maanantai 30. huhtikuuta 2012

Day 283: Malls and markets

Auringonoton jälkeen päätimme skipata siestan jotta jäisi enemmän aikaa shoppailulle. Lähdimme lounaalle ja sitten kiertelemään ostoskeskuksia ja markkinoita. Kävimme Central Worldissa, Platinum Fashion Mallissa (aivan mieletön määrä vaatekauppoja, halvat hinnat ja tingittävissä, mutta laadun kanssa oli vähän niin ja näin), Pratunam Marketissa (sokkeloinen ja täynnä samaa kamaa kuin muutkin markkinat, hinnat ihan samat kuin Chatuchakissakin) ja MBK:ssa (täältä löysimme yllättäen halvimmalla etsimämme). Välillä piti tankata ostosvoimaa ShabuShissa japanilaisessa buffetissa, jossa sai vetää sushia ja keitellä omassa liemessään kaikkea mahdollista naposteltavaa niin paljon kuin napa veti. Vähän niinkuin japanilainen RAX. Kaikkea emme maistaneet tai edes tunnistaneet, mutta ainakin kasviksia, lootuksenkukkaa, levää, kanaa, kalaa, nuudeleita, pekonia, kukanmuotoisia rapukakkuja ja porsaspalloja keitimme. Ja tietysti sushia tuli syötyä ylenmäärin. Onneksi vieressämme istui nuori kaveri New Yorkista, joka antoi vinkkejä noviiseille jotta pääsimme paremmin homman kanssa sinuiksi. Onnistuin silti polttamaan nuudelit pohjaan, mutta vasta kun olin jo syönyt tarpeekseni. Ruoka ei ollut mitenkään erityisen hyvää, mutta sitä oli paljon ja valikoima oli runsas. Päivän lopputulemana lähdimme kotiin matkalaukkua, mekkoa ja paitaa rikkaampina. Matkalaukku oli pakko ostaa, että saisimme kaikki tuliaiset tungettua johonkin (tämän maininnan tarkoitus on tietysti varmistaa että olemme odotettuja vieraita matkan päätyttyä...). ;)

ShabuShi: 2 x buffet; 638 bahtia (15.7 euroa)

Pratunam Marketin kuumat kujat. The hot alleys of Pratunam Market.

ShabuShin buffet. Jokaisella ruokailijalla oli oma keittoastia, johon liukuhihnalta sai napata mitä halusi. Everyone had their own boiling vat to cook all the things that were on offer on the conveyor belt. 


Carlos Drake, seikkailija

Luku 283


Carlos ja Pöm astelivat reippaasti pitkin suorana etenevää kivistä tunnelia. He olivat suorastaan kepeällä mielellä. Tunneli vietti loivasti alaspäin ja he etenivät nopeasti. Hetken kuluttua he näkivät vasemmalla puolellaan oven. Carlos aukaisi oven ja kurkisti varovasti sisään. Hän näki huoneen, jossa oli vain kaksi puista arkkua. Hän astui sisään Pöm kannoillaan ja oli hetken verran hämmästynyt, kun ei vaihteeksi joutunutkaan johonkin muualle. Carlos yritti aukaista toista arkkua mutta se oli lukossa. Kuului hassu melodianpätkä ja arkun yläpuolelle ilmestyi teksti: "Arkku on lukittu, tarvitset hopeisen avaimen aukaistaksesi sen!" Carlos ja Pöm tuijottivat hölmistyneinä (kumpikaan ei ollut koskaan pelannut tietokonepelejä) tekstiä niin kauan aikaa, että se haihtui pois. "Jaa!", totesi Carlos. "Ilmeisesti meidän pitää löytää jostain hopeinen avain. Eihän sitä tiedä vaikka kolmas kolikko olisi jommassa kummassa arkussa!" "Minulla on radikaali ehdotus, jatketaan tätä tunnelia eteenpäin!", sanoi aina yhtä välkky Pöm. "Hyvä idea! Tehdään niin!", vastasi aina yhtä myötämielinen Carlos. He kävelivät hetken verran käytävää eteenpäin ja tulivat pian uuden oven luo. Carlos aukaisi oven ja kurkkasi jälleen varovasti sisään. Hän sai oitis kaksi kermakakkua päin pläsiänsä (sanokaapa se kymmenen kertaa peräkkäin). 


Mansikka- vai vadelmakakkuja?


Onko aitoa kermaa kans?


Ja onko ihan oikealla voilla leivottu?


Vastaukset näihin kuohkeisiin kysymyksiin ja paljon muuta vispattavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake seikkailija.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Day 282: Checking out Central World shopping mall

Lojuimme aamupäivän perinteisesti altaan reunalla, ja iltapäivän vietimme siestaa. Illalla lähdimme tutustumaan Central Worldin kauppakeskukseen, ja kävimme ohimennen myös Siam Paragonissa ostoksilla. CW oli niin iso, että vaikka pyörimme siellä puoli yhdeksään asti, näimme vain murto-osan tarjonnasta. Täytynee palata sinne paremmalla ajalla. Tämäkin kauppakeskus oli täynnä japanilaisia ravintoloita, joten ei ollut vaikeaa löytää kivan oloista ruokapaikkaa. Söimme japanilaista udon-nuudeli currya, todella maukasta. Alkupalaksi maistoimme häränkielivartaita, nam. Ja loppuhuipennukseksi satuimme löytämään tuorejäätelökioskin, jossa sai itse valita raaka-aineet omaan jäätelöönsä, joka sitten valmistettiin livenä silmien edessä typellä jäähdytettyjen pannujen päällä. Hauska idea ja hyvää jäätelöä (mutta Sortola on edelleen ykkönen)! Kiertelimme kauppoja ja näimme yläkerran nuorisoalueella pari tanssiryhmää harjoittelemassa esitystään, kovin olivat Lady Gagan oloisia liikkeissään. CW:ssä oli myös iso japanilainen tavaratalo Zen jättimäisine Hello Kitty -osastoineen ja muine hauskoine tavaroineen. Siellä tällaiset Japani-fanit viihtyivät pitkään kaikkea hypistellen ja ihmetellen. Kotimatkalla kävimme vilkaisemassa paheellista Soi Cowboy -katua neonvaloineen ja turistilaumoineen.

KUU: 2 x udon curry, 1 x grilled ox tongue; 540 bahtia (13.25 euroa)




Ei näytä kummoiselta mutta oli todella hyvää japanilaista currya. Doesn't look like much but it was really delicious japanese curry.

Jälkiruoaksi tuorejäätelöä, joka valmistettiin asiakkaiden silmien edessä typellä jäähdytetyissä altaissa. For dessert we had fresh ice cream that was made in front of your eyes using vats cooled with liquid nitrogen.

Annoksemme valmistus on loppusuoralla. Our ice cream is almost ready.

Central World shopping mall.

Central World shopping mall.

Hello Kitty toivottaa sinut tervetulleeksi ostoksille Zen-tavarataloon. Hello Kitty welcomes you to shopping in Zen department store.

Zenissä mallinuketkin ovat erilaisia kuin muualla. In Zen even the  mannequins are different than elsewhere.

Soi Cowboy, paheiden katu. Soi Cowboy, the street of sin.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 282

Jupiterin vieressä kaaoksen aalto ja musta massa olivat jähmettyneinä vastakkain hirvittävässä voimien mittelyssä. Valtavien voimien kohtaamisen aiheuttama jähmettymisreaktio alkoi levitä hitaasti mutta varmasti laajemmalle alueelle. Tämän kaiken keskelle saapui yhtäkkiä pieni kivinen patsas. 

Alkaako nyt tapahtumaan?

Vai kivettyykö patsas entisestään?

Vastaukset näihin kivenkoviin kysymyksiin ja paljon muuta iskunkestävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Day 281: Chatuchak Weekend Market

Heräsimme hirmu varhain että ehtisimme ensimmäisten joukossa kuuluisille Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Kätevästi skytrainillä pääsi perille asti, ja vaikka olimme aikaisin liikkeellä niin aikamoinen ihmismassa sinne valui yhtä matkaa kanssamme. Markkinat ovat Bangkokin suurimmat, arvioiden mukaan siellä on noin 15 000 kojua myymässä kaikkea mitä maan ja taivaan väliltä löytyy. Kojut olivat vieri vieressä ahtaiden käytävien varrella, ja suunnistaminen oli haasteellista. Kauheassa kuumuudessa kapeilla käytävillä tungeksiminen tuntui välillä sulalta hulluudelta, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien löytöjen toivossa. Olimme lukeneet ja kuulleet, että Chatuchakissa voi tehdä hyviä löytöjä ja hinnoista pitää tinkiä. Etukäteen olin kartalta katsonut monia kiinnostavia kojuja, ja olin varma että päivän päätteeksi lähtisin markkinoilta kera tavarapaljouden. Pah, kaikkea muuta! Surkeat tinkimisyrityksemme kilpistyivät myyjien haluttomuuteen tulla yhtään vastaan hinnoissa. Ilmeisesti he eivät olleet lukeneet mainostettua tinkimispolitiikkaa ja olivat tyystin tietämättömiä omasta roolistaan tässä tärkeässä tapahtumassa. Eikä se tavarakaan niin hienoa ollut, mitä olin kuvitellut, vaan suurin osa oli tavanomaista markkinakamaa. Oli siellä erikoisliikkeitäkin, mutta juuri ne joita olin etukäteen kovasti odottanut olivat pettymyksiä. Tai sitten en edes löytänyt niitä siinä väenpaljoudessa. Kaupan oli mm. vaatteita, koriste-esineitä, taloustavaroita, syötävää, tekstiilejä, soittimia, eläimiä ja ties mitä. Aivan älyttömät määrät. Näimme myyntitiskillä oravanpoikasia, joita luulimme ensin täytetyiksi, niin liikkumatta ne olivat. Pienet pörheät koiranpennut vikisivät ja linnut rääkyivät, kaikenlaisia outoja eikä aina niin hyviä hajuja osui nenään, ja lämpötila kohosi helvetillisiin lukemiin; normimarkkinat siis. Kuusi tuntia jaksoimme katsella ja ihmetellä markkinahumua, mutta sitten loppuivat voimat ja oli pakko palata viileisiin keskustan ostoskeskuksiin. Kävimme syömässä ja kuljeskelimme vielä MBK:ssa ja Siam Paragonin herkkuosastolla ostoksilla, ja hankkiuduimme sitten kotia kohti. Ostoskeskusten liepeillä oli kiihkeää tunnelmaa, sillä toisessa oli Yamahan bändikisa ja toisessa joku tanssikisa, ja niiden välissä vielä tanssiesitys, jonka äärellä teinit melkein pyörtyilivät ihastuksesta, joten joku suosittu ryhmä oli kyseessä. Illalla soittelimme skypellä Suomeen ja mietimme jo tulevaa kesää.

Aamuvarhain Chatuchakin markkinoilla. Early in the morning in Chatuchak weekend market.

Koiranpentuja kaupan. Puppies on sale.

Ostoskeskuksessa esiintyi tämä tanssiryhmä, joka aiheutti hurmosta teinikatsojissa. This dance group gave a show in a mall and the teenage viewers almost fainted.

Yamahan bändikisa veti myös yleisöä ostoskeskuksen liepeillä. Also the Yamaha band battle drew a  crowd at the mall.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 281

Chopstickin edessä seisoi isokokoinen lihaskimppu pelkkä lannevaate päällään. Lannevaatetta piti yllä leveä vyö, jonka etuosaan oli kirjailtu isoilla kirjaimilla nimi "Hubba" (punaisilla paljeteilla). Korstolla oli kummassakin kädessään oudon malliset miekat. Kahvat olivat lyhyet ja teräsuojus puolestaan erittäin leveä. Miekkojen terätkin olivat lyhyet ja pyöristyivät puolikaaressa toiselta puolelta niin, että miekat muistuttivat enemmänkin erittäin leveäteräisiä sirppejä. Hubba (mikä ihmeen nimi sekin oikein on?) pyöritteli miekkoja (jos niitä voi miekoiksi edes sanoa) käsissään ja aukaisi suunsa sanoakseen jotain (todennäköisesti jotain täynnä miehistä uhoa). Hän ei kuitenkaan ehtinyt sen pitemmälle, kun Chopstick (muistanette, että hän oli alunperin paha jätkä) potkaisi häntä ******* (sensuroitu pienempien lukijoiden vuoksi). Hubba vajosi maahan kuin jättimäinen lautasellinen riisipuuroa (luumukiisselillä) ja päästi miekat käsistään. Chopstick nappasi miekat ja juoksi yhdessä vilauksessa hallista ulos. Hän lähti voitonriemusta hyppien kohti hänen ja Plungin tapaamispaikkaa.

Auts?

Vastaus tähän kivuliaaseen kysymykseen ja paljon muuta tuskallista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Day 280: K Village

Kattoterassilla vietetyn aamupäivän ja lounaan jälkeen vietimme siestaa ja odotimme että aurinko vähän laskisi ja pahin kuumuus hellittäisi. Lähdimme sitten käymään K Village -lifestyle shopping centerissä, ja kiertelimme siellä tutkimassa kivoja putiikkeja ja herkkupaikkoja. Aivan ihania mekkokauppoja oli vaikka kuinka monta, mutta koot vaikuttivat kovin pieniltä. Siellä oli myös iltaviidestä lähtien käsityöläisten markkinat, ja kaikenlaista kivaa oli tarjolla niilläkin pöydillä. Kävimme myös ihastelemassa japanilaista Daiso-myymälää, joka muistutti hieman meikäläisten Tiimaria. Se oli hassuja hupsutuksia pullollaan, ja mikä parasta, kaikki tuotteet maksoivat vain 60 bahtia (1.5 euroa)! Monta ihanaa pikku juttua piti jättää hyllyyn (kuten suloiset muovisin jalokivin koristellut vihannestikut ja höpsöt pikku rasiat lounaan eri osasille), mutta jotain sieltä tarttui mukaankin. Kävimme syömässä nuudeliravintolassa tuhdit porsaanliha-annokset, ja kivisin vatsoin kävelimme eri reittiä kotia kohti. Vaikka aurinko oli jo laskenut, ei ilma ollut viilennyt yhtään ja kosteus vain lisääntyi, joten oli todella tukala kotimatka. Sattumalta silmiimme osui paljon kehuttu Bo.lan-ravintola, ja kävimme ihan huvin vuoksi katsomassa menuuta. Palvelun tasoa ei ainakaan voi moittia; vaikka halusimme vain vilkaista ruokalistaa, toi tarjoilija meille pienet viilennetyt lemon grass -juomat ja kylmät tuoksupyyhkeet, joilla oli ihana pyyhkiä kuumennutta otsaa ja nihkeitä käsiä. Listalta löytyi mielenkiintoinen setti, mutta emme vielä ainakaan jääneet syömään. Kävimme vielä ruokakaupassa ja ostimme katukärrystä mangoja, ja palasimme ihanaan ilmastoituun huoneeseemme. Kari oli bongannut kaupasta Haribon salmiakkia, joten ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen pääsimme herkuttelemaan mustalla makialla!

Yum & Tum: 2 x deep fried pork with sticky rice, 2 x banana in coconut milk; 350 bahtia (8.6 euroa)




Koirillekin on omat toilettinsa K village -kauppakeskuksessa. Even dogs have their own toilets in the K Village Mall.

Yum&Tumin tuhti porsaanliha-annos illalliseksi. Yum&Tum's heavy pork meal for dinner.





Carlos Drake, seikkailija



Luku 280

Vitsitauko!

Mitä kiinalainen sanoi lemmikkieläinkaupassa? "Nuo koiranpennut ovat syötävän suloisen näköisiä!"

torstai 26. huhtikuuta 2012

Day 279: Recuperating by the pool

Vietämme jonkin aikaa Bangkokissa rantalomaa, sillä emme jaksaneet hakeutua enää oikeisiin rantakohteisiin ja korvauksena joudumme tyytymään kattoterassiin ja uima-altaaseen, mikä sopii meille kyllä oikein hyvin sillä sehän tarkoittaa että olemme myös Bangkokin herkkujen äärellä. Vietimme koko aamupäivän katolla aurinkoa ottaen ja välillä altaaseen pulahtaen. Pari tyyppiä kävi välillä uimassa, mutta muuten olimme kahdestaan katolla ja saimme nauttia hiljaisuudesta ja lämmöstä. Lämpöä täällä nyt piisaakin, lämpöindeksi oli tänään +47 astetta ja lähipäivinä on luvattu vielä lämpimämpää. Kuumuuden todella tunsi heti aamuvarhaisesta lähtien, ja aamun mittaan terassin lautalattia ja aurinkotuolit kuumenivat niin että ihoa poltti eikä voinut astua paljaalla jalalla minnekään. Jotenkin tuntui aivan ylelliseltä viettää rento aamu katolla pienessä tuulenvireessä dekkaria lukien ja pilvenpiirtäjiä katsellen, eipä ole sitä ennen koettukaan. Ennen puoltapäivää jouduimme jo lähtemään pois, kun tuli liian kuuma, ja lähdimme käymään sen sijaan lounaalla lähiravintolassa, P. Thai Kitchenissä. Tien pikisiä, auringossa sulaneita kohtia väistellen palasimme siestan viettoon, ja lähdimme ulos seuraavan kerran vasta viiden jälkeen kun aurinko alkoi laskea talojen taakse eikä enää piinannut säteillään. Kuljimme taas Terminal 21:een ja kävimme siellä syömässä tutussa Fuji-ravintolassa, eikä tarvinnut pettyä ruokaan tälläkään kertaa. Illallakin oli vielä todella kuuma, ja ihmisiä oli kauheasti joka paikassa, oikein tungokseen asti välillä, kun kaikki riensivät syömään ja tekemään ostoksia auringon laskettua.

P. Thai Kitchen: chicken coconut soup, pad thai; 145 bahtia (3.55 euroa)
Fuji: sashimi set, pork satay set; 451 bahtia (11 euroa)

Fujin setti ei jättänyt kylmäksi eikä nälkäiseksi. Fuji offered a great set once again.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 279

Carlosta kauniiden ja rohkeiden tyyliin.

Carlos ja Pöm seisovat ruokakaupan kellarissa sijaitsevan lautaoven edessä. He katsovat toisiaan. Kuluu minuutti. He katsovat edelleen toisiaan. (Dramaattinen taustamusiikki soi) Carlos nostaa toista kulmakarvaansa. (Musiikki kiihtyy) Pöm kallistaa päätään millimetrin verran. (Musiikki kiihtyy yhä) Kuluu kaksi minuuttia. Carlos nostaa toistakin kulmakarvaansa. (Musiikki rauhoittuu ilman mitään pätevää syytä) Pöm kallistaa päätään vielä millimetrin verran. Kuluu jälleen minuutti. Carlos ja Pöm silmäilevät toisiaan tiukasti mutta miehekkäästi. Carlos laskee toista kulmakarvaansa mutta muuttaa viime hetkessä mieltään ja nostaa sen jälleen. (Musiikki kiihtyy maltillisesti) Kuluu viisi minuuttia, jotka tuntuvat viideltä sekunnilta. Carlos nyökkää päällään oveen päin. (Musiikki kiihtyy maltillisesta seuraavalle tasolle) Kuluu minuutti. Pöm puistaa päätään. (Musiikki tasaantuu) Kuluu kaksi minuuttia. Carlos nyökkää uudelleen. (Musiikki kiihtyy huomattavasti) Kuluu puoli minuuttia. Pöm suoristaa päänsä. (Musiikki kiihtyy) Pöm näyttää alistuneelta. Hän ojentaa hitaasti kätensä kohti ovea. Kuluu kaksi minuuttia. (Musiikki saavuttaa melkein huippunsa) Pöm aukaisee oven. Kuluu minuutti. (Musiikki saavuttaa huippukohtansa) Carlos laskee kulmakarvansa. Kuluu minuutti. Hän astuu ovesta sisään ja Pöm seuraa perässä. Rauhallista musiikkia, lopputekstit.

Pitäisikö Carloksen nyppiä kulmakarvansa?

Mitä he löytävät oven toiselta puolelta?

Olisiko heidän pitänyt ostaa eväitä ennen lähtöä?

Vastaukset näihin kauniisiin kysymyksiin ja paljon muuta rohkeaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Day 278: Good to be back!

Juna saapui Bangkokiin aamuyhdeksän maissa, kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Toivotimme hyvää matkaa ranskalaisille matkakumppaneille, ja lähdimme viemään laukkuja seuraavaan hotelliimme, Bally's Suitesiin, joka on lähellä Sukhumvit-tietä. Jätimme laukut hotelliin ja lähdimme syömään ja hakemaan lisää lukemista, sillä junamatka meni taas syömättä ja meillä oli kiljuva nälkä. Otimme helpon tien ja menimme lähimpään thai-ravintolaan, mutta se oli niin huono paikka että ei siitä sen enempää. Kirjakaupan jälkeen menimme viettämään aikaa Terminal 21:een, isoon kauppakeskukseen, ja maistelimme kummallisia välipaloja huonon lounaan unohtamiseksi. Yhden jälkeen palasimme hakemaan avaimet ja asetuimme taloksi studioomme, jossa on pieni keittiönurkkaus mutta ei kokkaamismahdollisuutta. Lepäilimme hetken ja kävimme tsekkaamassa kattoterassin ja uima-altaan. Illalla lähdimme pizzalle (oli muuten ensimmäinen länkkäriruoka piiitkään aikaan ja maistui ihan älyttömän hyvältä) ja sen jälkeen uudestaan Terminal 21:een, tällä kertaa tutustumaan yläkerroksiin. Siellä riittikin katseltavaa, kauppoja oli joka lähtöön ja oli mukava kuljeskella katselemassa kaikenlaisia hassuja tavaroita vaikkemme mitään ostaneetkaan. Kävimme vielä illan päätteeksi kakkukahvilla synttäreiden kunniaksi näin jälkikäteen, ja palasimme hotellille viettämään rauhallista iltaa television parissa.

Pala Pizza: neljä palaa pizzaa; 362 bahtia (8.85 euroa)


Näkymä kattoterassilta. The view from the roof terrace.

Näillä helteillä uima-altaalle tulee varmasti käyttöä! With these hot days I'm sure we will use the pool a lot!

Terminal 21 mall.

San Francisco -teemaa ykäkerroksissa. There was a San Francisco theme in the upper floors.

Illan päätteeksi kakkukahvit juhlan kunniaksi. To end the evening we had some cake to celebrate my birthday.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 278

Lousianan kuumimmassa (kirjaimellisesti, sillä sisällä oli 43 astetta lämmintä ja kosteaa kuin Dean Martinin drinkkilasissa) can-can kapakassa oli tunnelma korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin. Kapakka (nimeltään Purkkipurkki) oli juuri saanut uuden tanssijan, joka oli heti ensimmäisenä iltana osoittanut olevansa kuin luotu can-can lavalle. Tanssijan taiteilijanimi oli Lola Magique ja vaikka hän oli iältään hiukan kypsempi kuin tanssijat yleensä, se ei estänyt hänen jalkojaan nousemasta korkeammalle kuin kenenkään muun. Hän oli juuri lavalla esiintymässä riehakkaassa loppunumerossa. Lavan edessä olevat runsaslukuiset vanhat herrat villiintyivät täysin ja heittivät lavalle boksereitaan ja puhelinnumeroitaan niin, että Lola näytti hetken verran tanssivan lumimyrskyssä. Lola hyppäsi korkealle ilmaan ja laskeutui täydelliseen spagaattiin. Herralauma puhkesi vihellyksiin ja suosionosoituksiin. Eräs erityisen tyylikäs herra lähetti Lolalle lentosuukon ja sai hänet punastumaan vienosti. Lola lähetti lentosuukon takaisin ja nousi sitten ylös ja hymyili onnellisena.

Love is in the air?

Love, exciting and new?

All you need is love?

Vastaukset näihin romanttisiin kysymyksiin ja paljon muuta hempeää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Day 277: Back to Bangkok by night train

Minulla oli tänään puoli yhdeltätoista hieronta Lek  Chaiya -nimisessä nerve touch -hierontaan erikoistuneessa paikassa. Olin varannut puolentoista tunnin kokovartalohoidon ja se maksoi 550 bahtia, noin 13 euroa. Hieronta oli hyvä, muttei täysin tuskaton. Vanha pikkuinen rouva käänteli ja väänteli kroppaani ja paineli hurjan voimakkailla näpeillään ja varpaillaan sieltä täältä, ja välillä otteet kyllä kävivät melkoisen kipeää mutta hyvällä tavalla. Kokemukseen kuului myös hieronta kuumilla yrttihauteilla, joiden tuoksu oli erittäin miellyttävä. Kun rouva koski ensimmäistä kertaa jäykistyneisiin hartioihini, hän voivotteli ja moitti minua kun olin ne päästänyt niin huonoon kuntoon. Sainkin sille alueelle superkovan käsittelyn ja nyt on toinen hartia ihan kipeä ja muutenkin kroppa aika jäykkä, mutta toivon että se on merkki parantumisprosessin alkamisesta. Hieronnan jälkeen kulutimme aikaa guesthousessamme ja lähdimme sitten syömään viimeistä kertaa lempipaikkaamme Sailomjoyhin, jonka mangoshakea tulee kyllä ikävä. Otimme tuk tukin rautatieasemalle ja ensimmäistä kertaa onnistuimme hieman tinkimään kuskin kanssa hinnasta, jee! Pian olikin jo junan lähtöaika, ja aloimme hitaan matkantekomme kohti Bangkokia. Meillä oli taas samat paikat, mutta eri vaunussa, ja niinhän siinä kävi että se viime kerralta tuttu löyhkä oli vastassa heti kun avasimme vaunun oven. Jos joku lukijoista matkustaa Thaimaassa makuuvaunussa, niin kuulkoon varoituksen sanan: ei kannata ottaa paikkoja 1-4, ellei halua kärventää nenäkarvojaan vahvassa ammoniakin tuoksussa. Loppuillasta lähimmät vessat otettiin pois käytöstä ja haju helpotti hieman. Saimme mukavaa juttuseuraa naapurihytin ranskalaisparista, ja myös kivoja vinkkejä Pariisia varten, aivan loistavaa. Yllättävän hyvin matka lopulta meni, saimme jopa torkuttua vaikkakin heräilimme vähän väliä kun uusia matkustajia nousi kyytiin ja naapuripedissä soi kännykkä pitkin yötä ja muuta sellaista junaelämään kuuluvaa kolinaa ja heilutusta.

PS. Carloksen tarina on taas ajan tasalla kirjailijan toivuttua kiireistä ja helteestä...



Carlos Drake, seikkailija

Luku 277

"Tehkäämme kaupat jalo myyjä. Montako kultarahaa haluat tästä aseesta?", kysyi Plungi, joka oli lukenut liian paljon muskettisotureita nuorempana. "No, jos nyt ihan tuo listahinta eli montakytyksrahaa!", vastasi onnellinen myyjä. Hän suunnitteli jo täyttä häkää miten hän parhaiten käyttäisi provisiorahansa ja meinasi melkein unohtaa rahastuksen. Plungi maksoi ja sai vielä kaupan päälle tyylikkään keltaisesta verkosta tehdyn kantopussin. Plungi lähti tyytyväisenä kaupasta nuudelipussi olallaan. Hän oli innoissaan ja hänen sormensa suorastaan syyhysivät päästä käyttämään nuudelia. Hän oli myöskin varma, että hänellä olisi paljon parempi ase kuin Chopstickilla. Raukkaparka tulisi todennäköisesti paikalle vanhan kuulakärkikynän kanssa. Plungi päätti kuitenkin olla herrasmies ja pilkata Chopstickia vain kohtuullisesti. Sillä hetkellä Plungi käveli juuri vanhan mummon ohi ja mätkäytti hetken mielijohteesta tätä nuudelilla päähän. Plungi heräsi tajuttomuudestaan, kun harmaa kulkukoira käveli hänen päältään. Plungin leukapieliä särki pahemman kerran ja hänen takapuolensa tuntui siltä kuin sitä olisi lyöty kymmeniä kertoja kävelykepillä (ja olihan sitä, opetuksena tässä on se, että älä koskaan aliarvioi vanhoja viattoman näköisiä mummoja). Tästä Plungi teki sen täysin kuvitteellisen päätelmän, että hän oli pelastanut vanhan mummon vahvasti aseistautuneelta barbaarilaumalta. Ja vaikka Plungi olikin vähän murjottu niin näkisittepä sen barbaarilauman. Plungi suuteli nuudelia ja ilmoitti mahtipontisesti: "Olet osoittautunut arvoisekseni aseeksi ja annan täten sinulle nimeksi Pling! Yhdessä me tulemme kulkemaan voitosta voittoon ja saamme vielä suuria aikaan! Tunnuslauseemme on oleva: Rohkeus, Uljaus ja Peräänantamattomuus!" Samassa ohikulkeva pulu hyökkäsi Plungin kimppuun saaden hänet juoksemaan henkensä edestä karkuun.

Onko Plungin selkäranka spagettia?

Ovatko hänen polvensa makaroonina?

Vai onko hän ihan täynnä pastaa?

Vastaukset näihin durumpitoisiin kysymyksiin ja paljon muuta vermicelliä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Day 276: Wat Phra That Doi Suthep

Eilinen kuuden tunnin hellekävely vei näköjään voimat, kun tänään olemme olleet ihmeen lötköjä koko päivän, hyvä kun jaksoimme syömään raahautua. Tai no, syömään kyllä raahauduimme mielellämme, sehän on päivän kohokohta. Vanhoissa tutuissa ravintoloissa söimme vanhoja hyväksi havaittuja annoksia, nam. Kahvihetki myös vietettiin virkistymisen toivossa, mutta tällä kertaa sekään ei auttanut. Kun lähdimme ulos ensimmäistä kertaa, vastaan pöllähti oikein kuuma tuuli, joka kuivatti silmämunatkin. Hyvä ettei tänään ollut tarvetta lähteä kävellen mihinkään, sinne varmaan olisi läkähtynyt. Kävin varaamassa ajan nerve touch -hierontaan huomiseksi, ja vietimme siestaa kuumimman ajan päivästä. Neljän maissa lähdimme tien varteen pyydystämään song tao -yhteistaksia, ja saimme mielestämme hyvällä hinnalla, 400 bahtilla,  kyydin Wat Phra That Doi Suthep -temppeliin ja takaisin. Temppeli sijaitsee noin 13 kilometrin päässä läheisen vuoren rinteellä, ja sieltä avautuu hyvät näköalat alas Chiang Maihin. Matkalla kyytiin hyppäsi juoppo thaimies, joka jutteli kanssamme enimmäkseen thain kielellä mutta oli siellä seassa muutama englanninkielinenkin sana. Jostain hän meitä kovasti kiitteli ja nosti peukkua pystyyn, ja kysyi olimmeko pari, ja kun kerroimme että olimme niin näytti hyvin tyytyväiseltä ja nukahti. Ylhäällä temppelillä kävi ilmi että kuski oli myös kauppias, hänellä oli putiikki temppelialueella ja hän meni sinne töihin siksi aikaa kun odotti meitä takaisin. Me nousimme temppeliin johtavat 306 porrasta  ja näpsimme valokuvia kauniista alueesta ja ilta-auringossa hienosti hohtavista kultaisista rakenteista. Näköalatasanteelta näki hyvin allamme tasangolla leviävän kaupungin, vaikka ilma olikin utuinen. Temppeli olo hieno vierailukohde, ja siellä ylhäällä vallitsi kaunis ja rauhallinen tunnelma. Ilmakin oli raikkaampaa ja viileämpää kuin alhaalla kaupungissa. Kun pääsimme takaisin kaupunkiin, kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa illallista ja ihastelimme kotimatkalla hassua kuunsirppiä. Huomenna onkin sitten taas matkapäivä, palaamme yöjunalla Bangkokiin loppuajaksi, joten blogin päivittäminen ei varmaan onnistu ennenkuin perillä.

Kulkukoirat temppelin portailla. Stray dogs on the stairs to the temple.

Koko matkan ylös meitä saatteli hurjat lohikäärmekaiteet. All the way up we were guided by fierce dragon balustrade.

306 porrasta veivät ylös temppelille. Laiskoja varten oli myös cable car. There were 306 stairs to the temple. For the lazy ones there was a cable car available.

Ei noilla jumalillakaan vissiin aina niin hauskaa ole. It seems that gods don't enjoy themselves all the time.

Jackfruit tree.

Kaunis rauhoittumisalue. Pretty area for cooling down.

Muhkeaäänisiä kelloja ei saanut soittaa, mutta aika monet turistit silti kävivät niitä kilkuttamassa. It was not allowed to ring these bells, but still many tourists did.

Etteikö munkeilla olisi huumorintajua! Temppelin takana oli pieni puutarha minimunkkeineen.  Who said monks don't have a sense of humour! There was a small garden behind the temple with mini monks.

Näköalatasanne. Viewing platform.

Chiang Mai. Neliön muotoinen alue keskellä on Old Town. The square in the middle is the Old Town.

Dramaattinen taivas. Dramatic sky.

Temple area.

Aurngonlasku korosti kultaisia koristeita. Setting sun set off the golden decorations.

Kauniita kelloja roikkui temppelin katon reunasta, liekö siunauksia tai rukouksia?  Beautiful bells were hanging from the temple roof, I wonder if they were blessings or prayers?

Vinkeä kuunsirppi. Crazy moon.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 276

Eräällä kaukaisella suoplaneetalla pieni kivipatsas laski käsivartensa (pienet nekin) ja seisoi hetken hiljaa (pieni) pää kenossa aivan kuin pohtien jotain kiperää ongelmaa. Sitten patsas katosi.

Oliko patsaalla pieni ongelma?

Mihin patsas katosi?

Vastaukset näihin vähäpätöisiin kysymyksiin ja paljon muuta mitätöntä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Day 275: Sunday Walking Street Market

Normiaamun jälkeen lähdimme kävellen Nimmanhaemin kadulle noin parin kolmen kilometrin päähän. Siellä oli trendikäs alue kauppoineen ja halusimme nähdä miten se erosi Old Townista. Tällä helteellä oli ehkä tyhmää lähteä kävellen, hikihän siinä tuli, mutta kävellen vaan näkee niin paljon paremmin mitä kaikkea matkan varrelta löytyykään. Hieno valkoinen temppelialue jäi vasemmalle puolellemme, ja oikealla oli yliopistokampus. Osa Chiang Main elävyydestä varmasti selittyy sillä, että tämä on yliopistokaupunki. Ei se Nimmanhaemin katu olisi kyllä ollut hellekävelyn arvoinen, melko iso ja liikennöity tavallinen katu se vain oli. Tosin siltä erkani paljon pieniä katuja, joiden varrella näytti olevan putiikkeja ja kahviloita, joten ehkäpä alueen viehätys onkin juuri noilla sivukaduilla. Emme jaksaneet lähteä tällä helteellä kaikkia sivukatuja kampaamaan, mutta parilla kävimme pyörähtämässä. Harmi kyllä muuten niin hyvä Chandlerin kartta oli ajastaan jäljessä ja monet putiikeista oli suljettu. Kartassa kyllä varoitettiinkin, että Chiang Mai muuttuu niin nopeasti, että kukaan ei pysy perässä, ja sen kyllä huomasimme; melkein kaikki erikoiskaupat joita olimme tulleet katsomaan oli lopetettu. Jäi vähän kaivelemaan, että mitä ne sellaiset leijuvat taikakeijukaiset olivat, mutta en varmaan koskaan saa tietää kun sekin kauppa oli lyönyt ovensa kiinni. Kävimme syömässä lounaan kahvila-ravintolassa ja jatkoimme sitten kierrostamme alueen toista puolta takaisin kohti Old Townia. Matkan varrelle osui iso tavaratalo ja kauppakeskus, jossa viimein näimme ensimmäisen kunnon ruokakaupan ja hyvän valikoiman herkkuja (paitsi suklaata). Kuumuus otti veronsa ja viimeisillä voimilla raahauduimme ilmastoituun huoneeseemme lepäämään ja skypettämään.

Sunnuntai-iltaisin Chiang Main Old Townin Ratchadamnoen-katu suljetaan ja sille ja lähikaduille nousee kojuja kuin sieniä sateella. Oli outoa tupsahtaa omalta hiljaiselta sivukadultaan täyteen markkinahumuun. Emme osanneet kuvitella että markkinat olisivat niin suuri tapahtuma, ja odotuksemme olivat paljon vaatimattomammat. Alue oli niin iso ja niin täynnä myyjiä ja ihmisiä ja vihreitä purevia pikkumäkäräisiä, että emme jaksaneet edes koluta kaikkea läpi. Kävimme illallisella ja kuljeskelimme vielä jonkin aikaa markkinoilla, mutta siinä vaiheessa kun tavaroiden runsaus alkoi käydä väsyttäväksi ja silmissä vilisi, päätimme palata huoneeseemme. Kaikkea mahdollista oli kaupan vaatteista ruokaan ja käsitöihin, ja kadun varsilla oli riveittäin nojatuoleja joilla väsyneet turistit ja paikallisetkin lepuuttivat itseään jalkahieronnassa. Harmi että omat koivet olivat niin hikiset ettei niitä iljennyt tarjota kenellekään hierottavaksi.

Smoothie Blues: 2 x green curry with tofu, 2 x mango blueberry smoothie; 240 bahtia (5.9 euroa)
Hot Chilli: fish and coconut with rice, spicy thai sausage with rice; 230 bahtia (5.6 euroa)


Iso temppelialue. A big temple area.

Nimmanhaemin katu. Nimmanhaem Street.

Hauska aita. Clever fence.

Palveluksia tarjolla. Erityisesti jättäisin maistamatta laitimmaisen tuskaa lupailevan lettusen. Favors available. Especially I would skip the last one that promises pain.

Niin hieno jättirobotti kaupassa että oli pakko ottaa kuva. So cool giant robot in a shop that I had to take a picture.

Sunday Walking Street Market.

Kaunis auringonlasku markkinoilla. Pretty sunset at the market.

Myös temppelialueilla oli markkinahumua. The market had spread also in the temple areas.

Herkullista kalaa illallisella. Delicious fish dor dinner.

Mausteista thai-makkaraa. Spicy thai sausage.

Ruuhkaa. Rush hour.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 275

Aalto, joka oli seurausta kahden eri linnunradan sekoittumisesta oli saavuttamassa Jupiterin. Aalto oli edennyt nopeasti ja tehokkaasti ja jättänyt jälkeensä tuhoa ja kaaosta. Ja myös paljon ruokaa, jostain syystä aalto muutti suurimman osan planeetoista ruokatarvikkeiksi. Kaiken lisäksi vieläpä erittäin hyvälaatuisiksi valmisruuiksi ja monipuolisiksi raaka-aineiksi. Aalto oli juuri iskeytymässä Jupiteriin, kun se pysähtyi planeetan ulkopuolella olevaan valtavaan mustaan massaan. Massan sisältämä vastavoima oli tasapäinen aallon voiman kanssa saaden aikaan harvinaisen fyysisen ilmiön  latinankieliseltä nimeltään totaalistoppius. Kahden maailmankaikkeuden sekoittuminen pysähtyi ja mustan massan sisällä kaikki jähmettyi paikalleen. Varjot olivat juuri kiinnittäneet nosturin koukun Svalbardin paidankaulukseen (taattua armeijalaatua) aikomuksenaan nostaa hänet ylös. Samaan aikaan Svalbard pelasi virtuaalipasianssia. He kaikki pysähtyivät paikoilleen kuin postmodernistisessa performanssissa konsanaan. 

Miten tässä nyt käy?

Kumpi voima on vahvempi?

Saako Svalbard koskaan pasianssiansa läpi?

Vastaukset näihin herttaisiin kysymyksiin ja paljon muuta patalaiskaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Day 274: Day Market

Jiihaa, jaksoimme herätä ajoissa! Jonkinlainen saavutus sekin näissä olosuhteissa. Kantapaikkamme oli kiinni tänään, joten menimme aamupalalle meksikolaiseen ravintolaan, ja söimme niin tuhdit burritot ja chimichurrot että jaksoimme niillä eväillä iltaan asti. Kävelimme sitten karmeassa helteessä tutkimaan Day Marketia ja sen seutuvia. Siellä olikin koju poikineen ja ensimmäistä kertaa näin kangaskauppoja. Kivoja kankaita oli tarjolla suht edullisesti, mutta tällä kertaa mikään kuosi ei puhutellut tarpeeksi voimakkaasti. Kaupoissa käydessämme huomasimme hassun seikan: pohjois-thaimaalaiset ovat etelä-thaimaalaisia jäyhempiä ja ilmeettömämpiä. Hymy ei ole täällä niin herkässä mitä etelässä ollessamme koimme, ja myyjät eivät tuputa tuotteitaan, vaan jättävät asiakkaan oman onnensa nojaan ja puhuvat keskenään thain kielellä niinkuin muita ei olisi paikalla. Englantia ei tunnuta osaavan, ja kommunikointivaikeuksia oli monta kertaa, kun yritin kertoa myyjälle mitä etsin. Elekieleni herätti kummastusta, mitähän ne siellä yhdessäkin paikassa luulivat minun haluavan ostaa? Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen, että myyjät sanovat "no" eivätkä halua myydä tuotteitaan tietämättömälle asiakkaalle; yleensähän tavara myydään vaikka se ei olisikaan sitä mitä asiakas haluaa. Eikä tämä ole missään nimessä valitus, kunhan totean huomaamamme erot aiempiin kokemuksiin. Ehkä täällä ollaan rehdimpiä ja ujompia, en tiedä. Hienoissa putiikeissa palvelu tuntuu olevan huonompaa kuin pikku kaupoissa, ja ynseät myyjättäret eivät välttämättä katso sinuun tai noteeraa läsnäoloasi edes maksutilanteessa, vaan raha otetaan vastaan pää kääntyneenä tovereihin päin juttelun hetkeäkään taukoamatta. Hassu juttu, muttemme siitä välittäneet sen kummemmin, tähänhän on jo tottunut Euroopassa ja on hyvä taas vähän harjoitella ettei tule shokkia sitten kotiin palatessa. ;) Nancy Chandlerin mainio kartta apunamme kiertelimme kiinnostavan tuntuiset kadut ja kaupat läpi, ja niinhän siellä vierähti koko iltapäivä, viiden maissa vasta palasimme tauolle. Tullessamme jäimme juttelemaan naapurihuoneen eläkeläispariskunnan kanssa matkustelusta pitkäksi toviksi, vanha herra oli nähnyt paljon kiinnostavia maita ja vieraillut mm. Kiinassa 70-luvulla kun rajat oli avattu. Pieni ukkoskuurokin siinä käväisi, mutta ei viihtynyt kauaa. Nälän alkaessa kiusata teimme helpon ratkaisun ja menimme eilen hyväksi todettuun japanilaiseen syömään nuudelikeitot.

Old Townia kiertävä muuri. The wall surrounding the Old Town.

Iso temppeli. A big temple.

Yllä olevan temppelin pihalla oli riisiä syövä Aku-patsas! Hyvänen aika! Oh my goodness, there was a rice eating Donald Duck statue in front of the temple above.

Paikallisten kahviherkkukärry. A coffee delicacy cart loved by the locals.

Kangaskaupoissa oli sekalainen valikoima aarteita ja kauhistuksia. Fabric stores had a mixed selection of both treasures and horrible cloths.

Day Market.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 274

Ona oli hetken hiljaa ja mietti. Sitten hän sanoi: "Nyt riitti! Olen aivan liian vanha näihin hommiin. Otan lopputilin ja lähden Lousianaan tanssimaan can-cania!" Ona kääntyi kannoillaan ja asteli pois. Päästyään aluksen ulkopuolelle hän tilasi avaruustaksin ja oli hujauksessa Lousianassa heiluttelemassa hametta. Marilun ja Matti ottivat toisiaan lonkeroista kiinni ja lähtivät romanttisille treffeille galaksin hienoimpaan ravintolaan, pääsiäisaiheiseen El Trulliin. 

Can Ona can-can?

Tapaammeko Onaa enää?

Vastaukset näihin kantaaottaviin kysymyksiin ja paljon muuta kantikasta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.