tiistai 22. marraskuuta 2011

Day 123: Hot hot hot!

Kerrankin olimme ajoissa rannalla, jo yhdeksän jälkeen. Jaksoimme olla siellä parisen tuntia, ja se oli täyttä tuskaa, tänään oli ihan ylivoimaisesti kaikkein kuumin päivä mitä olemme kokeneet. Hiki valui noroina vaikkei tehnyt muuta kuin makasi aloillaan. Lopulta oli pakko luovuttaa ja lähteä sisälle toipumaan ja juomaan kylmää vettä. Kaikkea sitä kärsiikin rusketuksen vuoksi, enpä olisi uskonut meistä tällaista. Kävimme iltapäivällä hoitamassa asioita Smithfieldissä, ja opimme että täällä ei voi tehdä juuri mitään ilman passia tai vähintäänkin henkkareita, esimerkiksi rahaa ei voi vaihtaa toiseen valuuttaan ilman passia, eikä postissakaan lähettää pakettia ilman henkilöllisyystodistusta ja lomakkeita, joissa pitää luetella yksilöidysti koko paketin sisältö. Eikä postissa ole vaakaa, jolla punnita paketti, vaan ensin jonotetaan että saadaan paketti punnittua, sitten täti antaa täytettäväksi lomakkeen, joka on erilainen paketin painosta riippuen, ja pitää mennä täyttämään se ja jonottaa uudestaan kun haluaa lähettää paketin, ja jos haluaa lähettää postikortteja, niin eipä ole postilaatikkoa postissa, vaan joutuu kiikuttamaan kortit itse muualle kunhan on saanut merkit liimattua. Varsin epäkäytännöllistä ja tehotonta. Ja jokaista pyykinpesuainetta on kaupassa kaksi eri versiota, joista toinen on edestä ja toinen päältä täytettäviin koneisiin, siis mitä ihmettä? Ja ruokatuotteissa rasvaprosentit ilmoitetaan ihan väärin päin: "98% fat free" eikä "2 % fat". Ihan hassuja nämä australialaiset. Luimme postissa varoituksen että täällä hyttyset levittävät dengue-kuumetta, joten pitääpä alkaa käyttää hyttysmyrkkyä.

Karin kuukauden valinta: Rocky Burnette, Tired of toein' the line. Huom! Ei ihmisille, joilla on hyvä maku musiikissa tai jotka pitävät hyvin tehdyistä musiikkivideoista.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 123


Elviira lensi mukkelis makkelis hiekkakasaan. Hän lojui hetken aikaa paikallaan katsellen taivaalle, jossa paistoi neljä aurinkoa. Paisteesta huolimatta hiekka oli viileä ja miellyttävän tuntuinen. Elviira nousi ylös ja ravisteli hiekkaa vaatteistaan. "Hienoa, aivan ajoissa. Voimmekin lähteä saman tien, meillä on paljon tekemistä. Toivottavasti osaat leijua tai lentää, minä en nimittäin kävele tämän aavikon poikki!", sanoi ääni Elviiran takana. Elviira kääntyi ja näki edessään valkoiseen kaapuun pukeutuneen vanhan naisen. "Ona, oletan?", Elviira kysyi. "Tietysti, Kapteeni opetti sinut hyvin, nuori Wadapan", (oppipoika eli tässä tilanteessa oppityttö), vastasi Ona (sillä hän se tietysti oli). Elviira huokaisi syvään ja näytti alistuneelta. "Löysin juuri Carloksen ja ajattelin, että olin selvinnyt tästä. En tullut ajatelleeksi, että Pissiskääpiöt voisivat tietää oven tänne", Elviira sanoi. Hän kumarsi Onalle ja lausui perinteiset sanat: "Olen palveluksessasi, mestari!" "Hyväksytty! Lähdemme ja voit samalla kertoa minulle kaiken Kapteenista", Ona sanoi nousten leijumaan.


Aikovatko Ona ja Elviira tehdä hiekkalinnan?


Tai ottaa neljää aurinkoa?


Vastaukset näihin jyväisiin kysymyksiin ja paljon muuta santaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija. 

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Jos niillä australian ihmisillä on menny systeemit jotenki sekasi ku ne joutuu oleen koko ajan pää alaspäin?

Tau kirjoitti...

Tämä on varmasti syy kaiken takana!

Lähetä kommentti