lauantai 26. marraskuuta 2011

Day 127: Uncle Brian's Tour

Olimme varanneet tälle päivälle kokopäiväretken Uncle Brianin kanssa, ja kyyti tuli hakemaan meitä jo viisi yli seitsemän, joten aikainen herätys oli luvassa. Niinpä meitä hieman harmitti, kun edellisiltana ei aikaisesta nukkumaanmenemisestä tullut mitään, kun Trinity Beach pimeni puoli kymmenen aikaan sähkökatkoksen johdosta. Ilmeisesti sähkökatkoksen takia jossain tämän rakennuksen asunnossa alkoi palohälytin hälyttää todella läpitunkevalla äänellä, eikä sitä saatu hiljenemään ennenkuin pari tuntia oli kulunut, joten nukkumisesta ei tullut mitään. Kun viimein hälytin hiljeni, sammutimme taskulampun ja ryömimme sänkyyn, mutta heräsimme keskellä yötä kun sähköt saatiin takaisin jolloin tietysti kaikki valot räpsähtivät päälle ja telkkari alkoi pauhata kovalla äänellä. Huono alku siis retkelle, kun aamun valjettua nousimme ylös erittäin väsyneinä. Onneksi huono alku jäi vain aluksi, ja matkan alettua fiilikset paranivat huomattavasti.

Tilausbussi vei meidät Uncle Brianin minibussille, ja tapasimme oppaamme/kuskimme Rohanin, joka oli oikein mainio veikko. Yhteistä juteltavaa löytyi heti, kun kävi ilmi että hänellä on suomalainen tyttöystävä jonka kanssa hän on menossa naimisiin ensi keväänä. Rohan keräsi bussin täyteen väkeä eri hostelleista ja hotelleista, ja sitten alkoi päivän retki Atherton Tablelandsiin ja neljälle eri uimapaikalle. Rohan piti koko matkan ajan tunnelmaa yllä hauskoilla jutuilla ja mielenkiintoisilla tarinoilla, uskomattoman energinen kaveri. Päivän kantava ajatus oli hyvä fiilis ja hauskanpito yhdessä, ja siinä kyllä onnistuttiin. Ensimmäisenä suunnattiin katsomaan Devil's Poolsia Babinda-nimisen kaupungin lähelle, ja siellä myös uitiin (muttei Devil's Poolsissa vaan sen yläjuoksulla, koska DP on niin vaarallinen koski/putous, että siellä on kuollut viime vuosien aikana 19 nuorta miestä) virkistävän viileässä vedessä. Seuraava pysähdyspaikkamme oli Josephine Fallsissa, jossa uitiin kosken alajuoksulla ja siellä saattoi myös laskea luonnon vesiliukumäkeä eli liukua pitkin kalliota, jonka päällä koski kuohusi. Olisin halunnut kovasti laskea kalliomäkeä alas, mutta päästäkseen sinne piti uida kosken kuohujen poikki ja nopeasti virtaava syvä vesi pelotti sen verran, etten uskaltanut lähteä uiskentelemaan sinne. Kari jäi sympatiakaveriksi rannalle, ja sieltä katselimme miten hauskaa muilla näytti olevan, blääh. Nyt harmittaa, olisi ehkä sittenkin pitänyt yrittää rohkeammin lähteä kuohujen sekaan. Well, bygones! Hienoja kuohuja sentään saimme ihailla näköalapaikoilta. Kahdella ensimmäisellä koskella käveltiin lyhyt matka sademetsäpolkua pitkin, ja Rohan näytti molemmilla reiteillä jättimäisen hämähäkin verkossa polun vieressä, se oli aivan ällöttävä lievän myrkyn hämähäkki, suunnilleen ihmisen naaman kokoinen aikuisena.

Seuraavaksi ajelimme Atherton Tablelandsiin, korkealle seudulle jossa oli kumpuilevaa kauniin vihreää peltomaata lehmineen. Siellä viljeltiin kaikenlaista, mm. teetä ja kahvia ja banaaneja. On muuten kummaa, että Suomessa tuontibanaanit ovat paljon halvemmat kuin täällä aussibanaanit. Pysähdyimme lounaalle Pans Teahouseen, ja sieltä ajoimme läheiselle Millaa Millaa -vesiputoukselle uimaan. Siellä ei ollut kovaa virtausta, joten uskalsin lähteä uimaan lampeen vaikka se syvä olikin. Turvaksi otin spagettikellukkeen, se on uusi hyvä ystäväni. Polskimme melkein putouksen alle, minä kellukkeen avulla ja Kari ilman, ja sitten oli mahdollisuus otattaa itsestään "Timotei-muotikuva". Laitan blogiin Karin kuvan, kunhan saamme sen oppaalta. Täältä ajoimme viimeiseen uintipaikkaan Lake Eachamille, joka on syvä kraaterijärvi. Siellä näimme myös vesikilpikonnia. Minä kävin pikaisesti uimassa, Kari ei enää viitsinyt. Sitten oli kaakaohetki, jonka jälkeen ajoimme pienen matkan päähän katsomaan vesinokkaeläintä, paitsi ettemme nähneet yhtään. Tai muutama onnekas oli nähnyt sen vilaukselta, me emme ikävä kyllä kuuluneet niihin. Sieltä ajoimme vielä Wallaby-hostelliin tauolle, ja ihana yllätys oli nähdä jättimäisiä lepakkoja (fruit bats) iltalennollaan, hetken aikaa taivas oli kuin suoraan Draculasta. Olimme aivan innoissamme lepakoiden näkemisestä, oli mahtavaa nähdä nuo kaiken pahan ikonit livenä lähietäisyydeltä. Siipiväli oli isoimmilla ainakin yli metrin!

Tunnin kotimatkan aikana lauloimme yhteen ääneen vanhoja hittejä ja muuta hauskaa. Gillies Range -niminen osa tiestä oli upean mutkaista, 19 kilometrin matkalla 263 käännöstä! Porukka kerrallaan ihmiset jäivät kyydistä ja viimeisinä meidät palautettiin tänne Trinity Beachiin. Uncle Brianin retkeä ei voi liikaa kehua, todella kiva konsepti ja hyvät oppaat, ja mikä parasta, heidän toimintansa johtotähtenä on saada ihmisille hyvä mieli; "look on the bright side of the road". Kiitokset Annisettelle Norjaan vinkistä! Hieno päivä takana, ja väsyttää ihan uskomattoman paljon.

Uncle Brianin päiväretkelle lähdössä. Starting our day tour with Uncle Brian.

Devil's pools.

Josephine Fallsilla oli kallioliukumäki. There was a rockslide in Josephine Falls.

Josephine Fallsin yläjuoksu näköalapaikalta katsottuna. Josephine Falls upriver seen from the viewing point.

Atherton Tablelands oli vehreää maatalousseutua, raivattu sademetsästä. Näkymä Pans Teahousen takapihalta. Atherton Tablelands was green farming land that was cleared (it used to be rain forest).

Olen aina luullut että elokuvien möhnäiset hämähäkin seitit ovat vain huonoja lavastuksia, mutta näemmä ne ovatkin aitoja. I have always thought that the sticky spider webs in movies are just badly made props, but apparently they are real.

Millaa Millaa Falls.

Välillä tuli vähän vettäkin, sadekausi lähestyy. It rained a little bit at times, being so close to the wet season.

Lake Eachamilla oli vesikilpikonnien tähystyspaikka. There was a viewing point for turtles at Lake Eacham.

Lake Eacham, syvä kraaterijärvi, auringonlaskun aikaan. Lake Eacham, a deep crater lake, at the dusk.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 127

Carlos astui sisään majatalon hälinään ja joutui heti pysähtymään, koska hänen edessään ovensuussa seisoi mies tukkimassa reitin. "Anteeksi!", Carlos sanoi ystävällisesti (jostain syystä hän oli hyvällä tuulella). Mies kääntyi ja Carlos oli jo menossä miehen ohi mutta pysähtyi katsoessaan tarkemmin miehen kasvoja. "Hmm, tunnenko sinut? Sinussa on jotain hyvin tuttua." Mies näytti hyvin yllättyneeltä nähdessään Carloksen. "Carlos! Se olen minä, Philomenon! Miten ihmeessä sinä olet täällä?", Philomenon sanoi (sillä hän se tietysti oli). "No mutta, onpas tämä hassua. En odottanut tapaavani työnantajaani täällä. Noloa tunnustaa mutta en ole vielä erityisemmin edistynyt tehtävässäni. Jostain syystä minulle tulee kaikenlaisia keskeytyksiä erittäin outojen seikkailujen muodossa. Minulla on kuitenkin mahdollisuus saada tärkeää tietoa eräältä henkilöltä heti, kun vain löydän Ikuisen puhtauden maljan, vai oliko se kuppi. Siitä on jo sen verran aikaa, että en enää muista kunnolla", höpötteli Carlos hermostuneena. "Eipä tuo mitään, ei tässä minullakaan ole asiat sujuneet suunnitelmien mukaan. Kuten huomaat minulla ei juuri nyt ole naamariongelmaa mutta pelkään, että se on vain tilapäistä. Haluan, että jatkat tutkimuksiasi. Itse asiassa voimmekin mennä jonkin aikaa yhtä matkaa. Ainakin sen aikaa, että pääsemme täältä jonnekin tutumpaan ympäristöön", Philomenon sanoi. "Kyllä se käy, voisimme ensimmäiseksi yrittää saada selville missä me olemme ja miten me pääsemme täältä pois. Otetaan ryypyt ja kysytään sitten joltain paikalliselta neuvoa", Carlos vastasi. Miehet menivät baaritiskin ääreen tilatakseen ryypyt. Carlos ei ollut yhtään yllättynyt siitä, että baarimikkona toimi kaksipäinen huurretun pinkin värinen hevonen, joka virnisteli heille viekkaan näköisenä.

Ottaako Carlos rommia kolalla vai lumilapiolla?

Entä tilaako Philomenon paukkunsa pienellä sateenvarjolla ja erivärisillä pilleillä?

Onko Carloksen isi kovempi kuin Philomenonin iskä?

Vastaukset näihin vodkalla marinoituneisiin kysymyksiin ja paljon muuta terävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti