Day 32: Saunotaan ja kahvitellaan

Pitkien yöunien jälkeen (10 h!) nuhakin melkein katosi. Satoi taas vettä joten ei kauheasti viitsitty ulkoilla, mitä nyt autolla käytiin leipomossa ja kaupassa. Illaksi onneksi selkeni. Matkajärjestelyjä on taas tehty vähän eteenpäin, kyllä siihen vaan meneekin aikaa. Käytiin veljen luona leivoskahvilla ja liekö sen seurausta kun farkuista poksahti nappi irti... Illalla saunottiin pihasaunassa, se kyllä rentoutti mukavasti.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 32

"Carlos", määkyi Yoda-vuohi, kääntyen katsomaan läskiä kääpiötä, "Isäsi olen!" "Etkä ole, eiköhän tätäkin vitsiä ole lypsetty jo ihan tarpeeksi!", vastasi Läski-Carlos jo hieman äkäisen kuuloisena. "Aa, viisas sinä luulet olevasi, mutta paljon vielä opittavaa sinulla on", höpötteli vuohi. "Kuules nyt senkin vanha pukki, kerro heti missä minä olen ja miten hitossa minä olen muuttunut tämän näköiseksi. Minä joka olin niin pitkä ja komea, melkein jo liiankin komea. Ja hoikkakin vielä, minulla oli vartalo kuin kreikkalaisella jumalpatsaalla, katso nyt minua, argghh!". Carloksen koko laardinen varsi alkoi tärisemään raivosta ja hänen kasvonsa muuttuivat tulipunaisiksi. Hän näytti itse asiassa aika lystikkäältä, melkein kuin nurmikolla olisi ollut iso kasa vadelmahyytelöä. Carlos otti vauhtia ja yritti huitaista vanhaa pukkia polveen mutta ei yltänyt ja kompastui omiin jalkoihinsa tuiskahtaen nenälleen pukin sorkkien väliin. Nyt Carlos oli jo niin raivona, että hänen naamansa muuttui siniseksi (mustikkahyytelöä nurmikolla). Hän nousi vaivoin ylös ja heristeli pientä pulleaa nyrkkiään vuohen edessä. "Huomaat nyt, vielä lapsi olet sinä, apua tarvitset. Valmis auttamaan olen ja näyttämään polun sinulle. Sinä opit ja sitten sinä myös tiedät missä olet ja miksi läski olet". Tämmöistä lööperiä päästeli Vale-Yoda niin, että parta heilui. Carlos alkoi rauhoittua, kun hän tajusi, että hänellä ei tainnut olla muutakaan mahdollisuutta kuin antaa vuohen opettaa häntä. Häneltä menisi maine, jos joku tuttu näkisi hänet tällaisena. Kaiken lisäksi liikkuminen oli tosi hankalaa. "Pakko kai se on suostua, mutta pistähän töpinäksi, tässä olisi kiire". "Kun kiirehtii hitaasti on nopeammin perillä, sananlasku vanha on tämä", vuohi sanoi. "Seuraa siis". Pukki nousi pöydästä, muiden vuohien jäädessä mässäilemään. Hän lähti köpöttelemään kohti pöydän vieressä olevaa koivuista muodostunutta erittäin kaunista lehtoa (koivulehdothan ovat tunnetusti erittäin kauniita, ainakin naispuoliset). Carlos taapersi perässä sen, minkä töppöjaloillaan ehti. 

Laihtuuko Carlos enää ikinä?

Oppiiko hän yhtään mitään?

Haluaako hän edes oppia?

Lopettaako pukki typerän Yoda-imitaationsa?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta opettavaista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.