Day 129: Alice Springs is hot!

Aamulla varhain jätimme Trinity Beachin kotikolon taaksemme ja lähdimme lentokentälle odottelemaan Alice Springsin lentoamme. Haikeaa oli lähteä Cairnsista, näköjään kuukaudessa ehtii jo juurtua jonkin verran uuteen paikkaan. Trooppinen Cairnsin seutu oli hieno kokemus Valliriuttoineen, isoine aaltoineen, sademetsineen ja helteineen. Näkemättä jäi monia kiinnostavia paikkoja, joten ehkäpä sinne pitää joskus palata isomman kukkaron kanssa.

Lento kesti parisen tuntia, ja siirryimme aikavyöhykkeeltä toiselle. Uusi aikavyöhyke oli puoli tuntia taaksepäin, kummallista. Koneen ikkunasta ihailimme alla näkyvää autiomaata ja hiekkateitä, asutusta ei pahemmin näkynyt. Kun astuimme koneesta ulos, vastaan pölähti aivan järkyttävän kuumaa ja kuivaa ilmaa, ihan kuin joku olisi jättimäisellä föönillä sohinut turistiparkoja. Tuntui että silmämunatkin kuivuivat hetkessä. Ilma tuoksui todella hyvältä, kuivilta yrteiltä, varmaankin eukalyptuspuiden ansiosta. Hyppäsimme taksiin ja tulimme hotelliimme, All Seasons Oasikseen, joka on hieman rähjäisempää sorttia taas vaihteeksi. Huoneemme oli mielettömän kuuma eikä ilmastointilaite suostunut pukkaamaan kuin ulkoilman lämpöistä ilmaa ympäriinsä, joten kävimme ystävällisesti respassa ilmoittamassa asiasta ja korjaussetä tuli katsomaan laitetta. Hänen mukaansa laite oli kunnossa, ja meidän tulisi vain kärsivällisesti odotella ovi kiinni että ilma viilenee huoneessa. Yeah right. Ei se viilennyt. Nälkä alkoi vaivata, ja lähdimme kävellen tutustumaan Alice Springsin pikkukaupunkiin, noin 10 minuutin kävelymatkan päähän. Ja pikkukaupunki tämä tosiaan onkin, melkein voisin kuvitella Crocodile Dundeen kävelevän kadulla vastaan. Keskustan muodostaa muutama katu, joilla on pubeja, ravintoloita ja pari kauppakeskusta, ja siinä se onkin. Näimme mukavan näköisen perinteisen aussibaarin, mutta sinne oli niin paljon sisäänpääsyn ehtoja (alkuperäisväestöäkö varten?), että emme olisi päässeet sisään, minulla kun oli kielletyt varvastossut jalassa. Joten se siitä virvoittavasta juomasta.

On täällä jotain nähtävyyksiäkin, mutta tässä kuumuudessa emme jaksaneet innostua muusta kuin jäätelöstä ja ruoasta, ja palasimme melko pian takaisin hotelliin. Siihen kuumaan huoneeseen. Kummallakin alkoi jo päätä särkeä se kuumuus, ja illan hämärtyessä totesimme ettei siellä pysty nukkumaan ja marssimme taas respaan. Saimme uuden huoneen, jossa luojan kiitos oli toimiva ilmastointi. Nyt on jo paljon parempi olo, heti tuntuu pirteämmältä kun ei tarvitse kökkiä huonoa saunaa muistuttavassa huoneessa. Aamulla on taas aikainen herätys, joten täytynee tästä hankkiutua yöpuulle.

Matkalla Alice Springsiin katselimme koneen ikkunasta alla levittyvää autiomaata. On our way to Alice Springs we watched from the airplane the desert go by below us.

Hieman hotellimme ulkopuolella kadunvarrella oli aidattu kuiva maapläntti, joka oli pyhä paikka alkuperäisväestölle. A little way outside our hotel by the street there was a fenced dry piece of land that was a sacred place for the indigenous  people. 

Katu hotellilta keskustaan. The street from the hotel to the center of town.

Alice Springsin keskusta. The center of Alice Springs.

Parin korttelin päässä keskustasta kaupunki loppui kuin seinään, ja kadun toisella puolella alkoi kuiva metsämaasto. A couple of blocks from the center the town ended and dry woods started on the other side of the street.

Carlos Drake seikkailija

Luku 129

Musta Tahto oli ottanut vanhan herttaisen mummon hahmon ja köpötteli parhaillaan kohti tapaamistaan (mummohahmo oli yleensä se fyysinen olomuoto, jossa Musta Tahto mieluiten hoiti asioitaan eri planeetoilla. Mummo sai yleensä hyvää palvelua ja kaikki olivat hänelle ystävällisiä). Mummo oli pukeutunut valkoisiin ja vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja hänen nenällään oli kakkulat, joiden yli hän katseli maailmaa. Kädessään mummolla oli suuri vaaleanpunainen käsilaukku, jossa oli kirkkaanpunaisia täpliä. Mummo oli matkalla kohti Turgaarien Yliopistoa, jossa häntä olisi vastassa Professori Putki (Professorin oppilaat kutsuivat häntä Sutkiputkeksi, koska hänellä oli tapana huijata korttipelissä). Päästäkseen yliopistolle Mummon täytyi kulkea pahamaineisen Välikyljys-alueen läpi. Tämä alue oli tunnettu baareistaan ja rikollisistaan. Mummo kääntyi oikealle ja jatkoi matkaansa kapeaa ja pimeää kujaa pitkin. Kujan molemmin puolin oli kellaribaareja, joiden ulkopuolella seisoskeli paikallisia rikollisia juomassa teetä ja lukemassa James Joycea (rikollisetkin voivat pitää teestä ja hyvistä kirjoista). Mummo hymyili kaikille aurinkoisesti köpötellessään pitkin kujaa. Rikolliset puolestaan mulkoilivat Mummoa paheksuvasti (mummoilla oli Välikyljyksessä huono maine). Mummo oli melkein kujan päässä ja tunsi olonsa hiukan pettyneeksi, kun mitään ei ollut tapahtunut. Viimeisen baarin kohdalla tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti. 

Osaako Mummo karatea?

Aikooko Professori Putki huijata Mummolta rahat?

Otatko Välikyljyksen raakana vai mediumina?

Vastaukset näihin mureisiin kysymyksiin ja paljon muuta kypsää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.