Day 26: Tromssassa

Syötiin mahat piukeiksi hotellin aamupalalla, että jaksettaisiin ajella Tromssaan asti ilman syömistaukoja. Matkaa Kiirunasta Tromssaan on noin 400 kilometriä, ja koko matka on upeaa maisemareittiä. Heti Kiirunan jälkeen alkoi näkyä Kebnekaisen huippuja. Sääkin suosi meitä sillä aurinko paistoi ja näkyvyys oli erinomainen. Maisema muuttui koko ajan ylväämmäksi ja vuoret korkeammiksi, ja meidän piti pysähdellä ottamaan valokuvia tuon tuostakin. Abiskossa meinasi silmät lähteä päästä, kun niin mielettömän mahtavat vuoret ja järvet avautuivat eteemme. Torneträsk-järven ympäristö oli aivan mieletön, joka puolella lumihuippuisia vuoria ja pikkukoskia ja tietenkin hieno Lapin portti. Päätimme saman tien että Abiskoon tullaan kyllä vielä uudestaan, ja ehdottomasti vaeltamaan. Norjan tullin jälkeen maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta hetkessä todella kallioisiksi, huomasi kyllä saapuneensa vuoripeikkojen maahan. Ja siitä eteenpäin ei meinannu matkan teosta tulla mitään, kun piti koko ajan pysähdellä kuvaamaan maisemia. Ja aina kun päätin, että nyt saa kuvaaminen jo riittää, tuli mutkan takaa jotain vielä mahtavampaa joka piti ehdottomasti tallentaa kameralla, ja taas pysähdyttiin. Tätä menoa jatkui Narvikiin asti, ja siellä ensimmäisen vuonon kohdalla meillä paloi aivojen visuaalisesta keskuksesta sulakkeet. Jonkin aikaa ajeltiin tyyliin aijokuvuorituossanoeijaksainnostua, mutta Tromssan lähestyessä taas mentiin ja kamera sanoi naps naps naps. Niinpä matka kestikin kuusi tuntia, vaikkei edes pysähdytty syömään kertaakaan.

Kun viimein päästiin hotellille navigaattorin avulla, olikin jo aika nälkä ja väsy kaikesta inputista mitä oli saanut matkan varrella. Kari oli bongannut meille hotellin, joka tarjosi asukkailleen ilmaiseksi välipalaksi vohveleita ja kahvia. Tosi kiva idea, ja meidät se pelasti hermoromahdukselta. Paisteltiin rauhassa parit kanelivohvelit ja jopas jaksoi taas leikkiä turistia! Ja illalla sitten oli ilmainen iltapalabuffet, mutta mehän tietysti menimme syömään Rå Sushiin, jonka takia me varmaan tehtiin koko reissu jos rehellisiä ollaan. Niin, siinäpä erinomainen esimerkki netin vaaroista. Sushi oli hyvää mutta kallista.

Heti kun lähdettiin Kiirunasta, alkoi maa nousta. Kuvassa joku Kebnekaisen huipuista. After leaving Kiiruna, ground started to rise.  One of Kebnekaise's tops can be seen in the image.

Torneträsk-järvelle saapuessa henki meinasi salpautua. Taustalla näkyvät vuoret ovat Norjan puolella. Arriving to Torneträsk lake took our breaths away. Mountains on the background are in Norway.

Torneträsk-järvi oli pitkä ja vaikuttava. Torneträsk lake was long and impressing.

Lapin portti , kuuluisa U:n muotoinen laakso, kauempaa katsottuna. Lapin portti (Lapp gate), famous U-shaped valley,  seen from far away.

Kun ylitimme Norjan rajan, maisema muuttui kuin veitsellä leikaten vuoristoiseksi ja kiviseksi. When we crossed the border to Norway, scenes changed dramatically to mountaineous and more rocky.

Norjan raja oli niin ylhäällä ja seutu niin karua, että tuntui kuin taivas laskeutuisi päälle. Norway border was so high up and area so barren that it felt like we were close to the sky.

Jos katsoo tarkasti, näkee kuvassa mökkejä. Näitä oli vaikka kuinka paljon kallioiden päällä, eikä sinne mennyt kunnon teitä, joten jäimme miettimään että miten ihmeessä mökit on saatu rakennettua? If you take a close look, you can see cottages in the image. There were no real roads leading to the cottages, so we were wondering how on earth have they managed to build them in the first place?

Ensimmäinen vuononäkymämme, Ofotfjorden, Narvikin lähellä. Our first fjord scene, Ofotfjord, near Narvik.

Vuoria oli joka paikassa, niihin ihan jo turtui. Mountains were everywhere, you got used to them very quickly.

Vuori joka näyttää apinan päältä. Mountain that looks like an ape's head.

Tromssaan mentiin korkean sillan yli. We drove to Tromssö over high bridge.

Trommsan rantanäkymää. Tromssö beach view.

Rantautunut laiva. Ship on the land.

Tulonäkymä siltä korkealta sillalta joka piti ylittää päästäkseen kaupunkiin. Scene from the  bridge that we drove over to arrive to Tromssö.

Näkymä Tromssaa ympäröivälle vuonolle. View to the fjord surrounding Trommsö.

Polariet-talo. Polariet house.

Maailman pohjoisin panimo on Trommssassa (Eeva huom!). The world's northernmost brewery is in Trommsö.

Katunäkymä. Street view.

Sushilla Råssa. Tummat palat ovat valasta. Sushi at Rå. The dark pieces are whale meat.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 26

Zombiet ja Carlos seisoivat vastakkain ja tuijottivat tuimasti toisiaan. Tai itse asiassa Carlos yritti tuimaa tuijotusta epäonnistuen surkeasti ja zombeilla oli sen verran läskit silmillä ettei heistä ottanut selvää oliko heidän tuijotuksensa tuima vai ei. Tilanne oli kireä ja muistutti yllättävän paljon ihan vastikään baarissa tapahtunutta välienselvittelyä. "Psst, Carlos!", kuiskasi Pam Carloksen selän takaa. "Kaivettiin Pimin kans pieni sivukäytävä, me lähdetään litomaan täältä, tuutsä mukaan?" Carlosta ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, hän kääntyi ja syöksyi pieneen reikään tunnelin seinämässä. Tontut olivat jo menneet edeltä ja Carlos seurasi perässä sen minkä ehti. Sivukäytävä osoittautui erittäin lyhyeksi, niin lyhyeksi, että se loppui metriä myöhemmin zombieporukan keskelle. Nyt Carlos ja tontut olivat entistä kiperämmässä tilanteessa. Onneksi apua tuli ylhäältä pahansisuisen rabbin muodossa. Hän oli yrittänyt lähteä montusta kosherileipomoon hakemaan äitinsä tekemiä europullia mutta olikin joutunut vihaisen ateistikoiran takaa-ajamaksi ja tippui takaisin monttuun. Tästä suivaantuneena hän nappasi kynttelikkönsä maasta (se ei ollut sammunut, tämä tieto niille joita se jostain kummasta syystä voisi kiinnostaa) ja alkoi heiluttelemaan sitä ja tanssimaan jitterbugia. Tämä sai zombiet innostumaan ja yrittämään tanssia perässä. Eipä aikaakaan kun ilmassa lenteli neljän tuulen lakkeja ja erinäisiä nimeltä mainitsemattomia zombien osia (shamaanizombiet kun ovat aika irtonaista sakkia). Rabbi ei malttanut lopettaa tanssimista, vaikka vihollinen olikin kukistettu, vaan jatkoi jitterbugaamista tunnelia eteenpäin. Carlos, Pim ja Pam lähtivät seuraamaan perässä, kaikkien huokaistessa helpotuksesta pelastuksen tultua viime hetkessä. Rabbin kantaman kynttelikön valo heikkeni ja jätti taistelutantereen pimeään. Hetken kuluttua pimeässä välähti punainen lamppu...


Onko senttipulla pienempi kuin europulla?


Onko Glitterbugi säkenöivä tanssi?


Pitäisikö puujalkavitsien olla laittomia?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta turhaa löpinää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.