tiistai 8. marraskuuta 2011

Day 109: Walking and basking in the sun

Kävimme heti aamusta lähilihakaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Ikävä kyllä tarjolla ei ollut kengurua, mutta saimme hyviä neuvoja ja ruokatarpeita edullisesti, vai mitä sanotte siitä että kaksi naudan sisäfilepihviä, 4 isoa italialaista ruokamakkaraa pastan kaveriksi ja puoli kiloa naudan jauhelihaa maksoi noin 15 euroa? Minusta se tuntui edulliselta. Heitimme lihat kotiin ja lähdimme heti kävelylle toiseen päähän Trinity Beachia, jossa oli portaat joita pitkin voi nousta ylös kukkulan kuvetta ja seurata polkua näköalapaikalle, jolla kävimme ensimmäisenä paivänä. Nyt jatkoimme pidemmälle ohi näköalapaikan ja seurasimme yhä kapenevaa polkua kunnes se liittyi viidakoituneelle metsätielle. Lähdimme kävelemään tietä pitkin, sillä se kipusi kukkulaa yhä ylemmäs ja halusimme nähdä mihin se johtaisi. Tien reunasta kuului jatkuvasti kovaa rapinaa, mitä lie elukoita siellä kahisteli kuivia lehtiä. Saavuttuamme tien päähän meidät palkittiin upealla näkymällä merelle. Tapasimme siellä ylhäällä komean maanmittaajan, joka jutteli kanssamme pitkään ja antoi neuvoja mitä kannattaa käydä katsomassa täällä ollessamme. Kaikki ovat ihan käsittämättömän ystävällisiä, heti jää suustaan kiinni kun antautuu katsekontaktiin australialaisen kanssa. Okei, tuo kuulosti hieman oudolta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.  Näimme myös kookaburra-linnun, jolla on todella erikoinen ääni linnuksi, se muistuttaa sarjakuvahahmon mielenvikaista käkätystä.

Alkoi tulla taas niin kuuma, että palasimme kotiin viettämään siestaa ja lounastamaan. Teimme juusto-avokado-pihvi-hampurilaiset, hyvältä maistui vaikka näköjään täkäläinen irtojauheliha myydään valmiiksi maustettuna, mikä yllätti. Kiven mötikät vatsan pohjassa laahustimme altaan reunalle ottamaan aurinkoa. On se kumma että millään en meinaa ruskettua, onkohan meillä liian tehokasta aurinkovoidetta? Viilensimme kuumentuneet kehomme uima-altaassa ja hakeuduimme sisätiloihin illanviettoon, jonka pääosa meni kärpäsiä tappaessa. Jostain syystä tänään oli lentänyt kärpäsiä hirveästi sisään, ehkäpä grillatun lihan perässä, ovat varmaan tottuneet barbecue-herkkuihin, aussikärpäsiä kun ovat. Kari tappoi käsin yli kymmenen isoa petoa, metsästäjävaistot ovat näköjään hereillä. Olen ajatellut pitkin päivää inkivääriä, ja sitä miten hienoa olisi jos Suomestakin saisi tuoretta luomuinkivääriä. Näin markkinoilla uuden sadon baby-inkivääriä, joka oli niin tuoretta että siinä kasvoi vielä vihreitä versoja. Pystyisiköhän Suomessa kasvattamaan inkivääriä, niinkuin chilejä? Tässäpä haaste teille chilin kasvattajille!

Jättimäinen kaktus metsätien varrella matkalla kukkulan huipulle. Giant cactus beside the forest road on our way to the top of the hill.

Huipulta löysimme jyrkän kalliokielekkeen jolta avautui upeat näkymät merelle. On the top we found a steep rock jutting over the ocean and had a nice view of the ocean.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 109

Tontut lähtivät kävelemään kohti kaupunkia, koska heillä ei ollut parempaakaan ajatusta. Vesimassat olivat tehneet useita aukkoja rakennusten riviin huuhtelemalla kokonaisia taloja mukanaan. Tontut astelivat yhdestä tällaisesta aukosta kaupunkiin. He joutuivat pysähtymään saman tien, koska koko kaupunki oli veden valtaama. Kaduilla virtasi metrin verran vettä, jossa kellui kaikenlaista hylkytavaraa. Tontut katselivat tilannetta hetken ja päättivät sitten rakentaa lautan, jolla he voisivat purjehtia kaupungin katuja ja etsiä ulospääsyä ja Carlosta. He löysivät tammioven ja kiinnittivät siihen heinäseipään mastoksi, purjeeksi kävi parivuoteen lakana. Maston huipulle he hiissasivat lipun, johon he olivat maalanneet tontunpään ja kaksi ristissä olevaa miekkaa. Tontut itse olivat vaihtaneet hiippalakkinsa mustiin merirosvohattuihin ja olivatpa he löytäneet jostain pari vanhaa revolveriakin aseistukseksi. Meloina toimi kolme lumilapiota. Näin varustettuina tontut lähtivät liikkeelle.

Löytävätkö he koskaan Carlosta?

Löytääkö Carlos koskaan tonttuja?

Löytääkö tämä tarina koskaan järkevää suuntaa?

Vastaukset näihin vetisiin kysymyksiin ja paljon muuta kelluvaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti