Day 291: Grand Palace & Wat Pho

Lähdimme heti aikaisen aamupalan jälkeen katsomaan vihdoin Grand Palacea. Kuljimme sinne metro-jokilaiva-yhdistelmällä, joka toimi yllättävän hyvin. Päivä oli pilvinen, joten pahimmalta kuumuudelta vältyttiin. Meillä oli kummallakin hieman huono olo, oli ollut jo eilisillasta lähtien, ja mietimme että olisikohan tullut syötyä jotain sopimatonta. Päätimme kuitenkin sinnillä hoitaa tämän päivän ohjelman läpi. Ostimme liput Grand Palacen alueelle ja lähdimme katsomaan kuuluisinta nähtävyyttä, Emerald Buddhaa. Paitsi että lipuntarkastuspisteellä oli pieni lappu, jossa ilmoitettiin että juuri tänään Emerald Buddhan temppeli on suljettu yleisöltä, ja Grand Palace suljetaan kello 12. No eihän siinä mitään, kello oli vartin yli yksitoista, joten meille tuli aikamoinen hoppu kiertää koko alue. Menoksi siis. Pientä huijauksen makua moisessa toiminnassa kyllä oli, kun asiasta ilmoitettiin vasta kun liput oli myyty. Kävimme myöhemmin kysymässä henkilökunnalta saisimmeko kompensaatiota kun emme nähneet kuuluisinta nähtävyyttä ollenkaan ja muutenkin aikaa oli alle tunti, mutta vastauksena oli vain "sorry", olankohautus ja hämmentynyt hymy tyypilliseen thai-tapaan. Muitakin pettyneitä turisteja näkyi kiertelemässä kiivaaseen tahtiin temppeleitä. Kävelimme sitten viereiselle Wat Phon temppelialueelle katsomaan jättimäistä makaavaa buddhaa, ja se oli onneksi paljon onnistuneempi kokemus. Makaava buddha oli todella vaikuttava näky, pääkoristeen piikki melkein työntyi ulos katosta ja hyvä kun buddha mahtui sisälle temppeliin. Patsaan jalkapohjat oli koristeltu kauniisti helmiäiskuvioilla, ja tilassa kaikui kolikoiden ropina metalliastioihin, kun uskovat tekivät rituaalejaan. Temppelialue oli muutenkin kaunis ja mielenkiintoinen, ja siellä oli paljon kissoja, mikä on tietysti aina bonusta. Jos pitäisi päättää kumman noista kuuluisista nähtävyyksistä katsoisi, jättäisin Grand Palacen väliin ja menisin vain Wat Phohon, lippu oli paljon halvempi ja näkymät hienommat.

Kävelimme Chinatownin läpi tuttuja katuja ja menimme syömään Texas Sukiin, jossa olimme saaneet herkullisia seesamipalloja. Tällä kertaa meille tarjoiltiin maailman huonointa paistettua riisiä: kuvassa niin herkullisen näköinen kasvisriisiwokki osoittautui todellisuudessa mauttomaksi ja kuivaksi hernemaissipaprika-riisimössöksi, ja herneetkin olivat kuivia ja kovia joten mistäköhän pakastimen pohjalta sekin pussi oli kaivettu. Onneksi seesamipalloset sentään olivat hyviä. Ihan empiirisestä mielenkiinnosta tarjoilijoiden reaktioita kohtaan mainitsin tarjoilijalle, ettei kuvassa ollut ruoka vastannut oikeaa ja vastaus oli taas hämmentynyt olankohautus ja kysymys "not the same?". "Not the same", vahvistin ja sitten tarjoilija liukenikin paikalta loppuajaksi. Metrolle kävellessämme joku vanha pikku kääpä löi Karia nyrkillä olkapäähän ja muksautti muutaman kerran reppuakin varmuuden vuoksi, ja häippäsi sitten paikalta. "WTF???", ihmettelimme ja jatkoimme kotimatkaa kaupan kautta. Hotellissa huomasin että minulta oli kadonnut rintaliivit (ei sentään päältä vaan repusta), ja siinä vaiheessa mietimme että onneksi huomenna on jo lento Lontooseen. Tämä ei ollut ihan parhaita päiviämme täällä Thaimaassa. :)

Lisään kuvat myöhemmin, nyt ei jaksa kahlata läpi kaikkia satoja temppeliotoksia.

Alla kuvat, kultaisesta buddhasta eteenpäin kuvat ovat Wat Phosta, muuten Grand Palacesta.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 291

Philomenon heräsi myöskin syvästä mustasta unesta. Hän aukaisi silmänsä ja näki ympärillään kovin tutun leikkaussalin. Hän nousi istumaan ja näki edessään peilin. Peilistä häntä tuijotti takaisin Ressu Redford. "Eiiiiiiiiii! Arghhh!" Philomenonin huuto kaikui ympäri sairaalaa.

Kato mitä sä teit?

Kuka on se oikea?

Vastaukset näihin bogartmaisiin kysymyksiin ja paljon muuta rainiomaista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.