perjantai 2. syyskuuta 2011

Day 40: Walking in Berlin


Hitaan aamun jälkeen käveltiin Alexander Platzille etsimään nettiä, ja samalla katseltiin kaupunkia ja kauppoja. Eihän me mitään nettiä mistään löydetty, mutta maailman huonoimmat katusoittajat kyllä kuulimme, kun söimme pretzeleitä Alexander Platzin aukiolla. Jatkoimme kävellen kaupunkiin tutustumista ja poikkesimme katsomaan ilmaista veistospuistoa rähjäisellä Oranienburgerstrassen pätkällä. Joimme kahvit Starbucksissa, ja kun läpäri ei ollut mukana päätimme mennä johonkin nettikahvilaan etsimään netistä tietoa netistä. Varsinainen Catch 22; ilman nettiä et voi löytää nettiä. Vastaan osui yksi paikka joka mainosti prepaid-internet liittymiä, mutta ikävä kyllä myyjä ei puhunut sanaakaan englantia joten piinallisen 10 minuuttisen jälkeen päätimme luovuttaa ja jatkaa matkaa. Toisessa nettikahvilassa surffasimme puoli tuntia (maksoi 50 senttiä) ja löysimme hieman vinkkejä netinmetsästykseen, vaikka lopputulemana näytti kaikilla forumeilla olevan että ei se helpolla onnistu ja maksaa liikaa ja yhteydet pätkii. Tästä rohkaistuneena päätimme jättää metsästyksen huomiselle ja mennä kotiin lepäilemään hetkeksi. Illalla lähdettiin vielä kävelylle lähiseuduille. Tiesimme jo edelliseltä kerralta että naapurikorttelissa, lempikadullamme eli Oderbergerstrassella, on hyvä kahvipaikka Bonanza Coffee Heroes, joten haimme sieltä Bialettiin täytettä eli espressokahvia. Mitähän se lentokentän tullimieskin ajatteli kun läpivalaisussa näki kahvipannun Karin käsilaukussa? Kävimme vielä kaupassa ja sitten palattiin kotiin lepäilemään ja katsomaan taas third rockia.

Uusi kotimme. Our new home.

Kaikilla on täällä hienot parvekkeet. Everybody has nice balconies here.

Rauhallinen kotikatumme. Our peaceful home street.

Ilmainen veistospuisto, veistokset tehty romuista. Free sculpture park, sculptures made mainly from scrap.

Onpa huomaavaista jättää sohva kadulle väsyneitä kulkijoita varten. How nice to leave a sofa on the street for tired walkers.

Carlos Drake, seikkailija.

Luku 40

Carlos ja kaksi sinistä tonttua seisoivat ihmeissään täysin vitivalkoisessa huoneessa. Eli ihan kaikki oli joko luonnostaan valkoista tai sellaiseksi maalattua. Tämä koski myös valkoisen tiskin takana seisovaa tyyppiä, jolla oli valkoiset vaatteet ja kengät ja valkoiseksi meikattu naama. "Olen Lungi. Sinä olet Carlos. Nuo kaksi ovat sinisiä ja idiootteja. Olette myöhässä." Lungi puhui kuin pätkivä kelanauhuri ja kuulosti epäilyttävän paljon nuorelta Cliff Richardilta, mikä ei sopinut hänen tyyliinsä ollenkaan. "Jaa, niin myöhässä mistä?" Kysyi aina yhtä teräväpäinen Carlos. "Oli meinaan kaikkea melko outoa hidastetta tuossa välillä. Ihme juttu, että yleensä päästiin tänne asti." "Hiljaisuus!" Karjui Lungi Cliff-äänellä, eli melko pehmeästi ja sensuellisti saaden pari kadulla ohi kävelevää kotirouvaa pyörtymään. "Tämä on puhtaasti bisnestä. Minä annan sinulle tietoa ja sinä annat minulle ensiksi syntyneen lapsesi. Ahhhaaha, ihan puhtaasti vitsi. Oikeasti haluan vastineeksi tulevan vaimosi. Hah, no ei, vitsi taas. Kerron sinulle minne mennä saadaksesi seuraavan johtolangan tehtävässäsi. Vastineeksi haluan sinun tuovan minulle ikuisen puhtauden maljan, tontut jäävät tänne pantiksi etsintäsi ajaksi." Näin luritteli Lungi hunajaisella äänellään, kadulla pyörtyi joukko bingoon meneviä mummoja niin että kupongit havisivat nostalgisesti katuojaan. "Mikä on ikuisen puhtauden malja ja mistä minä sellaisen voin löytää?" kysyi Carlos. "Senkin tomppeli, jos tietäisin niin hakisin sen itse. Sitä paitsi tällaisissa tarinoissa on tapana antaa juuri tuollaisia tehtäviä. Se luo jännitystä ja antaa täytettä tarinaan, jos kirjailija ei ole keksinyt mitään aidosti kiinnostavaa kerrottavaa." Näin sanoen Lungi iski silmää lukijoille. "No, hyvä on sitten, tontut voit vaikka pitää. Niistä on vain harmia." sanoi Carlos. "Heii, vastustan!" sanoivat Pim ja Pam. "Me halutaan mukaan". "Ei tule kuuloonkaan, menen yksin. Leikkikää vaikka valkaisuaineella sillä aikaa", sanoi Carlos ja lähti suorittamaan tehtäväänsä.

Onko Lungilla puhtaita jauhoja pesupussissaan?

Onko hänellä tahraton maine?

Pelaako joku likaista peliä?

Valkeneeko Carlokselle pelin henki?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

1 kommentti:

Heidi kirjoitti...

Mä kävelin toukokuussa tuon saman (tai ainakin samanlaisen) sohvan ohitse :D!

Lähetä kommentti