Day 25: Kiirunassa

Aamulla lähdimme melko varhain ajamaan Jukkasjärvelle ja Kiirunaan Kalixin ja Jällivaaran kautta. Sää oli pilvinen mutta ei onneksi satanut. Ajoimme suoraan Jukkasjärvelle, jonne mentiin sen vuoksi että Karin viralliseksi syntymäpaikaksi on kirjoitettu Jukkasjärvi, vaikka itse asiassa hän on syntynyt Kiirunassa. Jukkasjärvi oli tosi pieni paikka, suunnilleen vain yksi tie jonka varrella kaikki oli.  Siellä on talvisin jäästä tehty hotelli, mutta ikävä kyllä se oli päästetty sulamaan emmekä nähneet siitä jälkeäkään. Sen sijaan piipahdimme Jukkasjärven kirkon pihalle. Ja sitten ajoimme Kiirunaan, joka on kaivoskaupunki, ja sen kyllä huomaa. LKAB louhii ihan Kiirunan keskustan vieressä rautamalmia niin menestyksekkäästi, että parhaillaan kaivetaan uutta päätasoa noin 1400 metrin syvyyteen. Kun luimme tästä, ajattelimme heti TSH:tä ja Kääpiökaivantoa... He kaivoivat liian syvälle ja löysivät sieltä jotain kauheaa, iiks! Meillä lähti heti mielikuvitus laukkaamaan vähän liiankin lujaa.

Kaupunki pitää lähivuosina siirtää ainakin osittain, sillä malmiesiintymä on kaupungin alla ja kaivaukset ovat tulossa tähän suuntaan. Kaivos on vahvasti läsnä Kiirunassa; iso louhosalue kohoaa massiivisena vuorena ihan kaupungin kupeessa ja minne vain katsookin, aina jostain kadun välistä pilkottaa jättimäinen harmaa kivikasa. Löysimme hotellin luo helposti ja lähdimme siitä kävelylle keskustaan. Hyvä vaisto johdatti meidät suoraan kivaan pikku kahvilaan, joka taisi olla kaupungin ainoa erikoiskahveja tarjoava mesta. Tarjonta oli hyvää, söimme grillatut poro-ciabatat ja Kari otti kahvin, pressokannussa. Tämä kaikki kustansi 14 euroa, joten hintataso vaikuttaa Helsinkiä edullisemmalta. Varsinkin ruokakaupassa kaikki on halvempaa kuin Suomen puolella. Sitten kiertelimme kävellen lisää paikkoja ja kuvasimme mitä löytyi kuvattavaa, eli ei kauhean paljon.


Pikainen paluu hotellille, ja autolla taas liikenteeseen. Kiiruna on hauskasti rakennettu korkealle rinteelle, ja kun ajaa aivan kukkulan huipulle, saa palkinnokseen mahtavat näkymät. Tosin suurin osa näkymästä on louhosaluetta, mutta kyllä siellä siintää järviäkin, ja kaukaisia tuntureita ja Kebnekaisen huiput. Kari on asunut pienenä aivan Kiirunan huipulla, joten tietenkin ajelimme sinne katsomaan paikkoja. Sattumalta löysimme itsemme näköalavuorelle eli Luossavaaralle johtavalta tieltä, ja ajelimme huipulle ihailemaan näkymiä. Minulla alkoi pöksyt tutista kun pikku tietä kaartelimme koko ajan korkeammalle, vieressä vaivainen kaiteen pahanen joka ei kyllä suojaa yhtään mitään. Pilviä alkoi kertyä koko ajan enemmän, ja huipulla olimmekin jo ihan pilvessä. Näkymät olivat kyllä upeat. Huomasimme huipulla, että sinne johtaa alhaalta Midnattssolstigen -kävelypolku, jota pitkin olisi varmaan hienoa nousta huipulle maisemia ihaillen. Tämä tiedon murunen laitetaan talteen mahdollista tulevaa käyttöä varten. Huipulta lähdimme ajamaan Nikkaluoktaan, joka on noin 66 km:n päässä. Sieltä alkaa vaellusreitti Kebnekaiselle, joten se kiinnosti maisemien vuoksi. Alkumatkasta alkoi kuitenkin sataa niin voimakkaasti, että käännyimme takaisin. Pilvet olivat niin matalalla että näkyvyys oli tosi kehno, joten tuskin olisi kannattanut ajaa perille saakka. Harmitti vähän jättää menemättä, toivottavasti joskus vielä pääsemme käymään siellä.

Kiirunassa on näkynyt ihmeellisen paljon turisteja ja reppureissaajia, vaikka ei ole enää sesongin huippu. Kuvittelimme että suurin osa matkaajista olisi eläkeläisiä tai norjalaisia, mutta itse asiassa olemme nähneet enimmäkseen nuoria reppureissaajia eri puolilta maailmaa. Hassua.

Jällivaaran jälkeen jaloittelutauko. Short walking break after Jällivaara.

Kari kävi Jukkasjärvellä. Kari was at Jukkasjärvi.

Näkymä Kiirunan hotellista. Taustalla oleva louhos hallitsee vahvasti kaupungin ilmettä. View from our hotel in Kiruna. The mine is strongly present no matter where you look.

Kiirunan kirkko, joka on valittu vuonna 2001 Ruotsin kauneimmaksi rakennukseksi. Kiruna church, which has been selected Sweden's most beautiful building in year 2001.

Kaupungin perustajan muistomerkki. Meidän mielestämme paikka oli todella outo ja tunnelma kummallinen. Monument to honour the founder of the city. We thought it was quite creepy and spooky.

Kari taantui syntymäpaikkansa läheisyydessä. Kari regressed when near his birth place.

Tyypillinen näkymä Kiirunan kaupungissa, kaivos taustalla tietysti. Typical view in Kiruna center, mine in the background.

Kiirunan rautatiehotelli, jossa Karin äiti on ollut töissä ja jonne Kari karkasi pikku poikana. Kiruna Railway Hotel, where Kari's mom used to work and where he ran away as a small boy.

Luossavaara.

Luossavaaran huipulla oltiin pilvessä. At Luossavaara's peak we were inside clouds.

Luossavaaran huopulla. At Luossavaara's peak.

Näkymä poispäin kaivokselta, Kebnekaisen huippuja taustalla. View away from the mine, Kebnekaise's peaks on the background.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 25

Kellon ääni ja messuaminen lähestyi ja pian näkyi valoa, joka välkkyi vuoroin punaisena ja vuoroin sinisenä. Tässä vaiheessa rabbi sai äkillisen paniikkikohtauksen, heitti kynttelikön maahan ja juoksi takaisin montulle. Hurjalla ponnistuksella hän loikkasi pystysuoraan takaisin montun sisääntuloaukosta ja katosi näkyvistä. "Siistii", ihastelivat Pim ja Pam yhteen ääneen. "Juoskaa, saamelaiset zombieshamaanit tulevat!", kuului vielä rabbin loittoneva ääni. Carlos otti vaaralliselta näyttävän mutta täysin hyödyttömän itsepuolustusasennon. Kohta tunnelista laahustikin messuava (ja myöskin hirveässä kännissä oleva) joukkio shamaaneja (saamelaisia, zombeja). He joikasivat täysin nuotin vierestä ja heiluttelivat punaisia ja sinisiä jouluvaloja käsissään (kuka tietää miksi, ehkä heillä oli joulumieltä). Koko poppoo horjui ja heilui puolelta toiselle kuin ruotsinlaiva ja neljän tuulen hatut lerpattivat neljään eri suuntaan. Carlos karjaisi pelottavan ja alkukantaisen taisteluhuutonsa "Iiiiik!" ja valmistautui juoksemaan karkuun, kun yhtäkkiä tapahtui jotain historiallista ja ennenkuulumatonta. Pim ja Pam päättivät yhtäkkiä saada jostain rohkeutta ja selkärankaa ja astuivat Carloksen rinnalle shamaaneja vastaan. Zombiet lähestyivät kuitenkin vääjäämättömästi ja olivat enää metrin päässä kohta entisiksi muuttuvista sankareistamme.


Sammuiko kynttelikkö?


Sammuvatko zombiet?


Sammuuko lukijoiden mielenkiinto?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta pötyä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.