sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Day 121: Serious sun bathing

Lähdimme heti aamusta meren rannalle aurinkoon makailemaan. Sitä iloa kesti puoli tuntia, kun yhtäkkiä taivas peittyi kauhean näköisiin pilviin. Jäimme silti makaamaan "aurinkoon", kun kerta rasvat oli laitettu kovalla vaivalla pintaan, eihän sitä nyt hukkaan heitetä hyviä rasvauksia. Tunnin verran otimme pilveä, ja pienet sadepisaratkin siinä sivussa, ja sitten taivas taas selkeni ja jatkoimme oikeaa auringon ottoa puoleen päivään asti. Kävimme kotona välillä lounaalla, ja kun aurinko niin houkuttelevasti paistoi vielä iltapäivällä altaan reunalle, päätimme mennä taas aurinkoon... alan epäillä että jonkinasteinen riippuvuus on kehittymässä auringossa makoiluun. Kun alkulämmittelyt oli näin saatu hoidettua, oli sopiva hetki piipahtaa taas salille treenaamaan ja sitten uimaan altaaseen. Altaassa pulikoi jo vanha setä, joka paljastui suomalaiseksi. Hän kuuli meidän puhuvan suomea keskenämme (onneksi ei mitään noloa!) ja tuli tervehtimään, ja pian hänen vaimonsakin liittyi seuraan. Juttelimme jonkin aikaa ja vaihdoimme matkareittitietoja ja kokemuksia, ja moitimme yhdessä kallista ruokaa. Täällä muuten myydään Kopparbergin siidereitä, outoa. Ilta meni tavalliseen tapaan ruokaa ja kotihommia tehdessä.

Tänään näimme musiikkikanavalla aika kivan kuuloisen vanhan musavideon, hieman Kate Bush -tyylisen Kate Ceberanon Bedroom eyes -nimisen biisin. Tsekatkaa jos innostaa.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 121


Carlos lensi ilmassa kaksinkertaisella äänennopeudella ja laskeutui johonkin pehmeään, ennen kuin hän ehti edes kirkaista kauhusta. Carlos nousi jaloilleen ja huomasi, ettei ollut enää sidottuna. Hän seisoi heinäkasassa, mikä oli ystävällisesti pehmentänyt hänen laskeutumistaan. Heinäkasa sijaitsi korkean navettarakennuksen toisessa päässä ja Carloksen vieressä oli lauma lampaita, jotka katselivat häntä närkästyneen näköisinä. "Hei kaveri! Olehan hiljempaa. Jotkut meistä yrittää nukkua raskaan lentämis- ja heinänsyöntipäivän jälkeen!", tiuskaisi yksi lampaista Carlokselle. "Aaa, anteeksi vain Herra Lammas. Pahoittelen häiriötä, lähdenkin tästä eteenpäin", Carlos sanoi (oletettavasti lammasmaisesti). "Annakin olla viimeinen kerta, määh!", vastasi lammas. "Ja tiedoksi vain , olen Rouva Lammas!" "Rouva Lammas, tietenkin. Näkemiin siis!", sanoi Carlos ja astui alas heinäkasan päältä ja ulos navetasta. Ulkona oli pimeää mutta onneksi lämmintä. Katuvaloja ei ollut, mutta vähän matkan päässä näkyi kirkkaasti valaistu majatalo, jonka nimi kyltin mukaan oli "Tatuoitu Kana ja Lentävä Lammas. Carlos suuntasi kulkunsa sinne nähden jo sielunsa silmin, kuinka hän tilaisi kylmän ryypyn lämmittämään oloaan. Carlosta kismitti pahemman kerran. Hän oli juuri ehtinyt iloita vastalöydetystä siskostaan, kun he olivat jo joutuneet eroon toisistaan. Se oli niin tyypillistä, suorastaan eppaa. Carlos tuli majatalon luo ja avasi oven. Häntä tervehti iloinen puheensorina ja reipas musiikki. Carlos astui sisään.


Saako Carlos ryypyn?


Vaiko kenties yllätyksen?


Vastaukset näihin villaisiin kysymyksiin ja paljon muuta lentävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti