sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Day 1

Edellisenä päivänä: Minä nukuin yöni ilmapatjalla hyvin, Kari ei. Viimeinen aamu tyhjässä kodissa sujui sekavissa tunnelmissa, mutta lopulta selvisimme töihin ja selvitimme jopa normityöpäivän. Ja sitten alkoi matkamme ensimmäinen etappi. Siskon hyvästeltyä meidät rautatieasemalla (sillä mitä olisi matka ilman ketään laiturilla huiskuttamassa) nousimme junaan ja seikkailumme eksoottinen alkuosio alkoi. Kuten maailmanympärimatkalle sopii, ensimmäinen etappimme on Lempäälä. Olimme saaneet kutsun saapua tutustumaan alkuperäisväestön elintapoihin tähän Hämeen kuntaan, ja VR:n luotettavalla kyydillä saavuimmekin paikalle turvallisesti, yhtä euroa rikkaampina. Varmistaaksemme alkuasukkaiden ystävällisen vastaanoton, veimme heille seremonialahjaksi modernin elämäntavan huipputuotteita, teepusseja ja vessapaperia. Tämä takasi leppoisan illanvieton trooppisissa tunnelmissa. Väsyneet seikkailijat löysivät itsensä illan päätyttyä jälleen ilmapatjalta, ja uni otti omansa.

Day 1: Aamukymmeneltä liityimme alkuasukkaiden seuraan, ja nautimme ensimmäisistä aamukahveista ulkona. Mukana matkalla tietysti uskollinen Bialettimme ja pussi Marchea. Ah, tätä ihmeellistä rauhaisaa oloa! Iloa hieman varjosti Karin hurjat rakot molemmissa kantapäissä. Uudet vaelluskengät ottivat uhrinsa. Nähtäväksi jää, kumpi luovuttaa ensin.

Päivän mittaan grillattiin ja käytiin Niihaman siirtolapuutarhan 95-vuotispäivillä kuulemassa liikuttavaa laulantaa. Myös pieni ukkoskuuro koettiin, ja loppuilta vietettiin liikkuvan kuvan parissa. Tähän voisi tottua. Ihania ihmisiä täällä.

Tässä kaikki mitä jäljelle jäi, kun tarpeeton erotettiin tarpeellisesta.

We are so ready!

Epäluuloiset alkuasukkaat tutustuvat lahjoihin.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 1

Carlos Drake, seikkailija, naistenmies, miestennainen, jne, jne, kurvasi renkaat savuten Kenraalisairaalan etuovien eteen vastaostetulla Datsunillaan, (Datsuni on ratsuni, oli Carloksen slogani, silloin kun autoista oli kyse). Carlokselle oli lähetetty hätäkutsu sairaalasta heijastamalla Carloksen oma logo taivaalle (tyylitelty kuva, missä hän voittaa yksin Rooman armeijan ja hunni Attilan samalla kertaa).  Hän jarrutti ja sammutti samalla renkaiden savutuslaitteen (Biltema, 14,95). Hän hyppäsi pitkät tummat kiharat hulmuten ulos autosta ja seisoi hetken ylväässä mutta täysin naurettavassa poseerauksessa pikimustalla asvaltilla tulikuuman pasaatituulen puhaltaessa, (paikalliset asukkaat kutsuivat tuulta nimellä hottis amore eli rakkauden tuuli). Sitten hän räjähti toimintaan ja syöksyi sairaalan etuovien läpi, sekuntia myöhemmin hän laittoi itselleen muistutuksen kännykkään, että ensi kerralla kannattaa avata ovet ennen kuin juoksee niiden läpi, nimittäin panssarilasin murskaaminen pääkopalla sattuu melkoisen paljon. Sirpalesateen saattelemana hän saapui suoraan keskelle uskomattoman dramaattisia tapahtumia sairaalan sisääntuloaulassa.

Mitä aulassa oli tekeillä?

Miksi Carlos oli ylipäätään kutsuttu paikalle?

Miksi hän ei ollut ostanut renkaidensavutinta Honkkarilta kaksi euroa halvemmalla?

Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin saatte seuraavassa jännittävässä jaksossa tarinassa: Carlos Drake, seikkailija.



2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Alkuasukkaat kiittää lahjuksista ja toivottaa muukalaismatkaajat tervetulleiksi viettämään viikkoa kanssaan.

Tau kirjoitti...

Jippii!

Lähetä kommentti