Day 4: Turistina Tampereella

Aamunkoitteessa eli siinä puolilta päivin tehoviisikko otti haltuunsa Tampereen turistiskenen. Olimme varustautuneet kartalla, johon oli merkitty arviolta puolentoista tunnin kävelyretki läpi Tampereen keskeisten nähtävyyksien. Meillä kierros kesti kuusi tuntia, syynä lukuisat kaffitauot ja tankkauspuuhat. Tosi kätevä tapa tutustua kaupunkiin, kunpa tämmöisiä opaskarttoja selostuksineen olisi tarjolla muistakin kaupungeista! Tai ehkä niitä onkin, jos joku tietää niin huikatkoon?

Uusia tuttavuuksia Tampereella olivat mm. lukuisat erilaiset kanalinnut sorsalammella, uudehko Armas Maitobaari jossa oli tarjolla luomumaitoherkkuja ja Vohvelikahvila Ojakadulla. Ex-kasvissyöjä halusi lihanhimossaan mustaa makkaraa... joten sitäkin maisteltiin ja hyväähän se oli. Illalla ei jaksettu enää mitään moisen ulkoilun jälkeen. Toimistotyöläisen raittiin ilman kestokyky on näköjään rajallinen. Siedätyshoitoa tarvitaan, siispä huomenna vadelmapuskiin kökkimään!

Mmm, pähkinäsuklaavohveli...

Ei tämä lämminsavuvohvelikaan hullumpi ollut.

Tampereen Tuomiokirkko oli upea ja erityisesti Hugo Simbergin maalaukset puhuttelivat. Tämä Kuoleman puutarha ei tunnu yhtään pelottavalta, vaan luurankoukkelit ovat jotenkin suorastaan sympaattisen oloisia.

Erittäin hassunnäköisiä kanalajikkeita esillä Sorsalammella, tuokin töyhtöhyyppä tuossa järjesti meille kunnon kukkoilushown. 

Mustaa makiaa.

Klassinen Tampereen näkymä.

Tilataideteos lähti lapasesta...

Carlos Drake, seikkailija

Luku 4

Carlos juoksi pitkin sairaalan keltamustaa (mehiläisen sairaala, duh) käytävää. Tai no, hän yritti kävellä nopeasti nilkuttaen, tai itse asiassa hän rahjusti hitaammin kuin satavuotias rollaattorilla. Hän oli onnistunut pääsemään Berthan kynsistä (jotka olivat olleet leikkaamatta jo parin vuoden ajan) hirvittävällä ponnistuksella ja yritti nyt saada pesäeroa sadistiseen nisäkkääseen. Hyvä uutinen oli se, että hän oli saanut vilkaistua Berthan banaaninkuorista, minne hänen oli tarkoitus mennä, syy oli kyllä edelleen arvoitus. Nyt Carloksen suuntana oli leikkaussali kuusi, jolla oli hyytävä maine paljolti sen takia, että siellä oli aina niin halvatun kylmä. Osaksi maineeseen vaikutti myös salissa omituisia kokeita tehnyt kirurgi Frank Victorstein, joka oli salaperäisesti kadonnut kesken erään leikkauksen jo useampi vuosi sitten. Huhut väittivät, että Victorin golfmailat kummittelivat salissa niille joiden tasoitus oli birdie alle parin ja jotka eivät saanet paikkoa ekalla (tai sitten se oli toisin päin, oli miten oli). Carlos mietti mielessään, mikä mahdoton tehtävä häntä odottikaan tällä kertaa, mitkä mahdottomat haasteet, mitkä uskomattomat sei...


Mitä ihmettä tapahtui?


Mikä on leikkaussali kuuden salaisuus?


Mitä järkeä on golfissa? 


Paljonko kello on?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta, seuraavassa oudossa jaksossa tarinassa, Carlos Drake, seikkailija.