Day 39: Hello Berlin!

Argh! Aikainen aamuherätys tuntui niin pahalta! Vaikka normaalisti heräämme samoihin aikoihin työaamuina, niin nyt teki tiukkaa saada itsensä kuosiin ja matkakuntoon aikataulussa. Veli tuli hakemaan meitä seitsemältä ja heitti meidät Oulunsalon lentokentälle, josta koneemme Helsinkiin lähti puoli yhdeksältä. Kirkkaana ja kylmän kuulaana aamuna jätimme siis Oulun taaksemme. Kiitos siskot ja veljet, anoppi ja ystävät kaikesta! Teitä tulee ikävä!

Nyt hengailemme Helsinki-Vantaan lentokentällä, kone Berliiniin lähtee vasta puoli neljältä. Kauhean haikea mieli on, kesä meni niin nopeasti. Olisipa täällä jotain nukkumakapseleita vuokrattavana, niin voisi ottaa päikkärit ajan kuluksi. Illalla olemme siis Berliinin Prenzlauer Bergin kaupunginosassa asettumassa aloillemme, ja luultavasti käymme korkeintaan jossain ruokakaupassa. Emme pääse päivittämään blogia, ennenkuin jostain on hankittu nettiyhteydet. Seuraavaan päivitykseen saattaa siis kulua tovi. Over and out.

Jälkilisäys: Päivä kentällä oli tuskallinen ja konekin lähti puoli tuntia myöhässä. Berliinin päässä ei millään meinattu löytää taksia, tai siis olihan niitä vaikka kuinka, mutta kun ne kaikki vaan tulivat päästämään ihmiset pois kyydistä ja kurvasivat sitten karkuun. Lopulta oli pakko kysyä neuvoa, ja kuulimme että portin 7 luona on taksitolppa. Sinne siis. Se olikin ihan toisella puolen rakennusta, mutta noin kilometrin talsittuamme pääsimme viimein taksitaivaaseen. Sataa ripotteli vähän vettä, joten kaupunki oli juuri sopivan synkän näköinen kun tiirailin maisemia taksin ikkunasta. Oli helpottavaa päästä asunnolle ja saada painavat laukut pois käsistään. Köpöteltiin heti läheiseen kauppaan hakemaan tärkeimmät elintarvikkeet ja samalla verryteltiin kaikesta istumisesta puutuneita jäseniä. Vaikka pieni peruskauppa olikin, niin löytyi sieltä silti kaikkea kivaa mitä ei Suomesta saa. Ihania jogurtteja ja rahkajuttuja, ja monenmoista herkkua. Kaurahiutaleita ei meinattu löytää millään, täällä eivät taida pahemmin puuroja keitellä. Kauppakorillisen ruokaa saa vielä halvemmalla kuin Suomessa, mutta eivät ne hinnat niin edullisia olleet kuin muistelimme edellisen kerran jäljiltä. Hedelmät olivat ihan saman hintaisia kuin Suomessa, maitotuotteet olivat osin halvempia vaikka kalliitakin löytyi kyllä. Esim. paketti perusgoudaa (siivutettuna) maksoi 99 senttiä.

Ilta meni aloilleen asettumisessa, katsottiin netin korvikkeeksi yksi jakso 3. kivi auringosta -sarjasta ja sitten tulikin uni väkisin silmään, matkustaminen kun uuvuttaa vaikkei teekään muuta kuin istuu.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 39

Voieivoieivoiei, onko kaikki nyt lopussa ja sankarimme mennyttä miestä ja smurffit mennyttä smurffia? Itkijänaiset ja pillittäjämiehet kerääntyivät lätäköiden ympärille valuttamaan kyyneleitä. Maansuru julistettiin kaikissa maissa ja liput laskettiin puolitankoon. Kaikkien lippujen hinnat laskettiin myös puoleen ja urheiluotteluissa vietettiin viiden tunnin hiljaisuus Carloksen muiston kunniaksi. Koirat ulvoivat ja kissat miukuivat (lähinnä kyllä ruokaa). Ihmiset repivät hiuksiaan kadulla ja toiset keräsivät hiukset talteen tehdäkseen niistä peruukkeja, jotka sitten saattoi myydä hyvään hintaan. Eihän tämä nyt voi näin loppua, tämä on todella huonosti kirjoitettua draamaa. Äkisti kesken parhaimman surun alkoi lätäköissä loiskua ja pian Carlos ja smurffit kömpivät maan kamaralle vettä valuen. Carlos oli palautunut omaan jaloon olomuotoonsa ja Pim ja Pamkin olivat saaneet tontunhabituksensa takaisin, he olivat tosin edelleenkin sinisiä mutta sehän on vain tyylikästä. He seisoivat kadulla suuren näyteikkunan edessä ja ikkunassa oli suurin kirjaimin kirjoitettu sana: PESULA. Hetkeäkään epäröimättä Carlos astui sisään Pim ja Pam kannoillaan, ja ovi sulkeutui paukahtaen heidän perässään.


Montako hiusta täytyy halkaista saadakseen poliitikolle peruukin?


Miksi kesti niin kauan päästä pesulaan asti?


Tuleeko nyt vihdoinkin puhdasta jälkeä?


Vastaukset näihin tarpeettomiin ja typeriin kysymyksiin seuraavassa puhtaassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.