keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Day 131: Rim Walk & Uluru

Aamulla oli herätys jo kymmentä vaille neljä, sillä puoli viideltä oli aamupala ja viideltä lähtö Rim walkille King's Canyoniin. Rim walk on 5,5 kilometrin kävely, jossa kiivetään ylös kanjonin toista reunaa, kävellään reunan mukaisesti kanjonin päähän ja tullaan toista reunaa takaisin, kesto noin kolme ja puoli tuntia. Mukana piti raahata vähintään kolme litraa vettä per henkilö. Olimme taas samalla pienellä neljän hengen porukalla kuin eilen. Yön aikana lämpötila oli laskenut parinkymmenen hujakoille, ja tuuli oli myös viileämpi, joten meillä oli hyvä tuuri ja saimme tehtyä kävelyn ihanteellisissa olosuhteissa.  Pimeässä ajoimme samaan paikkaan kanjonille kuin eilen, mutta nyt reittimme lähti nousemaan jyrkkiä kiviportaita vasemmalla kanjonin rinteellä, nousua oli yli 300 metriä. Portaista tuli ihan mieleen TSH:n portaat, joita Frodo kumppaneineen kiipesi päästäkseen Mordoriin. Alku oli melko jyrkkää nousua ja hengästyimme nopeasti, mutta ylös päästyämme kulku oli jo helpompaa. Pysähdyimme rinteellä ihailemaan kallioiden takaa nousevaa aurinkoa. Ylhäällä oli upeita oransseja hiekkakivimuodostelmia, joiden välissä puikkelehdimme. Välillä maisemat muistuttivat jotain etäistä planeetan pintaa, hetken päästä taas atsteekkien raunioita. Puolimatkassa, lähellä kanjonin loppua, oli Garden of Eden, eli kapea kuru jonka pohjalla on pysyvä vesivaranto, minkä ansiosta kurussa on runsaasti kasvillisuutta. Laskeuduimme alas kurun pohjalle ja kiersimme polkua pitkin kallioiden suojassa olevan lammikon reunalle syömään eväitä. Tauon jälkeen nousimme portaita takaisin ylös kanjonin reunalle ja lähdimme kävelemään kanjonin vastakkaista reunaa takaisin päin. Kanjonin päässä näkyi hienoja pyöreähköjä kivimuodostelmia, joiden vuoksi paikkaa kutsutaan nimellä "Lost city". Ylhäällä tuuli puuskittain aika voimakkaasti, joten reunan lähellä kävellessä piti olla varovainen. Välillä tuuli tempoi hattua niin tarmokkaasti, että piti sitoa se tiukasti leuan alta kiinni. Oli aivan mahtava tunne kävellä ylhäällä kanjonin päällä, näkymät olivat huikeat joka suuntaan.

Väsyneinä mutta onnellisina palasimme takaisin autolle ja hotellille pakkaamaan tavarat, sillä yhdeltätoista meidän piti olla jo ison tien varressa odottamassa bussia seuraavaan kohteeseen. Rowan ajoi meidät puolentoista tunnin matkan tielle, enimmäkseen torkuimme kyydissä, siitä varhainen herätys ja reippailu pitivät huolen. Näimme matkalla villihevosia, todella kauniita ja isoja yksilöitä. Bussi odotteli jo meitä sovitulla paikalla, ja siirryimme sen kyytiin. Matka Yularaan kesti noin puolitoista tuntia, ja pysähdyimme matkalla tien varteen ottamaan kuvia Mount Connerista, joka näkyi komeana kaukaisuudessa. Perille päästyämme menimme hotelliimme, ja kuulimme iloisen yllätyksen; meidät oli  upgradettu toiseen hotelliin. Vaihdoimme siis hotellia, ja kävimme viemässä kamat huoneeseemme ja lähdimme sitten hotellialueen ostoskeskukseen syömään jotain helppoa ja nopeaa (wokkia). Ehdimme levähtää hetken huoneessamme, ja sitten piti jo lähteä päivän toiselle retkelle katsomaan Ulurua, kuuluisaa aboriginaalien pyhää kiveä. Ajoimme bussilla Ulurun juurella olevaan kuttuurikeskukseen, jossa saimme tutustua omaan tahtiimme näyttelyihin. Sieltä ajoimme Ulurulle, ja kävelimme lyhyen reitin tunnetulle watering holelle kallioiden suojaan. Vaikka kuinka olimme nähneet kuvia Ulurusta, eivät ne tehneet oikeutta tuolle majesteetilliselle kivelle. Kiven orgaaniset muodostelmat ja kolmiulotteisuus eivät välity kuvista ollenkaan. Enpä yhtään ihmettele että kivi on herättänyt kunnioitusta aikoinaan, siinä oli edelleen jotain salaperäistä vetovoimaa. Ajoimme sitten Ulurun toiselle puolelle kävelemään, ja näimme luolia ja pyhiä paikkoja, joissa ei saanut kuvata ollenkaan. Oppaamme/kuskimme kertoi koko matkan ajan kiinnostavia tarinoita aboriginaalien historiasta, elintavoista ja kulttuurista, ja niiden myötä oli helpompi ymmärtää heitä.

Illan päätteeksi ajoimme tietylle näköalapaikalle katsomaan Ulurua kauempaa auringon laskiessa. Siellä olivat myös kaikki muut matkalaiset, kullakin toimistolla oli omat bussinsa ja tarjoilupöytänsä, joista ihmiset saivat hakea kuohuviiniä ja pientä suolaista syötävää. Auringonlasku värjäsi Ulurun entistä punaisemmaksi, ja kamerat räpsyivät kilvan kun kaikki halusivat saada muistoksi upean kuvan (myös me). Pimeän tultua oli aika palata hotellille. Mekin olimme jo lähdössä, kun kuulimme oppaaltamme että meille oli varattu paikka Aussie barbecue -illalliselle kulttuurikeskuksen pihalle. Emme olleet varanneet kyseistä aktiviteettia, ja sanoimmekin sen suoraan, mutta kun osallistumisemme oli kuulemma jo maksettu, ajattelimme että varmaankin tämä oli meille hoidettu suomalaisen matkatoimistomme kautta jo aiemmin emmekä olleet vain muistaneet sitä. Niinpä osallistuimme illalliselle. Siellä tarjottiin grillattua nautaa ja kengurua, lammasmakkaroita ja kanavartaita lisukkeineen ja juomineen. Ehdimme hieman aloittaa syömistä, mutta Karille tuli huono olo ja pyysimme pian kuskia viemään meidät takaisin hotellille. Ei se mitään haitannut, sillä illallinen oli huono versio eilisillan ruokailusta tähtitaivaan alla. Palasimme huoneeseemme lepäämään, mutta oli vaikea nukahtaa kun päivän tapahtumat pyörivät ajatuksissa. Juuri kun nukahdimme, alkoi kuulua kummaa rapinaa ja heräsimme. Laitoimme valot päälle, mitään ei näkynyt, ja sammutimme valot. Pian kuului taas rapinaa, nyt lähempää, ja Kari nousi ylös katsomaan millainen otus sieltä löytyisi, minä jäin urheana peiton alle odottelemaan. Hiirihän se siellä oli tullut etsimään makupaloja. Pakkasimme tavaramme huolellisesti ja nostimme kaikki syötävät jääkaappiin turvaan, ja laitoimme nukkumaan. Juoskoon hiiret, nyt oli pakko saada nukuttua.

Aamukävelymme King's Canyon Rim Walkilla alkoi jyrkkien portaiden kiipeämisellä. Kanjonin reunalle noustaksemme meidän piti kivuta yli 300 metriä. Our morning Rim Walk at King's Canyon started with climbing steep stairs. We had to rise over 300 metres to get to the rim of the canyon.

Näkymät portailta alas lähtöpaikkaamme olivat huikeat. View from the stairs to our starting point was amazing.

Enää lyhyt nousu jäljellä kanjonin reunalle. Only a short way left to go to the rim of the canyon.

Aurinko nousi kanjonin reunan takaa. Sun rising behing the rim of the canyon.

Auringonnousun myötä kallioiden värit heräsivät henkiin. Sunrise woke up the colours of the rocks.

Ylhäällä King's Canyonin päällä on kuvattu kohtauksia elokuvasta Priscilla - Queen of the desert. Kari on juuri astumassa rakoon, joka on nimetty "Priscilla's crackiksi". Some scenes from the movie "Priscilla - Queen of the desert" has been shot up on the King's Canyon. Kari is just entering the place named "Priscilla's crack". 

Kapean väylän jälkeen avautui upea tasanko joka jatkui kanjonin reunalle. After the crack opened a beautiful plane that streched all the way to the rim of the canyon.

Kanjonin reunalta avautui upea näkymät alhaalle kanjoniin ja alas erämaahan. From the rim there was an unbelievable view to the floor of the canyon and the desert beyond.

Kauniita kalliomuodostelmia. Beautiful rock formations.

Kanjonin vastakkainen reuna näkyvillä. Kohta kävelisimme sielläkin. The opposite rim of the canyon visible. Soon we would walk there, too.

Kaunis käppänä. Beautiful tree trunk.

Pyöreät kivikummut, joista tuli mieleen muinaiset rauniot. Round rock domes that reminded us of ancient ruins.

Välillä tasanko näytti vieraan planeetan pinnalta. Occasionally the plane looked like a surface of a strange planet.

Rock.

Kanjonin päässä oli Garden of Eden, kuru jossa oli kasvillisuutta ja vettä. At the end of the canyon there was the Garden of Eden, a gorge that had vegetation and water.

Garden of Eden piti ylittää siltaa pitkin, jotta voisi kiivetä kanjonin vastakkaiselle reunalle. The Garden of Eden had to be crossed over a bridge to reach the climbing place to the opposite side of the canyon.

Kanjonin vastareunalla oli kivimuodostelmia, jotka on nimetty "Lost Cityksi". On the opposite side of the canyon there were rock formations, that were named "the Lost City".

Lost city.

Kovat tuulet pyyhkivät kanjonin reunaa ja hatusta piti pitää kiinni. Hard winds swept the rim of the canyon and we had to hold our hats with our hands to stop them flying away.

Erämaata näkyvissä. Far away the desert.

Reitti oli merkitty nuolikyltein. The route was marked with arrows.

Laskeudumme takaisin kanjonin alkupäähän. We descended back to the start of the canyon.

Maastopalot olivat riehuneet täälläkin, näkymä matkalla takaisin teltalle. Fires had raged also here, view on our way to the tent.

Mount Conner.

Ensimmäinen kävelyretki Ulurulle. Our first walking trip to Uluru.

Uluru oli mykistävän kaunis kokemus, joka hiljensi. Uluru was a stunningly beautiful experience that silenced us.

Goottipuita kasvaa erämaassa. Gothic trees grow in the desert.

Uluru auringonlaskun aikaan. Uluru in the sunset.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 131

Traileritauko!

Hän on mies, jolla on törkeän paljon rahaa! Hän on nainen, joka ei halua tehdä töitä! 
Hän on mies, jolla on Ferrari! Hän on nainen, joka ei halua kävellä!
Hän on mies, jolla on huvipursi! Hän on nainen, joka ei osaa uida!
Hän on mies, jolla on yksityiskone! Hän on nainen, joka haluaa päästä nopeasti paikasta toiseen!

Kun he kohtaavat, mannerlaatat järisevät ja pankkitilit tyhjenevät! Luvassa shoppailua, heikkoa moraalia ja turhaa löpinää. 

Dramaattinen tositarinaan perustuva elokuva: Miljonääri ja Onnenonkija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti