Day 24: Varikkopäivä

Kaunis aurinkoinen päivä. Huollettiin itsemme esiintymiskuntoisiksi ja leikkasin Karin hiukset kynsisaksilla (ei muuten mikään helppo homma!). Muuten ollaan vaan lepäilty, varattu hostelleja Uuteen-Seelantiin, käyty kaupoilla ja juotu kahvia terassilla. Illalla teimme mustikkarahkaa. Nyt valmistaudutaan huomista pikkureissua varten, pakkaillaan kamoja ja mietitään reittiä ja eväitä. Tarkoitus olisi ajaa Kirunaan mahdollisimman nopeasti, jota ehtisimme siellä hieman katsella paikkoja. Kari on viettänyt elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta Kirunassa, ja siksipä käymme siellä vähän fiilistelemässä. Olisi tosi kiva käydä myös Kebnekaisen juurella, toivottavasti ehdimme. Ikävä kyllä emme ehdi tehdä vaelluksia Kebnekaisen rinteillä sillä olemme vain yhden yön Kirunassa, mutta jos maisemat näyttävät upeilta niin ensi kesänä on uusi tilaisuus.

Saapa nähdä montako kirpputoria huomenna osuu matkan varrelle, eilen kun ajettiin Storforsenille oli matkalla yhdeksän kylttiä joissa mainostettiin loppista eli kirpparia. Onkohan Kirunassakin kaikilla Crocsit?

Haaparannan vesistössä asustelee näköjään kauheita vahvoja herukoita. There is scary and strong currants living in Haaparanta's waters.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 24

Carlos tippui työmaamontun pohjalla olevasta reiästä vielä alempaan monttuun. Hän onnistui pudotessaan pitämään Pamin hikisen kainalonsa otteessa (mikä saattoi selittää Pamin syvän sammumistilan). Pim tuli perässä rabbin kanssa, joka pahaksi onnekseen oli seurannut liian lähellä Pimiä ja maksoi siitä nyt kovan hinnan. Carlos tippui jaloilleen kuin kissa mutta kaatui kumoon, kun Pimin ja rabbin kaksoistiimi osui häntä selkään. Joukko selvitteli itsensä pystyyn pimeässä kolossa ja Carlos kysyi olisiko kellään taskulamppua mukana. "Ei ole taskulamppua mutta valoa löytyy kyllä", rabbi vastasi ja sytytti kaikessa rauhassa seitsemänhaaraisen kynttelikön, jonka hän taikoi jostain kaapunsa poimuista. "Aina valmis sanoi Jahvekin", rabbi totesi. Carlos pudisteli päätänsä ja pudotti Pamin vihdoin kainalostansa, tietysti suoraan alla olevan Pimin päälle, joka kaatui uudelleen maahan. Samassa Pam heräsikin ja alkoi heilutella nyrkkejään ja huudella hävyttömyyksiä, koska kuvitteli vieläkin olevansa baarissa päällikön kanssa. Pim antoi oikean suoran Pamin leukapieliin "Pam!" ja perään vasemman koukun Pamin munuaisiin, "Poks!". Tämä sai Pamin tokenemaan ja teeskentelemään katuvaa, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään muistikuvaa siitä mitä oli tapahtunut. "Ylös ei päästä, koska sinne on liian pitkä matka. Apua ei kannata huutaa, koska tämä on varmasti kaupungin työntekijöiden monttu ja kello on jo yksi, eli kaikki ovat jo lähteneet kaljalle. Ei sitten auta kuin mennä eteenpäin, rabbi näytäisittekö valoa?" Rabbi, (jonka nimi oli Ishmael) teki työtä käskettyä ja osoitteli kyntteliköllä suuntaan jos toiseenkin. Kävi ilmi, että montusta lähti tunneli juuri oikeaan suuntaan (eli kohti pesulaa). Joukkomme kävi siis taivaltamaan sinne (ratkaisu oli helppo siksikin, että se oli ainoa mahdollinen suunta). Mutta niin kuin tässä tarinassa on jo totuttu, kauaa ei kestänyt ennen kuin jotain tapahtui. Tällä kertaa se oli vieno kellon kilinä, joka lähestyi pimeästä tunnelista. Samalla kuului outoa messuamista "Loilaaloilaahikleilaahikloilaahik". 


Oliko monttu tosiaan kaupungin työntekijöiden kaivama, vai oliko taustalla kenties jotain ihan muuta?


Minne kannattaa mennä kaljalle?


Uskaltaako edes kysyä, mitä seuraavaksi tapahtuu?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta typerää seuraavassa jaksossa tarinassa Kupla, eikun siis, Carlos Drake, seikkailija.