Day 8

Now the journey really begins... hello world, here we come!

Jätimme Lempäälän taaksemme ja lähdimme ajamaan kohti Oulua illalla yhdentoista jälkeen. Odotimme kyytiä Ideaparkin parkkipaikalla illalla yhdentoista aikaan, ja pianhan bemari kurvasikin paikalle ja lastasimme maallisen omaisuutemme kyytiin ja lähdimme ajamaan. Ensin auto piti tietysti työntää käyntiin, koska jostain kumman syystä startti meni rikki juuri sillä hetkellä. Eikä se siitä miksikään muuttunut, joten tankilta lähdettäessä tarvittiin taas työntövoimaa. Sen jälkeen ei uskallettukaan sammuttaa moottoria, joten saatiin tuimia katseita poliiseilta taukopaikalla, mutta onneksi päästiin perille ja aamukuudelta oltiin toisen siskon pihassa Oulussa. Matkalla nähtiin hieno auringonnousu ja upeita usvaisia peltoja, kyllä Suomi on kaunis!

Neljän tunnin unien jälkeen riennettiin vanhimman kummitytön Prometeus-juhliin eikä edes myöhästytty! Tai mitä nyt vaivainen vartti, eihän sitä tämmöisen yön jäljiltä voi edes laskea. Juhlat pidettiin Iin vanhassa Haminassa, joten samalla saatiin ihailla perinnemaisemaa ja vanhoja taloja. Voi miten nopeasti aika onkaan rientänyt, kun pikku kummityttösemme on jo nuori aikuinen! Onnea, toivottavasti löydät lukiosta yhtä ihania ystäviä kuin minä ja äitisi! ;)

Ilta ja yö meni leipoessa, tein kinkku-salami-voileipäkakun ja juustosarvia. Mmm, nälkäisenä nukkumaan.

Kaunis järvimaisema matkan varrelta Jyväskylän jälkeen. Beautiful lakeside on our way to Oulu.

Auringonnousu vähän ennen Oulua. Sunrise just before Oulu.

Vanhoja taloja Iin Vanhassa Haminassa. Old houses in Ii's Hamina.

Hostelli suomalaiseen tyyliin, vai oliko tämä sittenkin vanha uittomiesten museokämppä? Hostel in Finnish style, or was it old workers bunkbed museum?

Juustosarvia paistellaan tietysti öisin! Cheese horns are baked at night, of course!

Carlos Drake, seikkailija

Luku 8

Carlos Drake, miesten mies ja sankari vailla vertaa heräili tajuttomuudestaan ja aukaisi teräksenharmaat silmänsä, joiden näkökentässä näkyi kaksi paria töppöjalkoja verhoiltuna punaisiin housuihin. "Voi ei" voihkaisi Carlos, "veljekset idiootti ja typerys". "Ei kun Pim", sanoi tonttu Pim. "Ja Pam" sanoi tonttu Pam. "Miksi sinä siinä löhöät", kysyi Pim. "Aika epämiehekästä maata turkoosissa säkkituolissa", sanoi Pam (joka nimestään huolimatta oli miespuolinen). "Sinähän olet niin miehinen mies", sanoi Pim (jolla oli tapana pimahtaa pahemman kerran, siitä juontui hänen nimensä). "Enhän minä tässä vapaaehtoisesti makaisi, istahdin tähän hetkeksi lepäilemään ja sitten joku roisto mojautti minulta tajun kankaalle. Ette sattumoisin nähneet kuka se oli? Tehän olitte äskenkin täällä". "Jaa, en mää vaan mitään nähnyt", sanoi Pim. "Ehkä näin, ehkä en", sanoi Pam. "Pienestä korvauksesta voisin ehkä muistaa jotain. Niin kuin sen, että sut kolkkasi karhun kokoinen vaalea lettipää, jolla oli vaaleanpunaiset henkselit ja jonka nimi oli Elvander ja joka juoksi täältä kohti leikkaussali kuutta huutaen että hänpä menee sinne piiloon odottamaan Carlosta". "Öhh, jaa, ehkä voimmekin unohtaa sen korvauksen", totesi tomppelitonttu, naama samanvärisenä kuin housut. "Kiitos vaan", vastasi Carlos ja tunkkasi itsensä ylös säkkituolista. "Lähdenpä siis kohti leikkaussali kuutta. Oliko vielä jotain, mitä voisitte kertoa". "Sä oot niin ihqu, tihihii", tirskui Pim. "Mielellään jotain järkevää, mistä olisi apua", vastasi Carlos. "Niin kuin esimerkiksi oliko konnalla korkokengät vai lenkkarit jalassa. Tai minkäväristä huulipunaa hän käytti". "Huulipuna oli ainakin vampyyrinpunaista ja kainalossa näkyi olevan uusin Vogue. Enpä ole itsekään sitä vielä lukenut, siinä on tosi mielenkiintoinen juttu tämän kevään uusista käsilaukkumallistoista", vastasi Pam (joka siis todellakin oli miespuolinen).

Mikä ihmeen nimi on Elvander?

Miksi mekään emme ole lukeneet uusinta Vogueta?

Milloin tämä tonttuilu loppuu?

Vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa, Carlos Drake seikkailija.