lauantai 18. elokuuta 2012

Day 393: Library is a quiet place

Hieman teimme kotihommia aamusta ja taistelimme pieniä muurahaisia vastaan, jotka olivat valloittaneet keittiöstä yhden nurkan jossa makasi iso outo otus jonka ne halusivat syödä. Yök. Joskus luonto on liian luonnollista. Lähdimme päivällä tutustumaan lähiseutuun, kun nyt asumme meille aivan uudella alueella. Kävelimme hiljaisia rauhallisia katuja ja katselimme vanhoja kerrostaloja ja ihmettelimme alueen uneliaisuutta, aivan kuin olisi ollut sunnuntai. Löysimme tiemme kirjastoon, ja monen vuoden tauon jälkeen lainasimme ison kasan kirjoja inspiraatioksi. Kassiin sujahti mm. aasialaisen keittiön opas, jonka turvin aion opetella tekemään intialaista ruokaa ihan itse. Ja tulevaa kiireistä elämää silmällä pitäen lainasin myös keittokirjan, joka on täynnä puolessa tunnissa tehtäviä ruokaohjeita. Kirjastokorttini oli vanhentunut käytön puutteessa ja sain tilalle uuden. Kävimme kaupassa ja palasimme kotiin kokkaamaan helppoa ja herkullista kanakeittoa. Siivosimme vielä viimeiset paikat huoneiden seiniä myöten, ja nyt koti tuntuu täysin omalta ainakin siltä osin. Saattaa tosin olla, että vaihdamme hyvinkin pian maisemaa ja muutamme parin kuukauden päästä uuteen asuntoon. Sen näkee maanantaina, kun pääsemme katsomaan paikan päälle uutta kotiehdokasta. Luin ihanaa romanttista kirjaa ja popsin suklaanamuja Karin siivotessa vessaa (en näe tässä mitään outoa), ja rentouduimme loppuillan lempisarjojemme parissa. On tuntunut kummalliselta olla aivan kahden, ilmeisesti vuoden kodittomuus on johtanut siihen, ettei enää osaa olla yksin omassa kodissaan. Kaipasin ystäviä ja perhettä, harmi että kaikki asuvat niin kaukana!

Tämä näky odotti meitä aamulla keittiössä, muurahaisia vilisti siellä sun täällä. This sight was waiting for us in the kitchen this morning, ants were crawling all over the place.

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Kummallisen hiljaista on täälläkin! Vaikka viihdyn yksinkin, niin oudolta tuntuu olla kissojen kanssa keskenään kun kesällä oli koko ajan joku kylässä ja ihmisiä tuli ja meni. Niin ja kohtahan nuo pikkukissatkin lähtee, ja sitten ollaan Millin kanssa taas ihan kahdestaan! Voi ei!

Tau kirjoitti...

Voi ei, pikkukissat lähtee ja jättää sut yksin! Tuhmat kissat! Mutta hienoa että kaikki saivat kodin, iloitaan siitä kun kävelemme tyhjyyttään kumisevissa huoneissa.

Lähetä kommentti