sunnuntai 14. elokuuta 2011

Day 23: Kuohuntaa



Tänään oli retkipäivä. Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme ajamaan kohti Storforsenia lähelle Älvsbyä noin 200 kilsan päähän. Storforsen on Pohjoismaiden suurin vapaana virtaava koski, ja todella komea ilmestys. Kosken ympäristöön oli rakennettu pitkospuita ja kävelyreitti, jota pitkin saattoi kulkea reilun kilometrin kosken vierellä. Mikä ihmeellisintä, kävellen pääsi monin paikoin ihan kosken uomaan kiinni, ja saattoi seurata lähietäisyydeltä veden hurjaa menoa. Tippumisvaara on suuri, joten ihan pienten tai kauhean villien lasten kanssa matkustaville en suosittele. Paikalle oli rakennettu myös museoita, kahvila, ja useita nuotiopaikkoja, jotka täyttyivätkin nopeasti aamupäivän mittaan kun turisteja alkoi lipua paikalle. Polttopuut tarjottiin ystävällisesti ilmaiseksi, ja vessat myös. Kallioilla oli tosi kiva hyppelehtiä kepeästi kuin kauris, ja uudet vaelluskengät havaittiin hyväksi ihan kunnon käytössä. Nautin suunnattomasti retkestä, tuntui tosi kivalta kulkea kallioilla raittiissa ilmassa, syödä eväät ulkona ja haistella nuotioiden tuoksua. Myös eläinkuntaan saatiin yhteys: lounasseuraksi ilmestyi pari pientä hiirtä, ja näimme ison sudenkorennon. Kosken voima oli kuitenkin se vahvin elämys, enpä ole moista ihmettä näin läheltä ikinä ihaillut.

Oltiin ihan poikki koskiretken jälkeen, mutta jaksoimme silti poiketa Luleån Gammelstadiin eli vanhaan kirkkokaupunkiin, jonka olimme menomatkalla bonganneet tienvarsikylteistä. Opimme että Gammelstad on yksi maailman perintökohteista. Alue on tosi idyllinen, täynnä pieniä somia punaisia mökkejä, joissa ennen vanhaan on asuttu kun on tultu kauempaa kirkkomenoihin osallistumaan. Pari näytti olevan myytävänä, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Väsynyt seurue saapui alkuillasta kotiin ja kukin onkin sitten levännyt miten parhaiten taitaa. Päivänsankariakin on onniteltu ja iloisena yllätyksenä tuli soitto kummitytöltä!

Kaunista sammalta kosken ympäristön kivissä, muistuttaa suorastaan ruusua. Pretty rose-like moss on the stones around the rapids.

Storforsen yläjuoksulta katseltuna. Storforsen rapids seen from above.

Lounasseuralaisemme. Our lunch company.

Kaunista luontoa kosken ympäristössä. Pretty nature around the rapids.

Kosken "kuollut osio", eli kuivatettu uoma jossa pääsi hyppelemään kallioilla ja tutkimaan hiidenkirnuja. The "dead" part of the rapids (dried out channel) that you could explore.

Kosken vierellä kulki kävelyreitti ja taukopaikkoja oli ihan uskomattoman lähellä kuohuja.  There was a walking route by the rapids and resting places amazingly close to the churning water.

Tuonne jos tippuis... If I would fall...

Kosken alajuoksulla näki kunnolla veden voiman. On the lower reaches of  the rapids you could really feel the power of the water.

Vesi kuohuu niin valkoisena että se näyttää jo lumelta. Water is churning so strongly that it resembles snow.

Kosken alajuoksun jälkeen aukeaa rauhallinen järvi. After the rapids there is a peaceful lake.

Aika idylliset näkymät Luleån Gammelstadissa. Pretty idyllic scenes in Luleå Gammelstad.

Pitkä rivi vanhoja kirkkomökkejä. Long row of old church cottages.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 23


"Sinä ostaa kaunis aito intiaaniesine, made in Hong Kong", päällikkö lässytti. "Minä myydä myös harvinainen eliksiiri, se paranta kaikki sinu vaivat". "Syylä, nuha, lattajalka, kaikki pois, kun sinä tätä hörppä". Tässä vaiheessa Pam heräsi ja huomasi päällikön, "Jumalauta inkkari! nyt tuli turpaan!", Pam huusi ja sammui uudestaan. "Tuota... En nyt taida tarvita mitään", Carlos sanoi, "paitsi ehkä neuvoja miten löydän lähimmän pesulan ja sieltä Lungi nimisen hepun". "Minä ennusta sinu käsi ja kertoa sinulle kaiken", päällikkö sanoi ottaen Carloksen käden omiinsa. "Minä näke suuria ja vaarallisia seikkailuja, näke myös kaksi idioottia sinu seurassa, heistä paljon harmia". "No tuo nyt ei vaadi mitään suuria kykyjä ennustaa", Carlos huomautti väliin. "Minä nähdä sinulla salaperäinen menneisyys, sinulla sisko josta et tiedä mitään. Öh, paitsi siis nyt tiedät. Vielä nähdä pesula jota etsiä korttelin päässä vasemmalla, siinä suutarin vieressä". Päällikkö päätti litaniansa ja päästi Carloksen kädestä irti. "Häh, siis sisko", Carlos oli tästä tiedosta joltisenkin yllättynyt, "mistä mahdan tämän salaperäisen siskoni sitten löytää?" "Hän tulla sinu elämä kesken kahden lohen lentoa". "No huh, tuossa on todella vähän järkeä", Carlos sanoi ja antoi päällikölle palkkioksi kaksi vanhaa xylitolpurkkaa, joissa roikkui mustaa nukkaa. Pam heräsi uudelleen ja huusi "Geronimo!", ennenkuin oksensi päällikön mokkasiineihin ja sammui taas. Carlos potkaisi heiluriovet auki ja lähti ulos. Pim seurasi perässä mutta juuttui heiluriovien väliin ja joutui häpeäkseen pyytämään apua ohikulkevalta rabbilta. Mutta sen jälkeen porukka oli taas kasassa ja matka jatkui kohti pesulaa. Paitsi, että viisi metriä myöhemmin he tippuivat kadulla olevaan tietyömonttuun ja katosivat.


Vau, jokohan tämä kidutus jo loppuu?


Vai jatkuuko tarina kaikesta huolimatta?


Minkä makuinen oli purkka?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Onpa todella upeat kuohut. Vaikuttavaa!
Minjalla on kaikki tärkeät päivät merkitty kalenteriin :)

Tau kirjoitti...

Minja on niin ihana tyttönen! <3

Lähetä kommentti