tiistai 21. elokuuta 2012

Day 396: The last day of Freedom! And random thoughts about last year.

Oi joi. Ui jui jui. Viimeinen päivä vapauden vuodestamme koitti ennemmin kuin uskoimmekaan. Yksi vuosi on lopulta kuitenkin melko lyhyt aika aikuisen elämässä. Varsinkin näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Heräsimme jo kuudelta ja raahauduimme viimeisen päivän kunniaksi Torreen aamukahville ja lämpimälle croissantille. Ilma oli suorastaan syksyinen aamulla, ja takki välttämätön. Istahdimme hetkeksi Espan puiston penkille katselemaan töihin kiiruhtavia ihmisiä ja koitimme tajuta, että huomenna olemme itsekin osa tuota ihmisvirtaa. Kävelimme pitkin keskustaa ja nautimme kaupungin sykkeestä, kävimme torilla ja kaupoissa ja kauppakeskuksissa, ja päädyimme Tennispalatsiin aamupäivän elokuvanäytökseen Expendables 2-leffaa katsomaan. Eihän mikään leffa, jossa on mukana Chuck Norris, voi olla huono! Kiertelimme ja kaartelimme taas pitkin poikin keskustaa, kävimme syömässä Kauppahallin Soppakeittiössä ja istuskelimme lisää puistossa aurinkoa imemässä. Löysimme vielä itsemme Coffee Housesta iltapäiväkahvilta ja neljän aikoihin olimme kotona, työpäivän pituisen kaupunkirupeaman jäljiltä melko väsyneinä jopa. Illan vietimme kotona huomiseen valmistautuen, mennyttä vuotta muistellen ja ystävän kanssa Skypellä jutellen. Niinkuin kuvitella saattaa, huominen työhön paluu kummitteli jo mielessä pitkin päivää, ja ainoa hämmästyksen aihe oli että se alkoi vasta tänään. Olisi luullut että jo pari viikkoa olisi saanut rypeä angstissa, mutta onneksi näin ei käynyt. Yllättävän levollisin mielin olemme käyneet vuoden loppua kohden. Hyvä lopetus upealle vuodelle, pehmeä lasku arkeen ja paljon upeita muistoja.

Monet ovat kysyneet, että mikä oli parasta tässä vuodessa, ja mikä oli upein paikka kaikista vierailemistamme. Helppo vastata! Parasta oli irtautua kaikesta tutusta ja turvallisesta ja olla yhdessä kokemassa ihan uusia asioita. Oli vapauttavaa huomata, että kaikesta selviää vaikkei aina ollutkaan etukäteen siitä ihan varma. Parisuhteemme ei heilunut sinne eikä tänne, vaikka olimme 24/7 yhdessä emmekä viettäneet yhtäkään päivää saatikka yötä erossa. Emme edes riidelleet kovinkaan paljon, mikä varmasti johtuu siitä että olemme jo niin kauan olleet yhdessä että pahimmat rosot on tasoiteltu ajat sitten. Upein maa oli Uusi-Seelanti ihan kirkkaasti, sinne voisimme palata vaikka heti jatkamaan kauniiseen luontoon tutustumista. Aiomme palata sinne joskus; ainakin Tongariron tulivuori (joka muuten ihan vasta purkautui yli sadan vuoden tauon jälkeen!) pitää vielä ylittää kauniilla säällä ja villien delfiinien kanssa uida syvässä meressä (kunhan opin paremmaksi uimariksi). Olemme huomanneet, että maailmalla seilaamisen seurauksena mieli ei osaa enää takertua vanhoihin kuvioihin, minkä ansiosta pienet arkipäivän neuroosit ovat lieventyneet (en ole edes kertaakaan tarkistanut jäikö hella päälle) ja mieli on joustavampi. Sietokyky on kasvanut ja itsetunto vahvistunut, ja on sellainen olo että rohkeasti kannattaa heittäytyä kokeilemaan siipiään, sillä nehän saattavat jopa kantaa! Olo on levännyt ja energinen.

Paikoilleen asettuminen ja vauhdin hiljentäminen on ollut hieman haasteellista, ja ystäviä ja elämänmenoa kaipaa entistä enemmän ympärilleen. Eiköhän tilanne tasoitu syksyn myötä, mutta toivottavasti hyvät vaikutukset jäävät pysyviksi. Päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi pois, ja kiitollisena ajattelen kaikkia niitä mahtavia kokemuksia, jotka jaoimme ja jotka meitä yhdistävät entistä vahvemmin. Ja kiitollisena ajattelen myös kaikkia läheisiämme ja ystäviämme, joiden arvo mielessämme kasvoi suuremmaksi mitä kauemmaksi kotomaasta matkasimme. Olette meille tärkeitä, eikä kotiinpaluu olisi tuntunut miltään ilman teitä.

Päätämme blogimme kiittämällä kaikkia lukijoitamme seurastanne. On ollut ilo kirjoittaa teille. Ja asiaa tiedustelleille: Carloksen tarina saatetaan myös päätökseen heti kun kirjailija muilta kiireiltään ehtii paneutua mutkikkaisiin juonen käänteisiin. Kiitos ja kumarrus!

Torre pelasti taas. Torre, our saviour.

Viimeisen vapaa-aamun kunniaksi lämmintä croissantia ja hyvää kahvia. To honour the last free day we had warm croissants and good coffee.

Kari on juuri tajunnut jotain. Kari has just realized something.

Hauska taideteos. Cute piece of art.

Helsingin komea Tuomiokirkko. Handsome Cathedral of Helsinki.

4 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Kiitos teille, että olette jaksaneet kirjoittaa matkastanne tänne meille luettavaksi. Ihan kuin olisi ollut kärpäsenä repussa :)

Kaikkea hyvää töiden alkuun ja arjen rutiineihin! We love you! Nähdään pian!

Tau kirjoitti...

Kiitos, we love you too! Nähdään taas mahdollisimman pian!

Heidi kirjoitti...

Todellakin kiitos teille, kun jaoitte vuotenne (ensin kirjoitin että "vuoteenne", mutta ei nyt sentään...")ja kokemuksenne meidänkin kanssa!
Työn iloa teille molemmille mussukoille!



Tau kirjoitti...

Ja kiitos sinulle vuoteesi jos ei jakamisesta niin ainakin lainasta! Oikein prinsessakatos ja kaikki. Hyvin nukuttiin hyttysistä huolimatta. Ihanan iloista syksyä sinnekin, ja voimia kisuista luopumiseen!

Lähetä kommentti