keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Day 124: Snorkelling at the Great Barrier Reef

Tänään koitti se kauan odotettu päivä, jolloin vihdoin ja viimein pääsimme kokeilemaan snorklaamista ja näkemään Suuren Valliriutan ihmeitä. Aamulla piti herätä jo puoli kuudelta, ja huonosti nukutun yön (kumpaakin taisi vähän jännittää tuleva päivä) jälkeen se oli aika tuskallista. Yllätimme kaksi jättimäistä torakkaa keittiöstä aikaisella ylösnousullamme ja Kari sai ryhtyä tappohommiin ennen aamuteetä, voi ressukkaa. Päivä valkeni harmaana ja sateisena. Huono tuuri kun juuri tälle päivälle osui sadetta, mutta onneksi sade ei vaikuta vesiharrastuksiin ja tärkein seikka eli tuulen voimakkuus oli sopiva. Ja lämmintä oli myös se perinteinen +30, onneksi.

Pikkubussi tuli hakemaan meitä ja vei meidät Cairnsiin satamaan, josta laiva lähti viemään lastillista turisteja riuttaa kohti. Matkasimme Mooren riutalle Valliriutan ulkoreunalle puolitoista tuntia Reef Magic Cruisesin aluksella, ja puoli yhdentoista aikaan saavuimme Marine World -telakalle, johon alus kiinnittyi päiväksi. Telakka oli melko pieni, keinuva alusta, jolta pääsi kaikkiin tarjolla oleviin aktiviteetteihin. Päivään kuului 5 tuntia aikaa riutalla, ja sinä aikana sai käydä puolisukellusveneajelulla, lasipohjaveneajelulla ja snorklaamassa niin paljon kuin halusi. Meidän pakettiimme kuului opastettu aloittelijoiden snorklauskierros koralleilla, ja kiva bonus oli se, että tarjolla oli snorklausmaskeja vahvuuksilla, joten tällaiset rillipäätkin pääsivät nauttimaan kunnolla vedenalaisista näyistä. Koska snorklauskierroksemme alkoi vasta kahdeltatoista, menimme ensin tutustumaan koralleihin puolisukellusveneellä. Happi meinasi loppua, mutta hienoja koralleja ja kaloja näkyi matkan varrella.

Sitten oli aika supersankarien pukeutua tiukkaan kokovartalolycra-asuun ja paljastaa todelliset identiteettinsä: Kari Koralli ja Taru Trikoo täydessä vauhdissa! Saimme pikaopastuksen snorklaamisen jalosta taidosta (ja voin ylpeänä sanoa että homma sujui meiltä kuin vettä vaan), ja sitten pieni ryhmämme (me + yksi vanha herra) lähti oppaan kanssa tutkimaan koralleja. Käytännössä se tapahtui niin, että me kaikki otimme kiinni pelastusrenkaan näköisestä kellukkeesta ja opas vei meidät eri kohdille koralliriuttaa ja kertoi kaloista ja koralleista. Oli aika hurjan tuntuista hypätä syvään veteen avomerellä ja lähteä kelluskelemaan, vähän pelotti alussa mutta sitten hassut värikkäät kalat ja korallit saivat unohtamaan pelot ja tutkimme innokkaina kaikkea mitä vastaamme osui. En enää edes muista kaikkien niiden ihmeellisten kalojen nimiä, mutta kauniita ja värikkäitä ne olivat. Kierroksen päätteeksi toinen opas toi paikan tähden, Wally-nimisen Giant Maori Wrasse-kalan luoksemme ja saimme silittää kalaa ja meistä otettiin kuva veden alla. Se oli todella ihmeellistä, Wally oli yli metrin pituinen ja samettisen pehmeän tuntuinen utelias veijari. Muutenkin joka paikassa parveili kaloja ihan lähituntumassa, jotkut olivat niin uteliaita että uivat tarkastelemaan lähemmin vedenalaisen valtakuntansa tunkeilijoita.

Kävimme lounaalla telakalla, ja palasimme sitten takaisin veteen snorklailemaan kahdestaan. Otimme turvaksi spagetti-kellukkeen, joka oli kyllä tosi kätevä, sillä se piti meidät yhdessä aallokossa ja antoi valheellisen mutta hyvin tarpeellisen turvallisuudentunteen. Polskimme varmaan tunnin korallien seassa, välillä ihan pinnalla olevien korallien ylitse ja välillä syvissä kanjoneissa ja rotkoissa. Aivan mahtavaa! Olisimme halunneet jatkaa koko päivän, mutta vedessä alkoi palella niin että hampaat löivät loukkua, joten oli pakko nousta telakalle ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Pian oli paluumatkan aika, ja se meni nopeasti vedenalaisia valokuvia tutkien. Laivan valokuvaaja oli ottanut kaikista ihmisistä kuvia päivän mittaan, ja niitä sai ostaa mukaansa jos halusi. Ja halusimmehan me muistoja mukavasta päivästä. Olimme aivan poikki, hyvä kun pysyimme hereillä laiva- ja bussimatkan kotiin. Kävin vielä illan päätteeksi uimassa altaassa, jotenkin se tuntui hyvältä päätökseltä näin vesipitoiselle päivälle.

Tällä aluksella matkasimme Suurelle Valliriutalle viettämään päivää snorklaten. On this ship we travelled to the Great Barrier Reef to spend a day snorkelling there.

Iloiset matkaajat. Happy travellers.

Tässä tukikohtamme ja korallit, joiden seassa sai snorklata ja sukellella. Here is our base and the corals amongst which it was possible to snorkel and dive.

Ensikosketus koralleihin puolisukellusveneellä snorklauskierrosta odotellessa. While waiting for the snorkelling tour we had our first touch to the corals on board of semi submersible.

Näkymä puolisukellusveneen ikkunasta. View from the semi submersible.

Laituri ja snorklausaluetta. The platform and snorkelling area.

Korallit olivat paikoitellen aivan veden pinnan tuntumassa ja niitä piti varoa. Corals were in places near the surface and we had to watch out for them.

Snorklausretkemme kohokohta: jättimäinen Wally-kala tuli tervehtimään meitä. Kari vasemmalla, Taru oikealla. The high point of our snorkelling tour: the giant Wally fish (Giant Maori Wrasse) came to greet us. Kari on the left, Taru on the right.

Wally tuntui samettisen pehmeältä ja viihtyi ihmisten lähellä jos sitä ei pelotellut. Wally's skin felt velvety and it liked to swim among humans if you didn't scare it away.

Illan päätteeksi pulahdin vielä altaaseen uimaan. Ei ollut ihan sama asia kuin Valliriutta. At the end of the evening I swam in the pool. Not quite the same as Barrier Reef, though.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 124


Palmut havisivat lempeässä tropiikin tuulessa. Aurinko paistoi pilvettömän siniseltä taivaalta, ilma oli lämmin ja tuoksui miellyttävästi kukille ja merelle. Juuri sopivan kokoiset aallot vierivät pehmeästi valkoisen hienojakoisen hiekan peittämälle rannalle. Yhtäkkiä rannan rauhan rikkoi neljä haarniskapukuista hahmoa, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä palmujen alle seisomaan. Haarniskat avautuivat halkeamalla keskeltä kahtia ja ulos astui neljä kalpeaa ja laihaa miestä vain shortsit jalassa. "Hei, se onnistui! Jeeeeee! Meillä on vihdoin lomaa. Ne neuvoston ääliöt menivät täysin retkuun", sanoi yksi miehistä. "Luulivat ressukat, että me lähdimme hoitamaan jotakin tärkeää tehtävää, hahahaa!", sanoi toinen. "No mutta, onhan loma ja rusketuksen saaminen tärkeä tehtävä", sanoi kolmas. "Viimeinen vedessä on mätämuna!", huusi neljäs miehistä ja lähti juoksemaan merta kohti. Loput miehistä lähtivät myös juoksemaan huutaen ja hihkuen riemusta. Heidän takanaan haarniskat sulkeutuivat ja katosivat ääntäkään päästämättä. Samaan aikaan katosivat myös eräässä salissa roikkuvat neljä miekkaa. 


Muistavatko miehet laittaa aurinkorasvaa?


Saavatko he rusketusta?


Vastaukset näihin aurinkoisiin kysymyksiin ja paljon muuta väriä antavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

4 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Sustahan Taru on sukeutunut melkoinen vesipeto :)

Tau kirjoitti...

Vielä pitää harjoitella kovasti, mutta ainakin uskallan jo mennä veteen ja vähän olen saanut itseluottamusta, se on hyvä alku. Nyt pitäis vielä hioa tekniikkaa ja voimia, uskomatonta miten heikot käsivoimat voi ollakin, mutta eipä se hiiren pyörittely paljon auta... ;)

Nina kirjoitti...

Siitä se lähtee! Ja nyt sulla on maailman paras ajankohta ja paikka harjoitella. Sanoit ettet rusketu mutta ihan selvästi kuvassa huomaan rusketusrajan :)

Tau kirjoitti...

No pikkasen on väri tarttunut jo, muttei se tunnu miltään kun Kari on paljon ruskeampi! Ja tällä auringonoton määrällä mun pitäis olla todella ruskea jo...

Lähetä kommentti