Day 21: Kukkolankoski

Kaunis elokuinen päivä, juuri sopiva pikku kävelylle Suomen puolelle vanhoja muistelemaan. Viime viikkoinen hääpäivä taisi herkistää, ja kävimme muistelemassa ensitapaamistamme Tornion Hallituskadulla. Paluumatkalla ihmeteltiin aina niin täyttä Ikean parkkipaikkaa, joka alkaa muistuttaa jo camping-aluetta, sillä norjalaiset ovat valloittaneet sen ja leiriytyneet toinen toistaan hienommilla ja isommilla asuntoautoilla ja -vaunuilla ympäri parkkipaikkaa, se kun on ilmaista. Ihmeellistä tuo Ikean vetovoima.

Illalla ajeltiin joenvartta 35 km pohjoiseen Korpikylälle katsomaan Butiken på Landet -nimistä kauppaa, joka olikin aika hauska paikka; maatalon näköinen pihapiiri jota ei kaupaksi olisi millään uskonut ja sitten yllättäen lehmänlannan tuoksuisesta pihasta tupsahdettiin kukonkieunnan säestyksellä sisään somaan ja siistiin kauppaan jossa oli tarjolla kalliita merkkivaatteita, kuten Armania ja Malene Birgeriä. Kari pääsi kokeilemaan aitoa stetsonia, ja näyttikin hyvin tyylikkäältä desperadolta, jos muuta asua ei oteta huomioon. Harvemmin kovaksikeitetyillä desperadoilla kuitenkaan on tuulitakkia ja ruskeita sammareita. Sieltä ajeltiin takaisin päin Kukkolankoskelle katsomaan perinteistä siian lippoamista. Näihin aikoihin siiat nousevat koskea ylöspäin ja väsyessään jäävät lepäämään kosken suvantoihin, mistä lippoajat nappaavat ne haaveihinsa, jotka sulkeutuvat pussiksi väsyneen siika-paran ympärille. Katseltiin joen rannalta kun kalastajat napsivat siian toisensa perään haaviin alta aikayksikön, näytti tosi helpolta, ei siis voi olla oikeaa kalastamista. Sesonkina kuulemma pyydystetään noin 1000 siikaa päivässä tällä tavalla. Käytiin kiertelemässä alueen museorakennukset, myllyt ja muut, ja ostettiin iltapalaksi kuuluisaa puolukkalimppua ja yksi savustettu siika. Ja kymmenen pullaa kun ne näytti niin hyviltä.

Tällä kadunpätkällä tehtiin historiaa:  tapasimme ensi kerran tässä. This street is a historical place (we met here for the first time).

Täma heppa on syönyt jotain outoa. This horse has eaten something strange.

Joenrantamaisemaa Ruotsin puolella. Riverside landscape in the Swedish side.

Kuuluisa siikapaikka. Famous whitefish place.

Tuollaisella kiikkerällä laiturilla kalastajat kulkevat päästäkseen siikojen luo. Rickety pier that fishers use to go to the whitefishes.

Kalastajat nappaavat siiat pussimaisiin sulkeutuviin haaveihin. Fishermen are catching whitefish in their bag-like nets.

Ei näytä kovin tukevalta tuo. Doesn't look very sturdy.

Myllyn alla oli jännää. Under the mill.

Sivu-uoma joka antoi myllylle virtaa. Side track that gave power to the mill.

Hieno vanha purkki museotalossa. Pretty old can in the museum house.

Savustettua tuoretta siikaa. Fresh smoked whitefish.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 21

"Ow", älähti Carlos uudelleen astuttuaan ovien vieressä istuneen intiaanipäällikkö Istuu Ovien Vieressä nuolikotelon päälle. "How!", mörähti päällikkö, kun hänen nuolikotelonsa kaatui lattialle. "Hau!", ulvahti päällikön koira, kun Pim ja Pam astuivat sen hännän päälle. "Tsau!", tervehtivät tontut baarimikkoa, (jonka nimi oli tietysti Mikko, mutta senhän saattoivat useimmat arvatakin). "Mau", miukaisi Mikon kissa ja säntäsi karkuun baarin ilolinnun, (jonka nimi oli absurdia kyllä Tsirp) hameen alle. "Vau", innostui Carlos nähdessään Tsirpin. "Pow", kuului, kun Mikko aukaisi pullon kuohuvaista kanta-asiakas Taulle. Carlos astahti Tsirpin luo ja heitti kehiin kuuluisan "naisenkaataja"-repliikkinsä. "Hellou beibi, miten olis?" Surullista kyllä, mutta tämä repliikki ei ollut toiminut vielä kertaakaan, eikä itse asiassa mikään muukaan Carloksen lukuisista iskureploista. Tsirp oli juuri vastaamaisillaan, kun baarin nurkassa olevasta pöydästä nousi mustanpuhuva ja synkkä hahmo. Se oli Tsirpin satunnainen miesystävä ja myöskin satunnainen nokikolari Pate. "Hoi muukalainen, täällä Hirsipuussa ei ole tapana puhutella toisten miesten naisia", Pate sanoi. "Muuten voi joutua ikävyyksiin". "Ole sinä vaiti Pate, minä sirkutan kenen kanssa haluan", Tsirp liversi. Pate astui pari askelta lähemmäksi Carlosta ja nosti stetsonin reunaa ylemmäksi nähdäkseen paremmin. Samalla hän siirsi pitkän takkinsa lievettä syrjään paljastaen vyöllään roikkuvat revolverit. Baarin kitaransoittaja alkoi soittaa meksikolaista hittibiisiä nimeltä "Kuolema Carlokselle". Baarin muut asiakkaat tekivät huoneeseen tilaa ja Mikko baarimikko heitti lattialle tuoreita sahajauhoja. Carloskin paljasti vyöllään roikkuvat isot Valker Koltit ja astui hänkin pari askelta lähemmäksi Patea. "Vai niin", Carlos sanoi. "Niin", vastasi Pate (hän oli kuuluisa small talk taidoistaan). "Jaa", sanoi Carlos. "Juu", Pate heitti takaisin. Kitaransoitto taukosi yhtäkkiä, baariin laskeutui syvä hiljaisuus (tai ehkä se oli matala hiljaisuus, mene ja tiedä). Kummatkin miehet olivat kireinä kuin viulunkielet (tai sellonkielet, mene ja tiedä). Hiljaisuus syveni (tai madaltui). Päällikkö tiputti vahingossa nuppineulan lattialle ja kummatkin miehet räjähtivät toimintaan.


Mitä Pim ja Pam aikovat tilata kympillään?


Mitä kissa näki Tsirpin hameen alla?


Käyttääkö Pim peruukkia?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.