. We listened melancholly  to the sound of the ocean. 

Sievä myrkkysieni. Pretty poison mushroom.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 28

Tasapuolisuuden nimissä täytyy käydä tarkistamassa mitä paha tohtori Frank touhuaa. Tässä näemme hänet ajamassa mersullaan (mallia 90000 ccddiii) kohti Philomenonin valtavaa kartanoa. Frank oli joutunut mystisen Philomenonin palkkalistoille ihan työvoimatoimiston kautta. Hän oli jo jonkin aikaa ollut kyllästynyt työhönsä ja katsellut netistä uutta uraa itselleen, aluksi vaikka osa-aikaisena oman työn ohessa. Hän kiinnostui oitis, kun näki netissä ilmoituksen, jossa tarjottiin hyvinpalkattua mutta erittäin vaarallista työtä. Lisänä riski joutua työnantajansa pettämäksi ja hylkäämäksi ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Tämä oli tarjous josta Frank ei voinut kieltäytyä. Hän rekrytoi Elvanderin toimimaan lihaksena ja päähän muksauttelijana ja yritti itse olla operaation aivoina (hänhän oli aivokirurgi). Tikkariepisodi opetti hänelle tarvittavaa nöyryyttä (tai ainakin varomaan pikkutyttöjä, joiden potku ylettyi juuri sopivasti haarojenväliin). Hän saapui kartanon pihaan ja käveli päärakennuksen sivulla sijaitsevaan lentokonehalliin. Siellä häntä odotteli älykäs mutta hyvin sarkastinen avaruusalus (nimeltään Pulla, ihan totta), jonka Philomenon oli ostanut planeetalta planeetalle -kauppamiehiltä. Philomenonilla oli paha tapa sortua heräteostoksiin, hän oli vuosien varrella ostanut muun muuassa elävän pölynimurin, kahdeksankymmentäosaisen rinnakkaistodellisuusraamatun sekä palan kiveä beta cunteirista. Raamattu oli osoittautunut erittäin jännittäväksi ja välillä hyvin romanttiseksi. Pölynimuri oli vahingossa päässyt kuolemaan ruoan puutteeseen ja kivi oli pudonnut mustaan aukkoon. "Terve Pulla!", sanoi Frank, "Lähdetääs hommiin". "Aika suorasukaista", vastasi Pulla, (Frank=suorasukainen, tämä niille nuorille lukijoille, jotka eivät ole vielä päässet opinnoissaan tarpeeksi pitkälle). "Olin sitäpaitsi juuri virtuaaliunilla". 


Kuinkas lujaa tuommoisella mersulla pääsee?


Kuinka lujaa tuollaisella aluksella pääsee?


Kuinka lujaa kirjailijalla oikein menee, kun hän kirjoittaa tällaista?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa lujassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 27: 1450 kilometriä takana

Goodbye Norja! Mahtavat maisemat siellä, ei voi muuta sanoa vaikka alkaa kuulostaakin eläkeläiseltä. Tromssa oli oikein kiva pikku kaupunki, ja norjalaiset vaikuttivat mukavilta. Tromssan kadut olivat kapeita ja keskusta nopeasti nähty. Saarta emme ehtineet kokonaan kiertää, kuljimme vain keskustan tuntumassa. Rantanäkymiä ei oltu oikein kunnolla osattu hyödyntää, heti ydinkeskustan ulkopuolella ranta oli ihan jättömaata ja täynnä romua ja pusikkoa. Ehkäpä norjalaiset ovat niin tottuneita upeisiin näkymiinsä että kaikkea ei jakseta hyödyntää? Tromssa on muuten yksi maailman parhaita paikkoja revontulien bongaamiseen.

Aamulla lähdettiin taas matkaan ja ajettiin Tromssasta Suomen rajalle ja kutiteltiin Suomi-neidon kainaloa kun tultiin käsivartta pitkin takaisin Haaparannalle. Yllättävän kauan kesti matka, kun Norjassa eteneminen on niin hidasta, iltakuudelta vasta oltiin perillä. Pysähdyttiin vain kerran Muoniossa, joten kankkulihakset olivat koetuksella. Jonkinlainen Norja-kuume taisi tarttua, kun alettiin jo suunnitella että ensi kesänä voisi käydä Altassa ja Nordkapissa ja Kirkenäsissä...

Norjan puolella oli toinen toistaan mahtavampia maisemia, mutta heti kun tultiin Suomen puolelle maisemat latistuivat eikä mikään Saana-tunturi tai muutkaan näyttäneet miltään. Höh, mites ne norjalaiset ovat juurikin onnistuneet vetämään rajat niin ettei meille jäänyt yhtään vuoren huippua, rotkoa tahi koskea? Mutta poroja kyllä näkyi, oltiin ajettu ehkä 10 metriä Suomen puolella kun ensimmäinen lauma hyppeli tien poikki ja sitten niitä riittikin niin paljon, että piti koko matka vahtia silmä tarkkana tien laitaa.

Norjassa ei muuten näkynyt yksiäkään Crocseja, eikä kirpputorejakaan. Karin teoria on, että norjalaiset ovat niin pihejä, etteivät raski luopua mistään tavarasta. Mene ja tiedä, mutta Ruotsin ja Suomen puolella on säännöllisin väliajoin kirppari-ilmoituksia tien varressa.

Goodbye Trommsö!

Näin idyllisiä vuononäkymiä joillakin onnellisilla on pihoiltaan. Some people have very idyllic fjord scenes from their yards.

Tyyni sää antoi uusia ulottuvuuksia vuonoille. Calm weather gave new dimensions to the fjords.

Hurjia pilvihyökkäyksiä vuorten huipuilla. Wild cloud formations on the mountain tops.

Kaunista. Beautiful.

Graffitia?

Norjalaiset lampaat olivat oikein puhtaita ja somia ja fiksun oloisia. Norwegian lambs were clean, pretty and seemed clever.

Pakko oli taas pysähtyä... We had to stop once more...

Tuolla olis kiva soudella. It would be nice to go rowing a boat there.

Rentun ruusu. Willowherbs.

Saavumme pian Suomeen, ja sää alkaa näyttää pahalta. Muttei sitten ollutkaan. Arriving soon to Finland, the weather is looking bad. But wasn't, after all.

Oma koti kullan kallis! Ei mitään vuoria enää, vain tie ja pusikot. Home sweet home! No mountains anymore, just the road and bushes.

Yhtään poroa ei nähty Ruotsissa eikä Norjassa, mutta saman tien kun tultiin Suomeen alkoi porot hypellä tiellä. Olikohan ne kaikki kerääntyneet Suomeen? We didn't see any reindeer in Norway or Sweden, but the minute we arrived to Finland they started to run across the road. Perhaps they had all gathered in Finland?

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 27

Palaamme hetkeksi tarinassa seuraamaan, mitä kuuluu Elvanderille, tuolle vaalealettiselle huonon henkselimaun omaavalle konnalle. Hän oli heittänyt Voguensa paperinkeräykseen ja oli korvikkeeksi käynyt ostamassa valtavan kokoisen lihaperunapatongin, jolla muksiminen tainnuttaisi sinivalaankin. Hän oli käyttänyt oikotietä ja ehtinyt baariin antamaan siellä istuvalle päällikölle kuivalihaköntsän vastineeksi siitä, että päällikkö neuvoisi Carloksen kohti pesulaa. Nyt Elvander juoksi kohti autopesulaa ottaakseen pikapesun vahauksella (siis itselleen, hänellä oli jonkin verran outo addiktio autopesuloihin). Elvander oli alkujaan kahden viikinkisoturin ottopoika Jämtlannista. Lapsuutensa hän vietti muurahaisen muotoisessa keinutuolissa syöden ruoaksi mateita ja juoden lampaanmaitoginiä päälle. Tällaisen ruokavalion kiikkumisen ohessa uskottiin antavan lapsille loistavan värisilmän ja virheettömän tyylitajun. Elvanderin kohdalla tämä oli ilmiselvästi mennyt täysin päin prinkkalaa ja hänestä oli kehittynyt se tyylitajuton hirviö, mikä hän oli tänä päivänä. Henkselikauppojen kauhu ja Voguen monivuotinen tilaaja, erään kalifin lettipäinen kaksoisolento, tätä kaikkea oli Elvander. Rikoksen polulle hänet oli houkutellut Frank. He olivat tavanneet golftarvikeliikkeessä, kun Elvander oli etsinyt itselleen keltaisia golfkenkiä, joissa on purppuranväriset pilkut. Elvander oli sitä mieltä, että juuri sellaiset kengät sopisivat hänen vaaleansinisten muumihaalareidensa kanssa. Ikävä kyllä sellaisia kenkiä ei ollut olemassakaan ja pelkkä kenkien kuvailu sai kaupan työntekijät niin pahoinvoiviksi, että he joutuivat lähtemään ulos. Frank, joka myöskin oli kaupassa katselemassa yksittäispakattuja golfpalloja, meni puhuttelemaan Elvanderia ja sai hänet muutamassa sekunnissa mukaansa rikoksen poluille. Heidän ensimmäinen yhteinen keikkansa oli yritys ottaa pikkutytöltä tikkari. Heidän päästyään sairaalasta (sattumalta sama sairaala, missä Frank oli töissä) jokunen viikko myöhemmin he päättivät yrittää jotain helpompaa.


Hei, mistäs tuollaista patonkia oikein saa?


Entäs muumihaalareita?


Tai tikkareita?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Day 26: Tromssassa

Syötiin mahat piukeiksi hotellin aamupalalla, että jaksettaisiin ajella Tromssaan asti ilman syömistaukoja. Matkaa Kiirunasta Tromssaan on noin 400 kilometriä, ja koko matka on upeaa maisemareittiä. Heti Kiirunan jälkeen alkoi näkyä Kebnekaisen huippuja. Sääkin suosi meitä sillä aurinko paistoi ja näkyvyys oli erinomainen. Maisema muuttui koko ajan ylväämmäksi ja vuoret korkeammiksi, ja meidän piti pysähdellä ottamaan valokuvia tuon tuostakin. Abiskossa meinasi silmät lähteä päästä, kun niin mielettömän mahtavat vuoret ja järvet avautuivat eteemme. Torneträsk-järven ympäristö oli aivan mieletön, joka puolella lumihuippuisia vuoria ja pikkukoskia ja tietenkin hieno Lapin portti. Päätimme saman tien että Abiskoon tullaan kyllä vielä uudestaan, ja ehdottomasti vaeltamaan. Norjan tullin jälkeen maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta hetkessä todella kallioisiksi, huomasi kyllä saapuneensa vuoripeikkojen maahan. Ja siitä eteenpäin ei meinannu matkan teosta tulla mitään, kun piti koko ajan pysähdellä kuvaamaan maisemia. Ja aina kun päätin, että nyt saa kuvaaminen jo riittää, tuli mutkan takaa jotain vielä mahtavampaa joka piti ehdottomasti tallentaa kameralla, ja taas pysähdyttiin. Tätä menoa jatkui Narvikiin asti, ja siellä ensimmäisen vuonon kohdalla meillä paloi aivojen visuaalisesta keskuksesta sulakkeet. Jonkin aikaa ajeltiin tyyliin aijokuvuorituossanoeijaksainnostua, mutta Tromssan lähestyessä taas mentiin ja kamera sanoi naps naps naps. Niinpä matka kestikin kuusi tuntia, vaikkei edes pysähdytty syömään kertaakaan.

Kun viimein päästiin hotellille navigaattorin avulla, olikin jo aika nälkä ja väsy kaikesta inputista mitä oli saanut matkan varrella. Kari oli bongannut meille hotellin, joka tarjosi asukkailleen ilmaiseksi välipalaksi vohveleita ja kahvia. Tosi kiva idea, ja meidät se pelasti hermoromahdukselta. Paisteltiin rauhassa parit kanelivohvelit ja jopas jaksoi taas leikkiä turistia! Ja illalla sitten oli ilmainen iltapalabuffet, mutta mehän tietysti menimme syömään Rå Sushiin, jonka takia me varmaan tehtiin koko reissu jos rehellisiä ollaan. Niin, siinäpä erinomainen esimerkki netin vaaroista. Sushi oli hyvää mutta kallista.

Heti kun lähdettiin Kiirunasta, alkoi maa nousta. Kuvassa joku Kebnekaisen huipuista. After leaving Kiiruna, ground started to rise.  One of Kebnekaise's tops can be seen in the image.

Torneträsk-järvelle saapuessa henki meinasi salpautua. Taustalla näkyvät vuoret ovat Norjan puolella. Arriving to Torneträsk lake took our breaths away. Mountains on the background are in Norway.

Torneträsk-järvi oli pitkä ja vaikuttava. Torneträsk lake was long and impressing.

Lapin portti , kuuluisa U:n muotoinen laakso, kauempaa katsottuna. Lapin portti (Lapp gate), famous U-shaped valley,  seen from far away.

Kun ylitimme Norjan rajan, maisema muuttui kuin veitsellä leikaten vuoristoiseksi ja kiviseksi. When we crossed the border to Norway, scenes changed dramatically to mountaineous and more rocky.

Norjan raja oli niin ylhäällä ja seutu niin karua, että tuntui kuin taivas laskeutuisi päälle. Norway border was so high up and area so barren that it felt like we were close to the sky.

Jos katsoo tarkasti, näkee kuvassa mökkejä. Näitä oli vaikka kuinka paljon kallioiden päällä, eikä sinne mennyt kunnon teitä, joten jäimme miettimään että miten ihmeessä mökit on saatu rakennettua? If you take a close look, you can see cottages in the image. There were no real roads leading to the cottages, so we were wondering how on earth have they managed to build them in the first place?

Ensimmäinen vuononäkymämme, Ofotfjorden, Narvikin lähellä. Our first fjord scene, Ofotfjord, near Narvik.

Vuoria oli joka paikassa, niihin ihan jo turtui. Mountains were everywhere, you got used to them very quickly.

Vuori joka näyttää apinan päältä. Mountain that looks like an ape's head.

Tromssaan mentiin korkean sillan yli. We drove to Tromssö over high bridge.

Trommsan rantanäkymää. Tromssö beach view.

Rantautunut laiva. Ship on the land.

Tulonäkymä siltä korkealta sillalta joka piti ylittää päästäkseen kaupunkiin. Scene from the  bridge that we drove over to arrive to Tromssö.

Näkymä Tromssaa ympäröivälle vuonolle. View to the fjord surrounding Trommsö.

Polariet-talo. Polariet house.

Maailman pohjoisin panimo on Trommssassa (Eeva huom!). The world's northernmost brewery is in Trommsö.

Katunäkymä. Street view.

Sushilla Råssa. Tummat palat ovat valasta. Sushi at Rå. The dark pieces are whale meat.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 26

Zombiet ja Carlos seisoivat vastakkain ja tuijottivat tuimasti toisiaan. Tai itse asiassa Carlos yritti tuimaa tuijotusta epäonnistuen surkeasti ja zombeilla oli sen verran läskit silmillä ettei heistä ottanut selvää oliko heidän tuijotuksensa tuima vai ei. Tilanne oli kireä ja muistutti yllättävän paljon ihan vastikään baarissa tapahtunutta välienselvittelyä. "Psst, Carlos!", kuiskasi Pam Carloksen selän takaa. "Kaivettiin Pimin kans pieni sivukäytävä, me lähdetään litomaan täältä, tuutsä mukaan?" Carlosta ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, hän kääntyi ja syöksyi pieneen reikään tunnelin seinämässä. Tontut olivat jo menneet edeltä ja Carlos seurasi perässä sen minkä ehti. Sivukäytävä osoittautui erittäin lyhyeksi, niin lyhyeksi, että se loppui metriä myöhemmin zombieporukan keskelle. Nyt Carlos ja tontut olivat entistä kiperämmässä tilanteessa. Onneksi apua tuli ylhäältä pahansisuisen rabbin muodossa. Hän oli yrittänyt lähteä montusta kosherileipomoon hakemaan äitinsä tekemiä europullia mutta olikin joutunut vihaisen ateistikoiran takaa-ajamaksi ja tippui takaisin monttuun. Tästä suivaantuneena hän nappasi kynttelikkönsä maasta (se ei ollut sammunut, tämä tieto niille joita se jostain kummasta syystä voisi kiinnostaa) ja alkoi heiluttelemaan sitä ja tanssimaan jitterbugia. Tämä sai zombiet innostumaan ja yrittämään tanssia perässä. Eipä aikaakaan kun ilmassa lenteli neljän tuulen lakkeja ja erinäisiä nimeltä mainitsemattomia zombien osia (shamaanizombiet kun ovat aika irtonaista sakkia). Rabbi ei malttanut lopettaa tanssimista, vaikka vihollinen olikin kukistettu, vaan jatkoi jitterbugaamista tunnelia eteenpäin. Carlos, Pim ja Pam lähtivät seuraamaan perässä, kaikkien huokaistessa helpotuksesta pelastuksen tultua viime hetkessä. Rabbin kantaman kynttelikön valo heikkeni ja jätti taistelutantereen pimeään. Hetken kuluttua pimeässä välähti punainen lamppu...


Onko senttipulla pienempi kuin europulla?


Onko Glitterbugi säkenöivä tanssi?


Pitäisikö puujalkavitsien olla laittomia?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta turhaa löpinää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.