Day 28: Recuperating

Kyllä uni maistui viime yönä, nukuttiin kuin tukit. Herättiin harmaaseen ja sateiseen päivään, mikä olikin ihan sopivaa näin pyykkipäivänä. Kun pyykit oli pesty, lähdimme Seiskariin eli Seskaröhön kävelylle. Oli ihan pakko päästä liikkumaan viime päivien ajamisen jälkeen. Seiskari on saari Haaparannan ulkopuolella, sinne pääsee autolla ja siellä on asutuksen lisäksi leirintäalue ja uimaranta. Löysimme leirintäalueen nurkalta Hirvipolku-nimisen kävelyreitin, joka olikin osuvasti nimetty kun polku oli täynnä hirven papanoita. Hirvipolku loppui rantaan ja sieltä alkoi Peikkopolku, jota pitkin pääsimme takaisin leirintäalueelle. Teki hyvää reippailla raittiissa meri-ilmassa, heti alkoi nukuttaa. Illalla saunotaan vielä, ja sitten ollaankin varmaan ihan kypsiä yöpuulle. Huomenna palataan takaisin Ouluun, mitähän kivaa sitä keksisi vielä ensi viikolle?

Tällaisessa kuivassa kangasmetsässä on nautinto kävellä. It is a pleasure to walk in dry forest.

Kaihoisana kuunneltiin meren kohinaa. We listened melancholly  to the sound of the ocean. 

Sievä myrkkysieni. Pretty poison mushroom.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 28

Tasapuolisuuden nimissä täytyy käydä tarkistamassa mitä paha tohtori Frank touhuaa. Tässä näemme hänet ajamassa mersullaan (mallia 90000 ccddiii) kohti Philomenonin valtavaa kartanoa. Frank oli joutunut mystisen Philomenonin palkkalistoille ihan työvoimatoimiston kautta. Hän oli jo jonkin aikaa ollut kyllästynyt työhönsä ja katsellut netistä uutta uraa itselleen, aluksi vaikka osa-aikaisena oman työn ohessa. Hän kiinnostui oitis, kun näki netissä ilmoituksen, jossa tarjottiin hyvinpalkattua mutta erittäin vaarallista työtä. Lisänä riski joutua työnantajansa pettämäksi ja hylkäämäksi ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Tämä oli tarjous josta Frank ei voinut kieltäytyä. Hän rekrytoi Elvanderin toimimaan lihaksena ja päähän muksauttelijana ja yritti itse olla operaation aivoina (hänhän oli aivokirurgi). Tikkariepisodi opetti hänelle tarvittavaa nöyryyttä (tai ainakin varomaan pikkutyttöjä, joiden potku ylettyi juuri sopivasti haarojenväliin). Hän saapui kartanon pihaan ja käveli päärakennuksen sivulla sijaitsevaan lentokonehalliin. Siellä häntä odotteli älykäs mutta hyvin sarkastinen avaruusalus (nimeltään Pulla, ihan totta), jonka Philomenon oli ostanut planeetalta planeetalle -kauppamiehiltä. Philomenonilla oli paha tapa sortua heräteostoksiin, hän oli vuosien varrella ostanut muun muuassa elävän pölynimurin, kahdeksankymmentäosaisen rinnakkaistodellisuusraamatun sekä palan kiveä beta cunteirista. Raamattu oli osoittautunut erittäin jännittäväksi ja välillä hyvin romanttiseksi. Pölynimuri oli vahingossa päässyt kuolemaan ruoan puutteeseen ja kivi oli pudonnut mustaan aukkoon. "Terve Pulla!", sanoi Frank, "Lähdetääs hommiin". "Aika suorasukaista", vastasi Pulla, (Frank=suorasukainen, tämä niille nuorille lukijoille, jotka eivät ole vielä päässet opinnoissaan tarpeeksi pitkälle). "Olin sitäpaitsi juuri virtuaaliunilla". 


Kuinkas lujaa tuommoisella mersulla pääsee?


Kuinka lujaa tuollaisella aluksella pääsee?


Kuinka lujaa kirjailijalla oikein menee, kun hän kirjoittaa tällaista?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa lujassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.