Day 16: Sunday fun

No jaksettiinhan me aktivoitua! Hypeltiin trampoliinilla ja käveltiin Oulun keskustaan ja takas, semmonen 10 kilsan lenkki. Tänäänhän on suuri päivä, nimittäin seitsemäs hääpäivämme. Ja sen kunniaksi kävimme jäätelöannokset nauttimassa ja suklaakahvitkin jopa. Illalla kun tulimme takaisin, oli vastassa huolestunut tuleva ekaluokkalainen siskontyttö, joka alkoi heti kertoa vaaroista jotka meitä odottavat Australian rannoilla. Olivat katsoneet juuri telkasta dokumentin maailman vaarallisimmista eläimistä ja vissiin ne on melkein kaikki siellä Australiassa, hui. Jotain punaista merisiiliä ja kuutiomeduusaa ja haita meidän pitää kuulemma erityisesti varoa, ja lapset piirsivät vielä kuvatkin että tunnistamme ne sitten tarvittaessa. Oli se liikuttavaa että lapset olivat meistä niin huolissaan. Täytyy koittaa nyt tosissaan varoa niitä otuksia, en ollut tiennytkään niiden olemassaolosta.

Tosi hauskaa hypellä trampalla! It was so much fun to jump!

Karin trampoliinihyppelyt muistutti enemmän ilmassa leijumista... Kari has hidden abilities; he knows how to hover on air...

Herkullista Mövenpickin jätskiä! Yummy Mövenpick ice cream!

Oulun Tuomiokirkko. Oulu Cathedral.

Näköjään Oulussa ollaan nyt innostuttu kaikesta ruostuvasta, kun uusi Rotuaarin esiintymislavakin on rakennettu esiruostuneista pitsilevyistä. Ihan kivan näköinen. Apparently all things rusty are now popular in Oulu. The new stage on Rotuaari is being built using pre-rusted lace-like steel.

Tänään melkein satoi. Oulussa on avara taivas. It almost rained today. Oulu sky is very wide.

Vaarallinen kuutiomeduusa. Dangerous jellyfish.

Tappajahai. Killer shark.

Tappajamerisiili. Killer sea urchin.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 16

Carlos Drake, seikkailija ja tonttumagneetti oli paraikaa pahasti eksyksissä sairaalan käytävillä, hän ei jostain syystä enää löytänytkään tietään takaisiin aulaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, Carloksen kävely ei vieläkään sujunut kovinkaan sulavasti. Pimistä ja Pamista ei ollut tippaakaan hyötyä, heidän huomionsa meni kokonaan saaliin laskemiseen ja sen arvioimiseen paljonko rahaa he mahdollisesti siitä saisivat. Porukkamme saapui jälleen uuteen käytävään, täällä oli juuri siivous käynnissä, siivoojamuorin paiskoessa ämpäreitä ympäri ämpäri. Carlos pysähtyi muorin luo kysymään neuvoa. "Muori kulta, missäs täällä on lähin uloskäynti?" "Ja lähin kanikonttori?" kysyi Pim. "Rahaarahaarahaa", huohotti Pam. "Turpa umpeen", karjaisi Carlos tontuille. Siivoojamuori nosti päätään ämpärinheitosta ja katseli Carlosta pitkää nenäänsä pitkin. "Jaa, pususta voisin kertoakin". "Yyääh", Carlos sanoi, "tuohan on epäinhimillistä". "Ota tai jätä, pusu on hinta ja se on sillä söötti" "No, hyvä on sitten", Carlos sanoi ja tarjosi huulensa muorille. "Heiheihei", alkoivat tontut kannustaa sankariamme. Muori nappasi Carloksen judolukkoon ja alkoi suutelun valmistelut. "Ei, ei judoa", Carlos aneli. "Myöhäistä", muori sanoi ja antoi Carlokselle kunnon tyrmäysmuiskun. Carlos lensi pusun voimasta metritolkulla lähimmästä ovesta ulos ja havaitsi lentäneensä sairaalan sivuovesta kujalle, mistä noudettiin roskat. Hän pudisteli itseänsä ja meni takaisin ovesta sisään hakeakseen tontut mukaansa. Ennen kuin hän ehti sisään asti häntä vastaan loikki sammakko Pim ja Pam perässään. "Muori muuttui sammakoksi", sanoi Pim. "Coolia", sanoi Pam. Sammakko katosi roskatynnyrien taakse vikkelämmin kuin ehtii kissaa sanoa. Pim ja Pam olisivat halunneet seurata mutta Carlos tarttui tonttuja niskasta ja lähti kävelemään kujan uloskäyntiä kohti. Yhtäkkiä he kuulivat oudon äänen roskatynnyrien takaa.

Olivatko ämpärit muovia?

Mistä muori oli oppinut judoa?

Kuinka kauan kestää sanoa kissa?

Mikä on skörbä?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.