Day 2

Tämän päivän kohokohtia olivat aamukahvi ulkona, päiväunet ja grillatut hampurilaiset. Outoa oli katsella vierestä, kun vannoutunut kasvissyöjäkin sitten nautti hampurilaisen noin 20 vuoden tauon jälkeen. Ei tuo ainakaan vielä ole tullut kipeäksi, mutta kuulemma lihansyönnin jälkeen alkoi huimata.

Ihmeen uupunut olo on ollut, varmaan maksellaan viime talven univelkoja. Netissä tulee surffailtua koko ajan etsimässä majoituksia ensi vuodelle. Tuntuu että koko ajan suunnitellaan jotain niin kaukana olevaa, ettei ehdi keskittyä tähän hetkeen ollenkaan.

Grillimestari loihtii herkkuja.

Syödäkö vai eikö syödä?

Carlos Drake, seikkailija

Luku 2

Kuten muistamme, Carlosta kohtasi dramaattinen näky viime jaksossa. Tämän hän siis näki: Hoitajat Rebecca (punaiset hiukset, vihreät silmät, uhkea povi) ja Betty (mustat hiukset, harmaat silmät, uhkea povi), seisoivat sairaalan ankeassa odotustilassa nenät vastakkain (made by plastiikkakirurgi, Henry Skalpelli, á 2000 drakhmaa per nenä). Heillä kummallakin oli tyhjät vesipullot käsissään, sisällöt he olivat ruiskuttaneet toistensa rinnuksille (uhkeille sellaisille), aiheuttaen valkoisille hoitajanpuvuille eräänlaisen läpinäkyvyysefektin ja ympärillä oleville odotushuoneen miespuolisille potilaille niin sanotun seisokin ja naispuolisille potilaille niin sanotun kateudentunteen. Heidän kasvonsa punoittivat kiihtymyksestä ja kyseessä oli selvästikin vakava välienselvittely. Carlos asettui oitis heidän väliinsä ja suuntasi ensimmäiseksi kuuman katseensa hoitaja Bettyyn saaden hänen pukunsa taskussa olevat yrttisavukkeet (vain lääkkeeksi tarkoitetut) syttymään. Betty kirkaisi korkean C:n ja hyppäsi takanaan olevaan karppialtaaseen sammuttaakseen äkillisen palon, tuloksena kaksi kuollutta karppia ja viisi syvästi traumatisoitunutta ja terapian tarpeessa olevaa harria. Seuraavaksi Carlos sinkosi laserinomaisen vilkaisunsa Rebeccaan, joka menetti oitis tajuntansa kaatuen taaksepäin. Ainaisena herrasmiehenä Carlos otti Rebeccan syliinsä ja aukaisi hänen takanaan olevan siivouskomeron laskien kaatunen punapään komerossa asustelevan burmalaisen perheen haltuun. Tilanteen ratkettua ympärillä olevat ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin (lukuunottamatta muutamaa miespuolista potilasta, jotka istuivat kädet tiukasti sylissään). Carlos kumarsi jokaiseen ilmansuuntaan ja astui vastaanottotiskin ääreen jähmettyen samantien paikalleen kauhusta nähdessään tiskin takana seisovan ilmestyksen. "Onko tämä loppuni?", hän mietti mielessään.

Kenet Carlos näki tiskin takana?

Entä kehittyykö Bettyn ja Harrin välille romanssi?

Selviävätkö karpit traumastaan?

Selviävätkö miespuoliseet potilaat traumastaan?

Adoptoivatko burmalaiset Rebeccan?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta, seuraavassa jaksossa tarinassa: Carlos Drake, seikkailija.