Day 18: Farewell Oulu!

Heräsimme koko porukka hehkeinä aikaisin aamulla ja lähdimme Ruotsin valloitukseen. Simon kohdalla oli kyltti jossa opastettiin että "HYVVÄÄ" löytyy jos poikkeaa tieltä, emmekä tietenkään voineet vastustaa moista lupausta. Kävimme siis kaffella Simon Vanhassa Pappilassa, ja jututimme pappilan isäntää joka kertoi meille talon historiasta ja remonttivaiheista. Koska muita kuin minua ei kiinnostanut poiketa tien varren lankabaariin, jatkoimme matkaa suoraan Haaparantaan. Anoppi kestitsi meitä herkkukyljyksillä ja mustikkapiirakalla, ja sitten siskot perheineen jatkoivat matkaa Ikeaan (missä tuntui olevan puoli Pohjois-Kalottia parkkipaikasta päätellen), ja me jäimme Karin kanssa anopin hellään huomaan. Illan päälle kävimme ajelulla ja kaupassa tsekkaamassa Ruotsin puolen herkkutilanteen, ja AAH, niinkuin arvasimmekin, löysimme vaikka mitä ihania juttuja ja ennenkaikkea sen kauan kaivatun Maraboun uutuussuklaan jota ei saa Suomesta ollenkaan! Maku on tietenkin Macadamia & Honey. Suklaan kääreeseen oli kuitenkin painettu suomenkieliset tekstit valmiiksi, joten sitä voisi siis myydä Suomessakin... ihmettelemme moista. Kuka tekee valinnat ja päätökset Suomen kansan puolesta näin tärkeissä asioissa kysymättä kansalaisten mielipidettä? Iloiseksi yllätykseksemme löysimme myös Maraboun ekstrayllätys-maun, Strawberry & Cheesecaken! Tämä uutuus saapunee Suomeen jossain vaiheessa, tai sitten ei.

Nyt nautiskelemme päivän herkkusaldosta ja löhöämme sohvalla. Kiitos siskoille vieraanvaraisuudesta ja kaikesta! Pian nähdään taas!

Hyvvää tarjolla! "Hyvvää = something good" available!

Aina yhtä jännittävä Ruotsin rajan ylitys. Soon we will be entering Sweden!

Mistä tietää että on ruotsalaisessa kaupassa? Tietenkin siitä että näkkileipävalikoima on valtava! How do you know you are in Sweden? In shops there is a huge selection of crispbread!

Kaunista pakkausdesignia. Beautiful package design.

Päivän herkkusaldo. Days loot of goodies.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 18

Carlos joukkoineen käveli pitkin kesäkatua kuumaa, matka joutui kohti kanikonttoria ja sen huumaa. Asvaltti hohkasi ja tuoksui mustalta ja hehkeältä, bikinibeibit notkuivat kuin kypsät avokadot kenkäkauppojen edustoilla saaden ohiajavat miehet tärisemään kuin katuporat vasten graniittia. Pim ja Pam valuivat hikeä kuin vuoripurot keväällä, taapertaen varastetun tavaran alla vauvojen lailla. Carlos puolestaan marssi eteenpäin Napoleonin lailla, uhmaten kaupungin polttavaa katsetta ja lasista ja teräksestä valettua henkeä. Bussit löyhkäsivät ja hengittivät ulos dinosaurusten maatunutta lihaa. Röyhkeät isomahaiset kauppiaat steppasivat levottomina tavaroidensa edessä Bob Fossen oppien mukaisesti. Baareista valui sekavia tihrusilmäisiä juoppoja, jotka jatkoivat epätoivoisesti hoiperrellen kohti outoja määränpäitä. Carloksen vauhti alkoi hiipua ja sakata, kaupungin irstaan painon hidastaessa hänen kulkuaan. Pim ja Pam olivat jo siirtyneet väsymyksen uudelle tasolle, missä pääskyset eivät enää lentäneet. Koko porukan kulun syke väheni ja tarpoi mitättömyyden suossa leviten samalla olemattomuuden materiaan. Kvasikvantitatiivisen sakralismin niittäessä pseudofirmaattisen epikuralismin jäänteet pois. Ja luojan kiitos porukkamme saapuukin juuri sopivasti kanikonttorin ovien eteen.


??????????????????????


Vastaus tähän kysymykseen ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa, Carlos Drake, seikkailija.