keskiviikko 22. elokuuta 2012

Three minutes of acknowledgements

Kiitämme toisiamme parhaasta matkaseurasta ever. You're the best for me, darling!

Erityiskiitos kuuluu sponsoreillemme (you know who you are), joita ilman matkasta olisi tullut huomattavasti lyhyempi ja surkeampi.

Suurkiitos myös läheisillemme ja ystävillemme, jotka ovat majoittaneet avosylin kodittomat matkailijat ja tarjonneet sydämen lämpöä ja seuraa fyysisen ravinnon ohella. Halaus kannustuksesta, rohkaisusta, innostuksesta ja ymmärryksestä teille kaikille. Ja kärsivällisyydestä.

Suurkiitos vielä lukijoillemme, jotka ovat kulkeneet mukanamme maailman ympäri ja jakaneet kokemukset kanssamme. Jokainen blogiin kirjoitettu, meille meilattu ja skypetetty kommentti oli arvokas ja lämmitti mieltämme suuresti. Ikinä emme tunteneet olevamme yksin.


tiistai 21. elokuuta 2012

Day 396: The last day of Freedom! And random thoughts about last year.

Oi joi. Ui jui jui. Viimeinen päivä vapauden vuodestamme koitti ennemmin kuin uskoimmekaan. Yksi vuosi on lopulta kuitenkin melko lyhyt aika aikuisen elämässä. Varsinkin näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Heräsimme jo kuudelta ja raahauduimme viimeisen päivän kunniaksi Torreen aamukahville ja lämpimälle croissantille. Ilma oli suorastaan syksyinen aamulla, ja takki välttämätön. Istahdimme hetkeksi Espan puiston penkille katselemaan töihin kiiruhtavia ihmisiä ja koitimme tajuta, että huomenna olemme itsekin osa tuota ihmisvirtaa. Kävelimme pitkin keskustaa ja nautimme kaupungin sykkeestä, kävimme torilla ja kaupoissa ja kauppakeskuksissa, ja päädyimme Tennispalatsiin aamupäivän elokuvanäytökseen Expendables 2-leffaa katsomaan. Eihän mikään leffa, jossa on mukana Chuck Norris, voi olla huono! Kiertelimme ja kaartelimme taas pitkin poikin keskustaa, kävimme syömässä Kauppahallin Soppakeittiössä ja istuskelimme lisää puistossa aurinkoa imemässä. Löysimme vielä itsemme Coffee Housesta iltapäiväkahvilta ja neljän aikoihin olimme kotona, työpäivän pituisen kaupunkirupeaman jäljiltä melko väsyneinä jopa. Illan vietimme kotona huomiseen valmistautuen, mennyttä vuotta muistellen ja ystävän kanssa Skypellä jutellen. Niinkuin kuvitella saattaa, huominen työhön paluu kummitteli jo mielessä pitkin päivää, ja ainoa hämmästyksen aihe oli että se alkoi vasta tänään. Olisi luullut että jo pari viikkoa olisi saanut rypeä angstissa, mutta onneksi näin ei käynyt. Yllättävän levollisin mielin olemme käyneet vuoden loppua kohden. Hyvä lopetus upealle vuodelle, pehmeä lasku arkeen ja paljon upeita muistoja.

Monet ovat kysyneet, että mikä oli parasta tässä vuodessa, ja mikä oli upein paikka kaikista vierailemistamme. Helppo vastata! Parasta oli irtautua kaikesta tutusta ja turvallisesta ja olla yhdessä kokemassa ihan uusia asioita. Oli vapauttavaa huomata, että kaikesta selviää vaikkei aina ollutkaan etukäteen siitä ihan varma. Parisuhteemme ei heilunut sinne eikä tänne, vaikka olimme 24/7 yhdessä emmekä viettäneet yhtäkään päivää saatikka yötä erossa. Emme edes riidelleet kovinkaan paljon, mikä varmasti johtuu siitä että olemme jo niin kauan olleet yhdessä että pahimmat rosot on tasoiteltu ajat sitten. Upein maa oli Uusi-Seelanti ihan kirkkaasti, sinne voisimme palata vaikka heti jatkamaan kauniiseen luontoon tutustumista. Aiomme palata sinne joskus; ainakin Tongariron tulivuori (joka muuten ihan vasta purkautui yli sadan vuoden tauon jälkeen!) pitää vielä ylittää kauniilla säällä ja villien delfiinien kanssa uida syvässä meressä (kunhan opin paremmaksi uimariksi). Olemme huomanneet, että maailmalla seilaamisen seurauksena mieli ei osaa enää takertua vanhoihin kuvioihin, minkä ansiosta pienet arkipäivän neuroosit ovat lieventyneet (en ole edes kertaakaan tarkistanut jäikö hella päälle) ja mieli on joustavampi. Sietokyky on kasvanut ja itsetunto vahvistunut, ja on sellainen olo että rohkeasti kannattaa heittäytyä kokeilemaan siipiään, sillä nehän saattavat jopa kantaa! Olo on levännyt ja energinen.

Paikoilleen asettuminen ja vauhdin hiljentäminen on ollut hieman haasteellista, ja ystäviä ja elämänmenoa kaipaa entistä enemmän ympärilleen. Eiköhän tilanne tasoitu syksyn myötä, mutta toivottavasti hyvät vaikutukset jäävät pysyviksi. Päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi pois, ja kiitollisena ajattelen kaikkia niitä mahtavia kokemuksia, jotka jaoimme ja jotka meitä yhdistävät entistä vahvemmin. Ja kiitollisena ajattelen myös kaikkia läheisiämme ja ystäviämme, joiden arvo mielessämme kasvoi suuremmaksi mitä kauemmaksi kotomaasta matkasimme. Olette meille tärkeitä, eikä kotiinpaluu olisi tuntunut miltään ilman teitä.

Päätämme blogimme kiittämällä kaikkia lukijoitamme seurastanne. On ollut ilo kirjoittaa teille. Ja asiaa tiedustelleille: Carloksen tarina saatetaan myös päätökseen heti kun kirjailija muilta kiireiltään ehtii paneutua mutkikkaisiin juonen käänteisiin. Kiitos ja kumarrus!

Torre pelasti taas. Torre, our saviour.

Viimeisen vapaa-aamun kunniaksi lämmintä croissantia ja hyvää kahvia. To honour the last free day we had warm croissants and good coffee.

Kari on juuri tajunnut jotain. Kari has just realized something.

Hauska taideteos. Cute piece of art.

Helsingin komea Tuomiokirkko. Handsome Cathedral of Helsinki.

maanantai 20. elokuuta 2012

Day 395: New home or no new home?

Kävimme aamulla katsomassa uutta kotiehdokasta, ja se oli kyllä aivan ihana! Upouusi kaksio, joka valmistuu marraskuussa, lasitettu parveke aamuauringon ja meren suuntaan ja kaikkea uutta ja kiiltävää hyvällä alueella. Tulee kova paikka miettiä, vaihdammeko tästä pois vai jäämmekö tähän. Nykyisen asunnon hyviä puolia ovat halvemmat kustannukset, 10 neliötä enemmän tilaa ja läpitalon kaksio pikkuparvekkeella ilta-auringon suuntaan. Muutama yö pitänee nukkua asian päälle, ja toivoa sydämen kertovan oikean ratkaisun. Olimme reippaita ja kävelimme takaisin kotiin kauniissa syyssäässä. Rohkeasti etsimme omat polkumme Kumpulan kallioilla ja muistelimme Uuden-Seelannin maastoa, jossa rakastimme kävellä. Kotona nälkäisiä omien polkujensa vaeltajia odotti eilinen pizzan puolikas, joka maistui entistä paremmalta. Mikähän taika päivän vanhassa pizzassa on, kun se aina maistuu paremmalta kuin tuore? Ruoan päälle lähdimme sulatuskävelylle lähiseudun puistoihin ja katsastin samalla uuden työmatkan alkuosuuden, kun olen tällainen valmistautuja luonteeltani. Iltapäivällä lähdin taas Torreen tapaamaan kaveriani, oli mukava nähdä häntä ja vaihtaa ajatuksia pitkästä aikaa. Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja selvitin kaikki vuoden aikana kertyneet paperit, vaikka vihaan sitä hommaa. Urheudesta palkitaan, ja loppuillan vietimme mukavasti lempiasioidemme parissa; lukien, musiikkia kuunnellen, netissä surffaillen, sarjoja katsellen, viiniä maistellen ja ilta-auringossa istuen... Aika paljon kivoja juttuja saa mahtumaan yhteen iltaan kun oikein hyvin suunnittelee. Ei tunnu todelliselta, että työhönpaluu on ihan nurkan takana. Aivot eivät suostu käsittelemään kyseistä tietoa ollenkaan, mikä lienee käsitettävä jonkinasteiseksi puolustusmekanismiksi. Laa-di-daa, eihän tässä mitään!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Day 394: Werewolves and mail

Yö meni ihan höpöksi, kun näin karmeita ihmissusipainajaisia niin etten saanut nukuttua moneen tuntiin ja jouduin lueskelemaan sarjakuvia aamuun asti. Sen siitä saa kun katsoo pelottavia sarjoja juuri ennen nukkumaanmenoa. Aamulla en ollut hehkeimmilläni, mutta onneksi vahva kahvi on keksitty, sen voimin jaksoin raahautua ylös. Kävimme päivällä siskoni luona hakemassa vuoden aikana kertyneet postimme, sellainen reilu viiden sentin pino niitä oli kertynyt. Yllättävän vähän, mutta se johtuu siitä että lähes kaikki postimme tulee suoraan sähköisenä. Kävimme kävelyllä uudella Kalasataman alueella, mutta eipä siellä ollut juuri mitään nähtävää, keskeneräisiä kerrostaloja vain. Piipahdimme ihan huvin vuoksi Stockan Herkkuun, mutta eipä sielläkään ollut mitään nähtävää, same old same old vaan. Taivaalta tipahteli muutamia sadepisaroita ja päätimme palata kotiin katsomaan sarjoja ja paistamaan pizzaa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Day 393: Library is a quiet place

Hieman teimme kotihommia aamusta ja taistelimme pieniä muurahaisia vastaan, jotka olivat valloittaneet keittiöstä yhden nurkan jossa makasi iso outo otus jonka ne halusivat syödä. Yök. Joskus luonto on liian luonnollista. Lähdimme päivällä tutustumaan lähiseutuun, kun nyt asumme meille aivan uudella alueella. Kävelimme hiljaisia rauhallisia katuja ja katselimme vanhoja kerrostaloja ja ihmettelimme alueen uneliaisuutta, aivan kuin olisi ollut sunnuntai. Löysimme tiemme kirjastoon, ja monen vuoden tauon jälkeen lainasimme ison kasan kirjoja inspiraatioksi. Kassiin sujahti mm. aasialaisen keittiön opas, jonka turvin aion opetella tekemään intialaista ruokaa ihan itse. Ja tulevaa kiireistä elämää silmällä pitäen lainasin myös keittokirjan, joka on täynnä puolessa tunnissa tehtäviä ruokaohjeita. Kirjastokorttini oli vanhentunut käytön puutteessa ja sain tilalle uuden. Kävimme kaupassa ja palasimme kotiin kokkaamaan helppoa ja herkullista kanakeittoa. Siivosimme vielä viimeiset paikat huoneiden seiniä myöten, ja nyt koti tuntuu täysin omalta ainakin siltä osin. Saattaa tosin olla, että vaihdamme hyvinkin pian maisemaa ja muutamme parin kuukauden päästä uuteen asuntoon. Sen näkee maanantaina, kun pääsemme katsomaan paikan päälle uutta kotiehdokasta. Luin ihanaa romanttista kirjaa ja popsin suklaanamuja Karin siivotessa vessaa (en näe tässä mitään outoa), ja rentouduimme loppuillan lempisarjojemme parissa. On tuntunut kummalliselta olla aivan kahden, ilmeisesti vuoden kodittomuus on johtanut siihen, ettei enää osaa olla yksin omassa kodissaan. Kaipasin ystäviä ja perhettä, harmi että kaikki asuvat niin kaukana!

Tämä näky odotti meitä aamulla keittiössä, muurahaisia vilisti siellä sun täällä. This sight was waiting for us in the kitchen this morning, ants were crawling all over the place.

perjantai 17. elokuuta 2012

Day 392: Friday feels like..well...Friday

Tapasin kollegani aamukahvilla Torressa, ja juttelimme pitkään hyvän kahvin äärellä kuluneesta vuodesta. Toivottavasti en ollut liikaa äänessä... välillä sitä intoutuu kertomaan kokemuksistaan ehkä liiankin kanssa, vaikka koitan kyllä olla rasittamatta muita liikaa pitkillä muisteloilla. Siinä se aamu menikin oikein rattoisasti, ja Karikin liittyi seuraamme kunhan palasi työpaikaltaan, jossa hän oli käynyt hieman fiilistelemässä ensi viikon töihin paluuta. Ensi viikolla sekin on sitten edessä, ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. Hieman alkoi jo työasiat pyöriä mielessä, ja sen vuoksi tämä perjantaikin alkoi yhtäkkiä tuntua tosiaan perjantailta. Nyt kun arki palaa kuvioihin, on viikonlopun tulollakin taas merkitystä. Tähän asti ollaan hienosti irtauduttu rutiineista ja jokainen päivä on ollut geneerinen uusi päivä ilman työn mukanaan tuomia assosiaatioita. No more. Tervetuloa sunnuntaiahdistus.

Päätimme nauttia päiväleffasta ja haimme liput Madagaskar 3:een. Olipa tosi hauska elokuva, lähdimme hyvän tuulisina teatterista (vaikka King Julienia ei näytettykään niin paljon kuin olisin toivonut) ja suuntasimme syömään intialaista mättöä Namaskaariin. Sieltä suuntasimme kaupoille hakemaan kaikkea tarpeellista kotiin. Ja sitten taas kotiin siivoamaan, ou jee. Illan päätteeksi palkitsimme itsemme ihanan raikkaalla Cloudy Baylla ja lempisarjoillamme. <3

torstai 16. elokuuta 2012

Day 391: Walking and shopping

Aurinkoisen ja lämpimän kesäpäivän houkuttamina lähdimme kävellen keskustaan. Reittimme vei Keskuspuiston kautta. Siellä voi hetkeksi unohtaa olevansa kaupungissa, kun taivaltaa isojen puiden varjossa ja näkee hevosiakin. Kävimme syömässä pikaisesti lounaan Morrisonissa, ja kiertelimme sitten kotijuttuja hakemassa, pyyhkeitä ja lakanoita ja muuta tylsää mutta tarpeellista. Mahani päätti yllättäen kipeytyä ja katsoin paremmaksi lopettaa shoppailut kesken ja palata kotiin lepäilemään. Entisenä keskustassa asujana tuntui ahdistavalta, että kotimatka olikin niin pitkä ettei se luonnistunut ilman julkisia liikennevälineitä. Kai siihenkin tottuu. Illalla kaverini piipahti käymään kahvilla ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Onneksi meillä oli sentään keittiön tuolit jo hankittuna ettei lattialla tarvinnut istua. Kävimme vielä pikaisesti kaupassa ja keitin sitten iltaruoaksi lapsuuden makuja eli makaronivelliä, nam. Katsoimme netistä Muodin Huipulle -ohjelman (yhyy, ei enää telkkaria!) ja järjestelimme vielä hieman paikkoja ennen nukkumaan menoa. Jotenkin kumman tylsä päivä tästä tulikin, vaikka aamulla luulin ihan muuta. Outoa.

Keskuspuiston asukkeja. Residents of Keskuspuisto.

Mikä polku veisi onneen? Which path leads to happiness?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Day 390: New hair, old habits

Nukuimme hieman pidempään ihan nukkumisen ilosta, ja vietimme rauhaisan aamun hyvän kahvin ja korvapuustin parissa. Omia ihania kahvihetkiä olikin ollut ikävä, Marche on vaan niin hyvää! Kauniista säästä huolimatta pysyimme tiiviisti sisällä siivoamassa ja järjestelemässä, melkoinen itsekurin osoitus mielestäni. Kävimme kaupassa täydentämässä ruokavarastoja ja hakemassa lounastarpeet, ja kokkasin meille pastaa jauhelihakastikkeella. Sitten taas järjestelemään. Jätesäkeistä paljastui kaikenlaisia yllätyksiä joiden olemassaolon olin ehtinyt jo unohtaa. Alkoi oikeasti mietityttää että tarvitsenko tosiaankin kaikkia niitä paitoja, sukkia, hameita ja muita "aarteita", niin hyväkuntoisia kuin ovatkin. Huoh. Alkuillasta lähdin ensimmäistä kertaa yli vuoteen yksin liikkeelle (tiedän, tämä saattaa järkyttää herkkiä sieluja), suuntana kampaaja keskustassa. Tämä lomatukka olikin jo aika pistää kuriin, ihanaa päästä eroon juurikasvusta ja auringossa vaaleiksi kärähtäneistä latvoista. Palasin kotiin jatkamaan siivoamisprojektia, ja aika hyvälle mallille saimmekin tilanteen illan mittaan. Kaikki vaatteet, astiat, kengät ja sälät ovat suunnilleen paikoillaan, tai ainakin piilossa jossain. Olohuoneen komistukseksi kohotimme kattoon Karin lapsuuden valostuttajan, ison keltaisen retromuovilampun. Viihdytimme itseämme työn lomassa kuuntelemalla hyvää musiikkia Spotifyllä ja nauttimalla australialaista shirazia, ja aika hauskaa meillä olikin. Maailmalla ollessa tuli kuunneltua niin vähän musiikkia, että oli oikein ikävä hyvien kokoelmien pariin.

tiistai 14. elokuuta 2012

Day 389: Home sweet home!

Heräsimme jo kukonlaulun aikaan, kukapa sitä verhottomassa huoneessa Suomen suvessa pitkään nukkuisi muuttopäivänä ja kahvin janoisena. Siistiydyimme pikaisesti ja lähdimme pitkään odotetulle aamukahville Torreen. Tuttu barista teki hyvät kahvit ja paistoi kuumat croissantit, joten saimme ihanan alun päivälle. Kävelimme Töölönlahden rantaa pitkin hakemaan päiväksi vuokraamamme pakettiauton, ja sitten haimme Matkahuollosta pohjoisesta meille lähetetyt paketit ja veimme ne kotiin. Ja sitten pääsimme varsinaiseen muutto-osuuteen. Ajoimme varastolle hakemaan kaikki astiat, vaatteet ja muun sälän kotiin, ja kantelimme niitä hiki hatussa toiseen kerrokseen hissittömässä talossa. Jestas kun ne laatikot alkoivat painaa! Kunto on päässyt näköjään ihan karmaisevan huonoksi, ja ryhdistäytyminen sillä saralla lienee välttämätöntä pikimmiten. Body pump here I come (mutta ei ihan vielä)! Kun saimme kaikki kamat sisälle asuntoon, lähdimme Ikeaan syömään lihapullia ja hakemaan vielä ylimääräisen vaatetangon kaiken varalta. Ja hyvä että haimme, iltapäivällä kasseja purkaessani paljastui järkyttävä totuus: Karilla on ihan liikaa vaatteita. Siis kertakaikkiaan liian paljon yhdelle ihmiselle. Eihän se ole normaalia, että minun vaatteeni eivät meinaa mahtua isoon vaatehuoneeseen, isoon kaapistoon ja kahteen vaatetankoon, kun taas Karin vaatteet vievät kokonaisen kolmasosan yhdestä hyllystä?!! Jotain täytyy keksiä ennenkuin meno äityy ihan mahdottomaksi. Kävimme postissa ja kaupassa, emmekä vieläkään muistaneet ostaa kaikkea. Lähdimme iltapäivällä palauttamaan vuokra-auton ja samalla kävimme Kampissa asioilla, täytyihän meidän saada iki-ihanaa Marche-kahvia. Nautimme kupilliset cappuccinoa Töölössä kiviportailla istuen, ja suloinen cockerspanielin pentu hyppäsi jostain syliimme ja halusi rapsutuksia ja ehkä myös korvapuusteja jotka Karilla oli pussissa. Höpsö koira. Palasimme kotiin Kampin kierrokselta siivoamaan lisää. Pyyhkimistä, purkamista, konttaamista rätin kanssa, iloisia yllätyksiä unohtuneita tavaroita kohdatessa, Ikean kokoamisohjeita; niistä on muuttajan illat tehty. Ilouutinen on, että saimme netin pelaamaan ja elämä on taas mallillaan.

Hyvää huomenta uusi koti! Good morning new home!

Kauan odotetut aamukahvit Torressa. The long awaited morning coffee in Torre.

Helsinki aamutuimaan. Helsinki early in the morning.

Vanhat makasiinit. Old warehouses.

Töölönlahti.

Mitä ennustaa latte art? Jostain syystä kuvio muistutti mielestäni tuonelan joutsenta, iiks. Using latte art as a fortune teller. For some reason it reminded me of the "swan of the underworld", spooky.

Hieno Hiljaisuuden Kappeli Kampissa. The great "Chapel of Silence" in Kamppi.

maanantai 13. elokuuta 2012

Day 388: And finally, to Helsinki

Viimeinen aamumme Oulussa valkeni aurinkoisena ja kauniina. Haikeana pakkasimme tavaroita ja valmistauduimme lähtöön. Kävin saattamassa siskon lapset isänsä kanssa kouluun, pienet ja innokkaat eka- ja tokaluokkalaiset. Veljeni tuli viemään meidät juna-asemalle ja koitimme vielä tankata matkaa varten pekonia ja kokkelia huonolla menestyksellä, jostain syystä Helsinkiin paluu jännitti sen verran että ruokahalu katosi. Junamatka alkoi bussimatkalla Ylivieskaan ratatöiden vuoksi. Torkuimme yli-ilmastoidussa (haa, tuli mieleen Thaimaa!) bussissa ja kumpikin mietti omiaan. Junamatka meni mukavasti tv-sarjoja katsellessa, ja puoli kuudelta illalla olimme Helsingissä. Astuimme kyydistä ja olimme takaisin lähtöpisteessämme, hassu tunne. Kotiinpaluun kunniaksi halusimme kupin kahvia, mutta isojen reppujen kanssa ei huvittanut mennä ahtaaseen ja suosittuun Torreen joten menimme Coffee Houseen. Sopivasti huonolla kahvilla virkistyneinä nousimme ratikkaan ja suuntasimme uutta kotiamme kohti. Ja siitä lähtien olemmekin tehneet enemmän ja vähemmän vain muuttohommia. Laitoimme jääkaapin päälle ja kävimme hakemassa kaupasta ensimmäistä kertaa yli vuoteen omaan kotiin ruokaa. Se olikin niin vierasta että paljon tärkeitä juttuja jäi ostamatta. Haimme Pizza Hutista illallisen ja palasimme kotiin nauttimaan sen seisten likaisen tiskipöydän äärellä, eräänlainen elämys sekin. Ja sitten siivoamaan! Laitoimme pedin lattialle, sänkyä kun ei vielä ole, ja pyyhkimme kaappeja ja paikkoja puhtaiksi huomista muuttoa varten. Lasejakaan ei ollut, joten roskiksesta kaivamamme muovinen vesipullo toimitti juoma-astian virkaa. Askeettisissa oloissa rehkimme itsemme uuvuksiin ja nukahdimme sitten upo-uusien patjojen ja peittojen ääreen nukkumaan sikeää unta.

Ensisilmäyksemme Helsinkiin. Our first glimpse of Helsinki.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Day 387: Games and ballerinas in Oulu

Olipa ihana nukkua kunnon yöunet, huonosti nukutun yön jälkeen sitä arvostaa. Pakkasimme taas tavarat, virkkasin valmiiksi ison korin anopille ja siirtelimme huonekaluja keittiössä, kun jääkaapin oven kätisyys oli väärin päin eikä sitä saanut vaihdettua. Sitten ajoimme Ouluun siskoni luokse, ja joimme yhdessä kahvit ennenkuin anoppi palasi Haaparannalle. Me haimme veljeni ja ajoimme toisen veljeni luokse viettämään iltaa. Kahvittelimme tietysti, mutta enimmäkseen pelasimme koukuttavaa Portal 2:sta, jossa tarvittiin ongelmanratkaisutaitoa jotta selvisi seuraavalle tasolle sarkastisen robotin kommentoidessa suoritustasi. Mainiota viihdettä siis. Pelailun lomassa leikin veljentytön kanssa balleriinaa, ja olimme myös juoksijoita, urkureita ja palapelin ratkaisijoita. Loppuillaksi palasimme siskon luokse, ja valmistauduimme henkisesti jättämään Pohjois-Suomen tältä erää taaksemme. Kotiinpaluu polttelee mielessä koko ajan, pian saamme purkaa laukut pysyvästi ja pääsen viimein hakemaan vaatetäydennystä varastosta. Osaakohan sitä enää muita vaatteita käyttääkään kuin näitä vuoden mukana kulkeneita?

Sisustuskori jonka virkkasin anopille. The basket I crocheted for my mother-in-law.

Auton etulasi oli ihan täynnä pikku ötököitä, tuskin läpi näki. The windshield of the car was full of dead little bugs, we hardly saw through it.

lauantai 11. elokuuta 2012

Day 386: In memory of Marjatta

Nukuimme todella huonosti molemmat, ja aamulla oli inhottavaa herätä väsyneenä ja oudossa mielentilassa sekavan yön jälkeen. Ryhdistäydyimme ja autoimme serkkuja äitinsä muistotilaisuuden järjestelyissä. Pihalle katettiin pöydät pilvisestä säästä ja mäkäräisistä ja muista lentävistä ötököistä huolimatta. Ennen tilaisuuden alkua kävimme hautausmaalla muistamassa Karin isää ja veimme kukkia samalla myös Marjatan haudalle. Vieraita alkoi saapua hieman ennen yhtä, ja tarjoiluhommien lomassa tapasimme sukulaisia ja vaihdoimme kuulumisia. Minä en ollut tavannut suurinta osaa heistä ikinä, ja Karikin oli nähnyt heitä viimeksi pikkupoikana, joten juteltavaa riitti. Ruoka ja juoma oli hyvää ja sitä oli paljon, niinkuin lappalaisten juhlaan sopiikin. Tarjolla oli savulohta, poronkäristystä ja erinomaista naudan fileetä Lontoosta, ja jälkiruoaksi kakkua. Oli hauska kuunnella suvun juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, ja olin todella iloinen että tulimme tilaisuuteen vaikka se tarkoittikin meille reissaamista Suomen päästä päähän parissa päivässä. Viihdyimme pitkälle iltaan ihmisten seurassa, ja pääsimme lähtemään kotimatkalle vasta seitsemän jälkeen. Taas tuli poroja vastaan vähän väliä, silmä kovana sai vahtia tien reunaa ettei tule kolaria. Näimme todella hauskan näyn: kaksi poroa, musta ja valkoinen, olivat kyykistyneet rinteeseen vierekkäin kakalle. Siinäpä vasta luontokuva, jos olisin ehtinyt sen ottaa. Loppumatkasta porohavaintojen harventuessa uskalsin rentoutua sen verran että otin virkkuukoukun käteen ja tein eilen aloittamani korin lähes valmiiksi. Auton etulasiin ropisi niin paljon ötököitä, että se kuulosti sateelta. Olimme perillä Haaparannalla vähän ennen yhtätoista, emmekä jaksaneet tehdä mitään ihmeellistä vaan painuimme nukkumaan heti kun ehdimme.

Poronkäristys muhimassa oikeaoppisesti. Reindeer stew and how it's done properly.

Mökkimme. Our cabin.

Muistotilaisuus pidettiin ulkona, onneksi ei satanut. Memorial was held outdoors, luckily it didn't rain.

Todella herkullista liharuokaa on aina tarjolla lappalaisissa juhlissa. Super delicious meat dishes are always served at Lappish gatherings.

Etsi kuvasta albiinoporo. Find the albino reindeer from the picture.

Söpöläinen. Cutie.

perjantai 10. elokuuta 2012

Day 385: And from Haaparanta to Enontekiö...

Siivoilimme, pakkailimme, touhusimme, teimme eväät, kävimme kaupassa ja lähdimme ajamaan Enontekiöön. Matkalla kohtasimme lukuisia poroja, joista yksikään ei halunnut tulla kuvaan kanssani. Ainakin kuusi kertaa hiljensimme vauhtia porojen takia, mutta yhtään hyvää otosta en saanut napattua. Suurimman osan matkasta virkkasin anopille sisustuskoria Kauhavan Kangasaitan ohjeen mukaan, ja pääsinkin melko pitkälle hommassa, niin pitkälle että peukaloon oli jo tulossa rakkula. Perillä Enontekiössä ajoimme Ounasloman mökkikylään ja Lontoosta Suomeen tulleiden Karin serkkujen luokse viettämään iltaa. He olivat vuokranneet kaksi mökkiä joista toiseen me majoituimme täksi yöksi. Serkut valmistivat ihanaa Lontoosta rahdattua lammaspaistia ja kasviksia illalliseksi, ja nautimme shamppanjaa sen kera. Oli mukavaa jutella serkkujen kanssa vaihteeksi Suomen maaperällä, vaikka hieman ihmeelliseltä se aluksi tuntui. Vietimme yhdessä oikein mukavan illan ja nauroimme paljon ja kovaa. Hassu ajatus että olemme nyt ihan Lapissa, vaikka juuri olimme Etelä-Suomessa.

Poroset laukkaavat karkuun Enontekiön tiellä. Reindeers running away as fast as they can on the road to Enontekiö.

Lontoolainen herkkulammas oli juuri niin hyvää kuin odottaa saattaa! Delicious London lamb was just as good as we expected!

torstai 9. elokuuta 2012

Day 384: And from Oulu to Haaparanta...

Leikimme lasten kanssa koko päivän siskon ollessa töissä. Välillä kipaisimme kaupassa, järkyttävän kylmä ilma! Hrr! Sitten kun sisko pääsi töistä, nappasimme hänet ja vauvelin mukaan ja lähdimme Coffee Houseen kahville ja haimme samalla hampurilaiset Kauppuri vitosesta muille. Juuri kun palasimme siskon luo, tuli anoppi hakemaan meitä Haaparannalle. Matkalla piti tietenkin poiketa Iihin katsomaan kissanpentuja. Olivatpa ne kasvaneet, siellä ne riehuivat kuin mitkäkin hyväkkäät ja äiti-kissa sai hakea niitä ulkoa takaisin sisälle. Haaparannalle haimme Maxin herkkuburgerit iltapalaksi ja painuimme sitten saunaan. Loppuilta meni irronneita nappeja ommellessa ja vanhoja valokuvia katsellessa. Alla kuvia kissanpennuista, todella vaikeaa oli saada onnistuneita otoksia kun ne eivät pysyneet paikallaan hetkeäkään.




keskiviikko 8. elokuuta 2012

Day 383: Back to Oulu, deja vu anyone?

Aamupäivällä pelasimme vielä vähän wiitä tyttöjen kanssa, ja sitten saimme kyydin Tampereelle ja kävimme hakemassa siskolle tuliaisiksi Pyynikin Näkötornin munkkeja. Lounaaksi nautimme mustaa makkaraa Laukontorilla Tapolan kioskista, oikein maittavaa oli ja näkyi maistuvan muillekin kun kauhean pitkä jono tuli jälkeemme. Sitten oli aika heittää hyvästit ja hypätä Oulun junaan. Olipa ihana viikko ystäväperheen luona, nautimme joka hetkestä vaikkei mitään ihmeellistä tehtykään. Arjen hetket ovat ihan parhaita. Junamatka meni viihtyisästi leffoja ja sarjoja läppärillä katsellen, ja illalla kahdeksan jälkeen olimme Oulussa, jälleen. Heti kun junasta astui ulos, alkoi palella. Näköjään syksy otti varaslähdön ainakin pohjoisessa. Sisko ja kaksi vanhinta lasta olivat meitä vastassa, ja menimme siskon luo munkkikahveille. Munkit saivat arvoisensa vastaanoton, kaikki pitivät niistä. Touhusimme hetken lasten kanssa ja katsoimme sitten Muodin huipulle -sarjan, ja juttelimme siskon kanssa pitkään, vaikka hänellä olikin aamulla aikainen herätys. Vauvakin muisti minut vielä ja antoi ottaa syliin ilman itkuja. Kauhean pimeä ja kylmä oli Oulun yö jo, vaikka vasta vietettiin yötöntä yötä täällä. Jotenkin vähän haikeaa.

tiistai 7. elokuuta 2012

Day 382: Happy wedding anniversary, darling!

Tänään oli kahdeksas hääpäivämme. Kaksi isompaa neitiä olivat touhunneet jotain huoneessaan pitkään aamulla, ja me aikuiset kiusasimme että siellä on vaan katsottu youtubesta kiellettyjä juttuja, mutta kävikin ilmi että he olivat heränneet aikaisin aamulla askartelemaan meille hääpäiväkorttia. Voi miten suloisia tyttöjä! Kortti oli todella kaunis ja olimme ihan liikuttuneita kun sen saimme. Muuten emme hääpäivää juhlistaneet, vaan mietimme että uudessa kodissa sitten voisi iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja avata vaikka skumppapullon. Pelasimme päivän wiitä tyttöjen kanssa, kun sää oli sateinen eikä ulosmeno houkutellut. Virkkasin korin valmiiksi siinä sivussa, siitä tuli vähän lötkö liian ohuen langan takia mutta muuten hauska. Laitoimme taas grillikylkeä uuniin hautumaan, tällä kertaa valmiiksi marinoitua. Illalla kävimme viemässä nuorimman tytön urheilukouluun ja innostuimme siinä itsekin urheilemaan kuuden kilsan lenkin verran, kyllä se tuntui hyvältä. Illalliseksi oli grillikylkeä, salaattia ja ihania rosmariiniporkkanoita. Valmis marinadi ei maistunut kovin hyvältä, joten opimme sen että jatkossa oma marinointi kehiin.

Ihanan hääpäiväkortin saimme tyttösiltä aamun yllätyksenä. The girls surprised us in the morning and gave us an amazing wedding anniversary card.

Koskettavan runon olivat tytöt myös löytäneet googlettamalla. The girls had done some googling and found a touching poem for the card.

maanantai 6. elokuuta 2012

Day 381: Cool cookies in the sun

Niin ihana ilma oli, että istuimme ulkona biksut päällä pikkuneitien kanssa ja kampailimme toistemme hiuksia ja kirmailimme auringossa. Oikein tyttömäistä touhua siis. Ruoan jälkeen leivoin minttusuklaacookieseja, on tuo leipomisvimma vielä päällä pahasti. Kävimme kaupassa ja sitten pelasimme lasten kanssa wiitä ja virkkasin samalla koria. Illan päätteeksi lasten nukkumaanmenon jälkeen katselimme yhdessä olympialaisia ja nautimme urheiluhenkistä kir-juomaa.

Minttusuklaacookiesit kelpasivat kaikille. Mint chocolate cookies were to everyone's liking.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Day 380: Tummy full of raspberries

Lähdimme aamupäivällä tyttöporukalla poimimaan vadelmia samasta paikasta kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa poimin omaan pakkaseen, sillä järjestyi niin sopivasti että Ninalla on tyhjää tilaa pakkasessa ja saan omat marjani sinne hoitoon tilapäisesti. Hieno homma! Mikäs siellä oli poimiessa ja vadelmia syödessä auringonpaisteessa. Oli varmaan yksi tämän kesän kauneimpia päiviä ja minä heitin vaatteet pois ja poimin marjat biksut päällä. Sain kerättyä 4,2 kg isoja vadelman möllyköitä, kaikkiaan 14 rasiaa. Hinta oli 8 euroa kilo, ei ollenkaan paha mielestäni. Poimin myös pari kiloa mansikoita, sellaisia viimeisiä todella makeita pienokaisia. Nelisen tuntia olimme marjareissulla, ja sen jälkeen olikin aika tehdä välipalaa ja ottaa vielä aurinkoa pihalla. Illalla grillasimme makkaraa ja söimme ulkona hyvää kesäruokaa, uusia tänään nostettuja perunoita ja oman puutarhan antimista tehtyä salaattia. Kaiken kruunasi jättiannos vadelmarahkaa muurikkalättyjen kera. Palan painikkeeksi pelasimme sulkapalloa.

Näissä maisemissa kelpasi poimia makeita mansikoita ja vadelmia ja nauttia auringosta. This scenery was a perfect place to pick sweet strawberries and raspberries and enjoy the sun.

Kesäruokaa parhaimmillaan! Tuoreita vihanneksia oli kauhea ikävä maailmalla, niitä kun ei tohtinut syödä eikä pahemmin ollut tarjollakaan. The best summer food! We missed fresh vegetables when travelling as they are not safe to eat and there wasn't much on offer, anyway.

lauantai 4. elokuuta 2012

Day 379: L&B Fashion show and a long walk

Lapset järjestivät meille muotinäytöksen L&B:n uusilla syysmalliston vaatteilla, ja upeasti neidit eläytyivät osaansa ja poseerasivat kuin ammattimallit. Kaikenlaisia jekkujakin olivat keksineet yleisön hauskutukseksi, ja stailaukseenkin oli panostettu mallikkaasti. Laitoimme uuniin karjalanpaistin hautumaan ja lähdimme kävelylle Lempäälän keskustaan. Näimme hauskan tikka-taideteoksen liikenneympyrässä, vaikutelma oli aika surrealistinen kun mittasuhteet olivat muun maailman kanssa ihan ristiriidassa. Paluumatkalla kävimme ihastelemassa Lempäälän Luontaiskylpylää Pyhäjärven rannalla. Yhdeksän kilometrin lenkki siitä kertyi, oli mukava huomata että vielä jaksaa kävellä pitkiä matkoja vaikkei vähään aikaan olla paljon liikuttukaan. Sain ihan muhkeat rakot molempiin kantapäihin kiitokseksi. Karjalanpaisti oli taas yhtä herkullista kuin aiempinakin kertoina, siitä alkaa jo tulla yksi lempiruoistamme. Illalla piirtelimme ja katselimme tyttöjen kanssa telkkaria.

Meille esiteltiin L&B:n syysmallistoa. We were shown the new collection from L&B.

Tätä kaunista mekkoa saa aikuistenkin koossa... This beautiful dress comes also in adult sizes.

Mitä onkaan tapahtunut Lempäälässä? What has happened in Lempäälä?

Lempäälän Luontaisparantolan kaunista pihamaata Pyhäjärven rannalla. The beautiful yard of Lempäälä Luontaisparantola by the Pyhäjärvi lake.

Pyhäjärvi loiskusi reippaasti. The Pyhäjärvi lake slopped about heavily.

Tällainen kaunis talo osui kotimatkan varrelle. We saw this beautiful house on our way home.

perjantai 3. elokuuta 2012

Day 378: Visiting our new home in Helsinki

Lähdimme Ninan ja kummityttömme kanssa aamupäivällä ajelemaan Helsinkiin auto täynnä eilisiä ostoksia. Haimme vielä Hobby hallin myymälästä peittoja ja pyyhkeitä, ja sitten ajoimme huoltoyhtiöön hakemaan avaimet uuteen kotiin. Aika hankala systeemi tällä huoltoyhtiöllä, kun avaimet sai hakea vain toimistoaikana Tapiolasta. Siellä käydessäni ajattelin parin kilometrin päässä olevia työkavereitani, hauskaa kun kohta jo nähdään... Jännittyneinä ajoimme uutta kotia katsomaan. Olimme ottaneet sen ihan sokkoina, edes valokuvia emme olleet nähneet joten emme yhtään tienneet mitä odottaa. Onneksi riskipeli kannatti tällä kertaa, ja oven takana meitä odotti siisti ja tilava kaksio. Huh, se puoli on nyt järjestyksessä! Purimme tavarat autosta ja avasimme patjat palautumaan muotoonsa, ja jätimme sitten kodin odottamaan meitä takaisin ja lähdimme Helsingin keskustaan syömään. Tuntui niin oudolta katsella tuttuja paikkoja vuoden tauon jälkeen, ihan kumma fiilis. Nautimme Vapianossa pastalounaan ja kävelimme sitten hieman ympäristössä, lähinnä Kluuvin uusitussa kauppakeskuksessa jota emme olleet nähneet vielä. Kari haki mukaan kahvin Fratello Torrefazionesta, sillä pitihän se tietysti heti testata, kun alkuperäinen Torre on yksi lempipaikoistamme. Hyvää oli kahvi, ei moitittavaa. Ajoimme takaisin Tampereelle kaupan kautta ja vietimme mukavan koti-illan saunoen ja Kummeleita lasten kanssa katsoen. Yöllä innostuin leipomaan pullaa, ja tein kolmenlaisia versioita; tavallisia korvapuusteja, suklaakierteitä ja suklaa-appelsiinipullia. Kahden jälkeen yöllä pullat olivat valmiit ja minä niin uninen (lämmin pulla ja kylmä maito -yhdistelmä rauhoitti tehokkaasti), että blogin päivittäminen jäi seuraavaan päivään. Suurkiitos ihanalle Ninalle ja kummitytölle, jotka lähtivät meitä käyttämään Helsingissä asti hoitamassa asioita ja olivat apuna ja tukena! Muisk!

Vapiano: Pasta-annos; 9,90 euroa.

Ensimakua uudesta kodista. First glimpse of our new home.

Kari sai herkkukahvia Fratello Torrefazionesta. Kari got delicious coffee from Fratello Torrefazione.

torstai 2. elokuuta 2012

Day 377: Shopping home stuff

Tänään piti shoppailla kaikkea mahdollista uuteen kotiin pesuaineista huonekaluihin. On se jännää miten paljon tavaraa tarvitaan kodin perustamiseen ja ylläpitoon, joka asiaan on omat tarvikkeensa ja aineensa. Ensin haimme pesuaineet ja muut vermeet, ja sitten menimme Ikeaan patjoja ja keittiön pöytää hakemaan. Auto oli tavaraa pullollaan kun lähdimme, nippa nappa kaikki mahtui kyytiin. Pöydän mahtuminen oli milleistä kiinni. Leikimme lasten kanssa ja herkuttelimme Ninan paistamilla pinaattilätyillä, jotka täytettiin ihanan raikkaalla mansikka-basilika-salaatilla ja kreikkalaisella jogurtilla. Nam! Mielettömän hyvä yhdistelmä! Illalla pelasimme sulkapalloa ja touhuilimme kaikenlaista huomisen valmisteluksi.

Saimme herkutella ihanan raikkailla mansikka-basilika-jogurtti-täytetyillä pinaattiletuilla. We had gorgeous spinach crepes filled with strawberry and basil and greek yoghurt.

Minttunamuhirviöt. Sweet mint monsters.

Sulkapalloa tyylillä, ei taidolla. Badminton with style not skill.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Day 376: Train to Tampere

Aamusella pakkasimme, siivoilimme ja söimme, ja sitten veli kävi heitämässä meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme Tampereen junaan. Elokuun ajan VR:llä on halpoja lippuja tarjolla joihinkin kaupunkeihin, ja onneksemme Tampere kuului niihin ja saimme liput 15 eurolla. Matka oli kauhean tylsä, vähän aikaa torkuimme ja sitten oli pakko kaivaa läppäri esiin ja katsella komediaa ajan kuluksi. Olimme kuudelta Tampereella, jossa luovimme ruuhkassa kaikkien RHCP:n keikalle tulleiden fanien kanssa ja onnistuimme löytämään meitä vastaan tulleen ystävämme. Haimme saman tien Pyynikin Näkötornista ison läjän maailman parhaita munkkeja, ja ajoimme sitten ystäviemme luokse. Olikin ollut jo ikävä tyttösiä, joten oli mukava saada syliin kolme reipasta ja kovasti kasvanutta neitosta. Söimme ja pelasimme hetken sulkapalloa ja tietysti nautimme munkkeja iltapalaksi. Ja illan päätteeksi katsoimme myös lempiohjelmamme Muodin huipulle, jee!

Uskomatonta että on jo elokuu.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Day 375: Pizzas at Pömilä after swimming

Heräsimme ajoissa ja lähdimme Nallikariin uimaan, vaikkei ollutkaan niin lämmin päivä mitä toivoimme. Nallikarissa oli jo muutama perhe rannalla, ja pari muksua vedessäkin. En yhtään ihmettele ettei enempää, vesi oli kauhean kylmää ensi kokeilulla. Rohkeasti suuntasimme syvemmille vesille ja uiskentelimme niin kauan, että vesi alkoi tuntua siedettävältä ja raikkaalta. Kaukana olivat Thaimaan lämpöiset aallot, joissa uiminen muistutti haalenneessa kalakeitossa uimista. Virkistyneinä palasimme siskon luo suihkuun ja syömään. Veljeni tuli tyttärineen hakemaan meidät ja ajoimme Tyrnävälle Pömilään pottupizzalle. Pizza ei ollut yhtä hyvä kuin muistimme, mutta ihan ok kuitenkin. Kävimme paluumatkalla Zeppelinin kauppakeskuksessa ja Oulussa kahvilla, ja haimme sitten toisenkin veljeni viettämään iltaa siskon luo. Trampoliini ja sulkapallomailat saivat kyytiä kun innostuimme kaikki riekkumaan pihalla. Muiden lähdettyä katsoimme Karin kanssa leffoja ja napostelimme salmiakkia.


Pömilä: perunapizza 7,5 euroa

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Day 374: Batman

Hoitelimme aamupäivän kaiken maailman asioita niin täällä kuin kaupungillakin, ja tulimme sitten takaisin lounaalle. Veljeni haki meidät iltapäivästä ja menimme katsomaan uusimman Batman-leffan The Dark Knight Rises. Pidimme kaikki siitä, onneksi odotukset eivät olleet korkealla niin oli mukava yllättyä positiivisesti. Kun tulimme ulos salista, näimme että ulkona oli melkoinen rankkasade ja jäimme hetkeksi odottamaan sen laantumista. Sateen hellitettyä hieman lähdimme autolle ja eiköhän sade alkanut heti uudestaan, mutta loppui tietenkin juuri kun pääsimme autolle. Tyypillistä. Veli lähti kotiinsa ja me lähdimme kauppaan, ja vietimme kunnon leffaillan kotosalla, kun ei tässä ukkosmyrskyssä oikein muutakaan voinut tehdä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Day 373: Playing games

Kuulin yöllä kun joku kulki alakerrassa talon päästä päähän raskain askelin niin että lattia narisi. Ilmeisesti (toivottavasti!) näin kuitenkin unta, sillä ei täällä ketään ollut käynyt. Puuhailimme aamulla hetken pihalla ja istutimme siskon muovikassiin unohtamat kasvit maahan. Haimme ison kasan mansikoita ja menimme veljeni luokse pelaamaan Skyrimiä. Olimme kovin vaikuttuneita pelin grafiikasta ja yksityiskohdista, tämä peli pitäisi saada kotiin etä voisi nauttia siitä ajan kanssa. Välillä saimme herkutella makaroonilaatikolla ja illalla paistoimme veljentytön kanssa lättyjä ja leikimme hulluja urkureita. Kari ja veljeni tutkivat siskon autoa lisää ja löysivät viimein vian: sulake oli palanut, ei onneksi sen kummempaa. Katsoimme Hugo-elokuvan illan päätteeksi. Mahtavasta visuaalisuudesta huolimatta leffa oli hienoinen pettymys, ei vähiten harhaanjohtavan trailerin takia.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Day 372: Ice cream venture

Aamuvarhain sisareni lähti perheineen lomalle ja jäimme talovahdeiksi. Siivoilimme hieman lämpimiksemme ja teimme sitten eilistä herkkupossua salaatin kera ruoaksi. Ystäväni Maikki oli saapunut Suomeen, ja haimme hänet kyytiin ja lähdimme käymään Ylikiimingissä Sortolan tilalla jäätelöä, jogurttia ja tilamaitoa hakemassa. Paluumatkalla siskon auton akun varoitusvalo alkoi palaa eivätkä sähkökäyttöiset ikkunat enää auenneet, joten saimme jännittää että pääsemmekö perille vai kyykähtääkö auto tien laitaan. Ei onneksi kyykähtänyt. Perillä Kari tutki autoa ja puhdisti akun napoja ja tiukensi löystynyttä kiinnitystä, mutta varoitusvalo palaa edelleen eivätkä ikkunat aukea. Muuten auto toimii hyvin! (<- tämä positiivinen viesti on siskolleni ettei hänen lomansa mene pilalle) Lähdimme testaamaan autoa ja kävimme Hannalassa syömässä lohikeittoa. Hyvää oli keitto, ja mikä parasta, samaan hintaan saa santsata niin paljon kuin jaksaa. Kävelimme sieltä keskustaan ja torille hakemaan mansikoita, ja lyhyen H&M-pyörähdyksen jälkeen palasimme autolle ja ajoimme siskoni luokse viettämään iltaa jäätelöiden ja hyvän brittisarjan parissa. Olemme kovin ihastuneet uuteen Sherlock Holmes -sarjaan, siinäpä laatuviihdettä kerrakseen. Illalla veimme Maikin siskonsa luokse, ja palasimme siskon kotiin. Talo tuntuu autiolta ja hiljaiselta nyt kun olemme täällä kahden, hätkähdän kaikkia ääniä ja outoja rapinoita joita en ole aiemmin edes huomannut.

Hannala; lohikeitto 7,5 euroa (santsata saa!)

Ihanat Sortolan Maatilajäätelöt ja tilamaidot olivat pitkän ajomatkan arvoiset. The gorgeous ice creams and milks of Sortola  Farm Ice Creams were well worth the long drive.

Oulun tori on kiva paikka. Oulu Market Place has a nice vibe to it.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Day 371: Grilling pork

Haimme päivällä Makkarakaupasta grillikylkeä reilut kolme kiloa ja toimme sen uuniin hautumaan (kiitokset Jorille reseptistä!). Lähdimme sitten uudelleen kahdestaan kaupungille, kävimme parissa kaupassa, kauppahallissa pullaostoksilla ja Coffee Housessa kahvilla. Palasimme sitten siskon luokse iltaa viettämään perheen kesken. Veljeni tuli tyttärensä kanssa myös, ja saunoimme ja nautimme herkullisen mureasta grillikyljestä. Annoimme lihan olla uunissa kuusi tuntia, ja sitten se olikin niin mureaa että grillaaminen ulkona ei onnistunut vaan jouduimme käyttämään sähköuunin grillivastuksia että saimme vähän käräytettyä lihan pintaa paistetun oloiseksi. Siinäpä se ilta menikin mukavasti, välillä lasten kanssa leikkien ja ruohoa leikaten, välillä lihaa ja mansikoita syöden.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Day 370: Fooling around

Olipa kiva istua portailla aamukahvilla, kun aurinko paisteli komeasti pitkästä aikaa. Vietimme päivän jutellen ja kokaten ja lasten kanssa leikkien. Veljeni oli leiponut pullaa ja toi maistiaiset sopivasti päiväkahville, nam. Haimme vielä toisenkin veljeni tänne, ja sittenhän meitä olikin taas aika iso porukka koossa. Illalla myös yhteinen ystävämme vieraili täällä ja saimme taas kahvitella. Välillä leikin lasten kanssa ulkona pitkät ajat, hyppelimme trampoliinilla ja etsimme kadonnutta siiliä ja muuta tärkeää. Nopeasti hujahti tämäkin päivä.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Day 369: To Oulu once again

Pesimme pyykkiä ja pakkailimme, kipaisimme katsomaan juuri avattua pop-up-myymälää Haaparannan keskustaan ja anoppi lähti sitten viemään meitä Ouluun siskoni luokse. Täytimme vielä kupumme Maxin umamilla ja sitten suuntasimme jo niin tutuksi käyneelle nelostielle. Simon kohdalla haimme lankakauppa Böökistä varaamani onteloneuloksen, siitä aion virkata hedelmäkorin jahka kerkiän. Keittelimme kahvit siskon luona, ja anoppi palasi sitten Haaparannalle. Siskoni luona oli myös ystävämme, siskon miehen sisar Helsingistä, joten juteltavaa riitti. Leikimme lasten kanssa ja lähdimme sitten porukalla Ouluun kirjastoon ja jäätelölle. Oli kiva käydä pitkästä aikaa Oulun pääkirjastossa, se oli vielä Oulussa asuessamme meille tärkeä ja tuttu paikka, ja yksi hienoimpia kirjastoja Suomessa betoniarkkitehtuurillaan. Kävelimme jäätelölle vaikka vettä satoi, pieni sateen ropinahan ei todellisia jäätelön ystäviä ole koskaan estänyt. Ja kaupan kautta kotiin iltapalalle ja katsomaan Muodin huipulle -ohjelmaa. Kari söi ensimmäistä kertaa elämässään kylmäsavulohta ja kananmunaa karjalanpiirakan päällä, ja tykkäsi kovasti. Hassua miten joitakin asioita pitää niin itsestään selvänä ja sitten toinen ei ole ikinä edes maistanut.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Day 368: New definition of emptiness

Ho-hum. Hieman kaupoissa käyntiä, ystävän haudalla vierailua, mansikoiden pakastusta, lihasopan syöntiä, teeveen katselua, neulomista, lukemista, iltakävelyä rajalla. Siinä se.

Rajalla. On the border.

Rajalla 2. On the border 2.

Päivän luontohavainto: taas on se aika kun norjalaiset ovat liikkeellä ja valtaavat Ikean parkkipaikan. Day's nature  sighting: it is once again that time of the year when norwegians are up and about and they have occupied Ikea's parking space.

Ruotsin lippuja. Swedish flags.