Huomenna edessä maisemien vaihto, joten tänään pitää pakata kimpsut ja kampsut. Täytyy kai jättää ne tunikalöydöt siskon luo hoitoon, eihän ne mahdu mukaan. Miks mä sorruin niihin...
Carlos Drake, seikkailija.
Luku 17
Carlos kurkkasi varovasti roska-astioiden taakse ja näki huppariin pukeutuneen hahmon seisomassa seinän vieressä (hyvin lyhyen hahmon selvästikin, koska roska-astiat olivat kovasti matalat. Hupun sisältä alkoi kuulua ääntä ja tältä se kuulosti:
Umtsika um, joujou mään.
Carlos on muka kova häiskä mutta mulla oli kaverina viime yönä sen äiskä.
Joujou mään, umtsakpum.
Tässä räppää Ripe-katu-uskottava, sut suohoooon.
Mä syntynyt oon kadulla ja oppini saanut hiihtoladulla, joujoo.
Skäpädäädum.
Surkea on ollut elämä ja onni, onneksi oon aika sonni, dubaduujaskip.
Joumään Philadelphia duud.
Nyt mä Carlos sulle riimuilen ja koulussa luumuilen, abbadabbadoo.
Määääään.
Sä nyt ensin kanikonttoriin mee ja siellä rahasopimus tee, jaajuu.
Tonttujen kamat myy, ja osta eläinkaupasta kyy, läpäpälää, munmyy.
Joumään, Ripe stakelta nyt poistuu, eikä keksi loppusointuu, jeh.
Tämän ällistyttävän esityksen jälkeen Carlos ei tiennyt enää mitä sanoa vaan kääntyi kannoillaan ja lähti kohti kanikonttoria. Tontut seurasivat perässä mutta Carloksen huomaamatta he kääntyivät vielä lähtiessään antamaan Ripelle tuplapeukut.
Mihin hittoon se sammakko katosi?
Onko Carloksen äidillä todellakin noin huono maku?
Onko Ripe oikeasti katu-uskottava?
Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa räppäävässä jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
2 kommenttia:
Hyvä Taru! Hulahoopin mestari olet vielä meidänkin värkissä:)
Jee jotain saavutuksia sentään! ;)
Lähetä kommentti