Day 35: Pudasjärvi and Air Guitar World Championships

Lähdettiin siskon ja veljen ja lapsosten kanssa aamulla Pudasjärvelle Jyrkkäkoskelle muistelemaan lapsuutta, nimittäin siellä olemme joutuneet useita kesiä viettämään hyttysten keskellä isän harrastuksen takia ja täytyihän sitä piinaa käydä muistelemassa. Jotenki se paikka oli niin paljon pienempi mitä muistinkaan. Ihan oudolta tuntui nähdä ne samat paikat, missä on pyörinyt joskus lapsena ja teininä. Kauniita ne maisemat kyllä on, kuivaa kangasmetsää ja harjuja. Silloin lapsena ne ei kyllä kiinnostaneet yhtään. Lounaalle mentiin tietysti Juustolaan, eli sellaiseen tienvarsiravintolaan jossa valmistetaan myös leipäjuustoa. Tosi edullinen ja maukas keittolounas, ja meillä kävi hyvä mäihä kun niitä ihania Sortolan jäätelöitä myytiin sielläkin, yesh! Tietenki maisteltiin taas... :P Aivan järjenseisauttavan hyvää mustaherukkajäätelöä! Eikä se sitruunajäätelö tai pistaasijäätelökään ollut pöllömpää. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Hirvisuolle ihailemaan aapasuota ja kierrettiin noin kilsan pitkospuulenkki suon keskellä. Yllättäen seurueen pienin eli veljentyttö oli aika riemuissaan pitkospuilla kävelystä.

Illalla mentiin Oulun Torirantaan kuuntelemaan ensimmäistä kertaa livenä ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisoja. Tosi hauskoja esityksiä, oli kiva seurata showta vaikka vettä satoi. Meidän suosikkeja olivat Saksan ja Ranskan esitykset, naisia molemmat. Ihan loppuun ei jaksettu olla, siinä vaiheessa kun vaatteet oli litimärät tuli ikävä kotiin. Nyt maistuu punaviini, lääkkeeksi tietysti.

Juustola: Keittolounas 5.9 euroa (sis. salaatin, keiton, leivän, juoman, kahvin ja leipäjuuston, siis täh!)

Jyrkkäkosken alueella on tullut vietettyä monta kesää pentuna. Here in Jyrkkäkoski area I have spent many summers as a child. 

Hirvisuon pitkospuureitti, tosi kiva lyhyt kierros suomaisemissa. Hirvisuo (Moose swamp) had a nice walking route in swamp landscape.

Suot ovat kauniita (ilman hyttysiä). Swamps are beautiful (without mosquitos).

Oulussa järjestettiin ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisat jo 16. kerran. Siistii! The Air Guitar World Championships were arranged in Oulu for the 16th time. Cool!

Yksi suosikeistamme, ranskan tiukka mimmi. One of our favorites, French chick.

Edellisvuoden voittaja. Winner from previous year.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 35

"Hey Carlos-mies, ota ihan lunkisti vaan. Meillä on pötsit sillain täynnä ja piukeina", sanoi toinen sinisistä kateista. "Joo, iisi meininki ja silleen", totesi kissa numero kaksi silmät pyörien kuin hyrrät päässä. "Mikä hitto teitä oikein vaivaa?", Carlos kysyi. Samaan aikaan koko porukka oli kohonnut jo sen verran pilvien sekaan että vaikutti niin kuin he olisivat leijuneet pumpulin sisällä ja Carloksen äänikin alkoi kuulostaa melko pumpuliselle. "Blöb!", sanoi Carlos ja katsoi sinistä kissaduoa, jotka näyttivät venyvän joka suuntaan kuin vadelmanmakuinen xylitolipurkka auringonvalossa. "Abluba", Carlos mukelsi silmät violetteina ja pulleina. Kissat muuttuivat mörkkismurffeiksi ja totesivat että "Inhoan ablubia!" Carlos kuvitteli, että hän oli koko Mamas and the Papas bändi piknikillä autokorjaamolla. Mörkkismurffit näyttivät kärttyisiltä ja siltä, että he inhosivat kaikkea (mikä muuten on aika hieno taito). Carlos söi Mama Cassina kurkkukinkkuvoileipiä vaaleanpunainen mekko päällä. Mörkkismurffit pistivät lauluksi ja tältä se kuulosti...


Carlos se lähti kauppaan, tintantantantallallei.
Mitähän se Carlos tahtoo, tintantantantallallei.


Carlos se tahtoo maitoo, tintantantantallallei.
Ja sitten se tahtoo leipää, tintantantantallallei.


Mikä on Blöb?


Ei kai tuo biisi jatku enää seuraavassa jaksossa?


Miten joku voi inhota Ablubia?


Voinko minäkin saada kurkkukinkkuvoileivän?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija