maanantai 8. elokuuta 2011

Day 17: Mostly cloudy

Ensimmäinen kunnon sadepäivä tälle kesälle, kylläpä on tuntunut oudolta katsella sadetta ikkunasta. Peruslomapäivä, eli vähän asioiden hoitoa ja siinä välissä pieniä nautintoja, kuten shoppailua alennusmyynneissä ja kirpparilla (löysin kaksi teinitunikaa kahdellakympillä!), pizzalounas, pullakahvittelua veljen luona (Oulussa  pullakahvittelukulttuuri kukoistaa, jee) ja wii-pelin pelaamista. Tyhmä rakkine oli menny vähän sekaisin kun väitti että olen lihonut 2 kiloa edelliskerrasta. Ne on niin vikaherkkiä nämä nykyajan laitteet. Oli pakko palauttaa ykkössija superhulahoopissa, vaikka siinä hiki tulikin. Veljentyttökin vihdoin vähän lämpeni meille ja intoutui riehumaan, niin soma tyttönen!

Huomenna edessä maisemien vaihto, joten tänään pitää pakata kimpsut ja kampsut. Täytyy kai jättää ne tunikalöydöt siskon luo hoitoon, eihän ne mahdu mukaan. Miks mä sorruin niihin...


Carlos Drake, seikkailija.

Luku 17

Carlos kurkkasi varovasti roska-astioiden taakse ja näki huppariin pukeutuneen hahmon seisomassa seinän vieressä (hyvin lyhyen hahmon selvästikin, koska roska-astiat olivat kovasti matalat. Hupun sisältä alkoi kuulua ääntä ja tältä se kuulosti:

Umtsika um, joujou mään.
Carlos on muka kova häiskä mutta mulla oli kaverina viime yönä sen äiskä.

Joujou mään, umtsakpum.

Tässä räppää Ripe-katu-uskottava, sut suohoooon.


Mä syntynyt oon kadulla ja oppini saanut hiihtoladulla, joujoo.
Skäpädäädum.


Surkea on ollut elämä ja onni, onneksi oon aika sonni, dubaduujaskip.
Joumään Philadelphia duud.


Nyt mä Carlos sulle riimuilen ja koulussa luumuilen, abbadabbadoo.
Määääään.


Sä nyt ensin kanikonttoriin mee ja siellä rahasopimus tee, jaajuu.
Tonttujen kamat myy, ja osta eläinkaupasta kyy, läpäpälää, munmyy.


Joumään, Ripe stakelta nyt poistuu, eikä keksi loppusointuu, jeh.


Tämän ällistyttävän esityksen jälkeen Carlos ei tiennyt enää mitä sanoa vaan kääntyi kannoillaan ja lähti kohti kanikonttoria. Tontut seurasivat perässä mutta Carloksen huomaamatta he kääntyivät vielä lähtiessään antamaan Ripelle tuplapeukut. 


Mihin hittoon se sammakko katosi?


Onko Carloksen äidillä todellakin noin huono maku?


Onko Ripe oikeasti katu-uskottava?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa räppäävässä jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Hyvä Taru! Hulahoopin mestari olet vielä meidänkin värkissä:)

Tau kirjoitti...

Jee jotain saavutuksia sentään! ;)

Lähetä kommentti