Alkoi tulla taas niin kuuma, että palasimme kotiin viettämään siestaa ja lounastamaan. Teimme juusto-avokado-pihvi-hampurilaiset, hyvältä maistui vaikka näköjään täkäläinen irtojauheliha myydään valmiiksi maustettuna, mikä yllätti. Kiven mötikät vatsan pohjassa laahustimme altaan reunalle ottamaan aurinkoa. On se kumma että millään en meinaa ruskettua, onkohan meillä liian tehokasta aurinkovoidetta? Viilensimme kuumentuneet kehomme uima-altaassa ja hakeuduimme sisätiloihin illanviettoon, jonka pääosa meni kärpäsiä tappaessa. Jostain syystä tänään oli lentänyt kärpäsiä hirveästi sisään, ehkäpä grillatun lihan perässä, ovat varmaan tottuneet barbecue-herkkuihin, aussikärpäsiä kun ovat. Kari tappoi käsin yli kymmenen isoa petoa, metsästäjävaistot ovat näköjään hereillä. Olen ajatellut pitkin päivää inkivääriä, ja sitä miten hienoa olisi jos Suomestakin saisi tuoretta luomuinkivääriä. Näin markkinoilla uuden sadon baby-inkivääriä, joka oli niin tuoretta että siinä kasvoi vielä vihreitä versoja. Pystyisiköhän Suomessa kasvattamaan inkivääriä, niinkuin chilejä? Tässäpä haaste teille chilin kasvattajille!
Jättimäinen kaktus metsätien varrella matkalla kukkulan huipulle. Giant cactus beside the forest road on our way to the top of the hill. |
Huipulta löysimme jyrkän kalliokielekkeen jolta avautui upeat näkymät merelle. On the top we found a steep rock jutting over the ocean and had a nice view of the ocean. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 109
Tontut lähtivät kävelemään kohti kaupunkia, koska heillä ei ollut parempaakaan ajatusta. Vesimassat olivat tehneet useita aukkoja rakennusten riviin huuhtelemalla kokonaisia taloja mukanaan. Tontut astelivat yhdestä tällaisesta aukosta kaupunkiin. He joutuivat pysähtymään saman tien, koska koko kaupunki oli veden valtaama. Kaduilla virtasi metrin verran vettä, jossa kellui kaikenlaista hylkytavaraa. Tontut katselivat tilannetta hetken ja päättivät sitten rakentaa lautan, jolla he voisivat purjehtia kaupungin katuja ja etsiä ulospääsyä ja Carlosta. He löysivät tammioven ja kiinnittivät siihen heinäseipään mastoksi, purjeeksi kävi parivuoteen lakana. Maston huipulle he hiissasivat lipun, johon he olivat maalanneet tontunpään ja kaksi ristissä olevaa miekkaa. Tontut itse olivat vaihtaneet hiippalakkinsa mustiin merirosvohattuihin ja olivatpa he löytäneet jostain pari vanhaa revolveriakin aseistukseksi. Meloina toimi kolme lumilapiota. Näin varustettuina tontut lähtivät liikkeelle.
Löytävätkö he koskaan Carlosta?
Löytääkö Carlos koskaan tonttuja?
Löytääkö tämä tarina koskaan järkevää suuntaa?
Vastaukset näihin vetisiin kysymyksiin ja paljon muuta kelluvaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti