lauantai 2. kesäkuuta 2012

Day 316: Blue & white feelings

Aamupäivän pakkasimme, söimme, heitimme kissaystäville hyvästit (serkut oli hyvästelty jo edellisiltana, he kun lähtivät omalle reissulleen aamulla ennen meitä) ja valmistauduimme sekavin tuntein paluuseen Suomen kamaralle. Hermostuneisuutta, malttamattomuutta, odotuksen tunnetta mahanpohjassa, siitä oli aamun tunnepaletti tehty. Puolenpäivän aikaan lähdimme kovasti lisääntyneen tavaramäärän kanssa kävelemään kohti Kings Crossia ja metroa. Kansaa oli liikkeellä ihan kiitettävästi, kun oli ensimmäinen virallinen kuningattaren jubilee-juhlapäivä. Pääsimme hyvin kuitenkin perille lentokentälle metrolla, pahin kansainvaellus ei ollut vielä alkanut siihen aikaan. Lentokentällä teimme vielä viime hetken tuliaisostoksia ja kauhean kassipaljouden kanssa hankkiuduimme koneeseen. Tuntui todella oudolta olla matkalla kotimaahan, mutta onneksi oli ystävä ja kummityttö vastassa niin oli jotain kivaa mitä odottaa. Lento meni malttamattomana istuen ja lukien, tuntui kuin kaikki kärsivällisyys olisi yhtäkkiä lopussa eikä yhtään sekuntia enää jaksaisi odottaa ja kuluttaa lentokoneessa. Ihanaa oli tulla tullista läpi ja nähdä ystävät odottamassa kyltin kanssa, eipä ole sitä ennen sattunut! Liikuttuneina siinä hetken halailimme ja juttelimme ennen kuin hyppäsimme autoon ja hurautimme Lempäälään viettämään iltaa ja vaihtamaan kuulumisia. Oli hienoa haistaa raikas Suomen ilma koneesta ulos astuessamme, nähdä kuulas myöhäisillan valo ja kuulla Suomea puhuttavan joka puolella. Tästä se taas lähtee.

Kyyneleet oli lähellä kun näimme kummitytön tekemän hienon kyltin meitä odottamassa lentokentällä. Tears were not far away when at the airport we saw the sign our god daughter had done to welcome us back to Finland.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti