Carlos Drake, seikkailija.
Luku 19
Carlos astui joukkoineen kanikonttorin sisuksiin. Konttorin sisällä istui suuri valkoinen kani kirjoituskoneen äärellä. Kani mulkaisi heitä pahantuulisesti ja kysyi "niin?", melkoisen sarkastisella äänensävyllä. "Tuota...", aloitti Carlos epäröiden, "Onko tämä kanikonttori?" "No, mitäs niin kuin luulisit", vastasi suuri valkoinen, "tämä konttori, minä kani". "Selvä", Carlos sanoi, "et sattumoisin haluaisi ostaa leikkaussalista varastettua krääsää ylihinnalla?" Tässä kohti Pim ja Pam ojentelivat tavaravuoria kania kohti rahanhimo silmissä kiiltäen. "Jaa, voi olla, jos teillä löytyisi tuosta kasasta sydänfibrallaattori niin voisin hyvinkin olla kiinnostunut. Semmoisella vehkeellä saa tylsän arki-illan kulumaan leppoisissa merkeissä". "Täältä löytyy", Pam sanoi, "anna rahaa". "Hienoa", kani sanoi, "Olisko kymppi hyvä summa koko läjästä?" "Joo, anna tänne", huusi täysin rahasta ymmärtämätön Pim. Kani otti paksun lompakon korvansa takaa ja tempaisi sieltä kympin setelin ja antoi sen tontuille. "Haa, rahaarahaarahaa", karjuivat Pim ja Pam niin, että konttori raikui. "Nyt lähdetään shoppailemaan, Carlos, tuu messiin". Näin kolmikko lähti ulos ovesta jättäen kanin hieromaan fibrallaattorin levyjä vastakkain.
Minkä merkkinen oli kanin kirjoituskone?
Huijasiko kani tonttuja?
Mihin ihmeeseen tontut voisivat olla menossa shoppailemaan?
Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
2 kommenttia:
Juu, ei ole Tampereella minkään näköistä Säästötexiä :) Hassua, että siellä on sellainen. Mikähän mahtaa olla nimen takana. Omistaja muuttanut Tampereelta ja helpottaa sillä koti-ikävää tai ehkä Tampesteri on vaan niin hyvä paikka että kehtaa laittaa nimeksi!
Oikeesti pitää kohta selvittää tuon nimen alkuperä, niin se vaivaa! :)
Lähetä kommentti