perjantai 11. marraskuuta 2011

Day 112: What a day!

Kari tuli yöllä kipeäksi, mutta onneksi kuntoutui aamuksi niin että pääsimme kuin pääsimmekin varaamallemme retkelle mukaan. Pikkubussi haki meidät aamulla ja vei Kuranda Skyrailin lähtöasemalle lähelle Smithfieldiä. Skyrail on vuoren yli Kurandan kylään vievä ilmarata, jossa ihmiset pääsevät pienillä vaunuilla keikkumaan puiden latvojen yläpuolelle ja ihailemaan maisemia. Saimme oman vaunumme ja olimme ihan haltioissamme siitä hetkestä lähtien kun vaunu nytkähti liikkeelle. Oli aivan mieletön tunne liukua viidakon päällä ja katsella joka suuntaan avautuvia näkymiä. Matkan varrella oli pari pysähdystä, jolloin pääsimme jaloittelemaan ja kiertämään informatiiviset reitit ja katsomaan näköalapaikoilta avautuvat näkymät. Yhdellä asemalla meidät yllätti hieno riikinkukkoherra, joka tepasteli viidakosta poseeraamaan iloksemme. Skyrail-matka oli 7,5 kilometriä pitkä ja kesti pysähdyksineen noin puolitoista tuntia. Aivan mieletön kokemus, ehdottomasti suosittelen!

Kurandassa meillä oli kolmeen asti vapaata aikaa tehdä mitä lystäsimme. Kurandan kylään on keskittynyt paljon turistitoimintaa, siellä on erilaisia eläintarhoja ja muita vetonauloja ja ostospaikkoja. Meitä kiinnosti erityisesti kaksi, Koala Park ja Butterfly Sanctuary. Olin jo Suomessa päättänyt, että haluan ottaa koalan syliin jos vain mahdollista, ja täällä siihen oli tilaisuus, joten suunnistimme Koala Parkiin heti alkajaisiksi. Mukava yllätys oli, että vaikka puisto olikin pieni, siellä oli muitakin eläimiä kuin koaloja, ja näimme kaikki tärkeimmät Australian ikonit heti kättelyssä. Ihailimme uteliaita liskoja, näimme päiväunilla liikkumattomina makaavia krokotiileja ja käärmeitä, saimme silittää kenguruita ja tirkistellä nukkuvaa vompattia sekä huipennuksena sain ottaa Chibby-nimisen koalan syliin. Ihana pikku otus se olikin!

Hieman katselimme turistikrääsää (mutta emme ostaneet mitään, sillä muistin laukkukapasiteetin rajoitukset, vaikka mietinkin pitkään että olisiko veli pitänyt karmaisevasta kengurunkäpäläpullonavaajasta ja siskot puisista rannekoruista) ja menimme sitten pikaiselle aussilounaalle eli lämpimälle lihapiirakalle, jotka huuhdoimme alas sarsaparilla-juomalla. Ihmeellisen makuista juomaa, tuli mieleen joku lapsuuden juttu mutta en millään muista että mikä. Seuraavaksi suuntasimme perhosia ihastelemaan. Butterfly Sanctuary oli aika pieni kasvihuone, jossa perhoset liihottelivat vapaina ja elivät perhosen elämää kasvien seassa. Niitä oli ihan joka paikassa, välillä muutama laskeutui päällemme. Perhoset näkevät UV-aaltoja, ja useimmissa kukissa on UV-läiskiä (vaikka me ihmiset emme niitä näekään) joiden perusteella perhoset tunnistavat kukat. Kannattaa siis laittaa jotain UV-pitoista päälle jos meinaa vierailla perhostarhassa. Kävimme vielä kauppoja tutkimassa ja jäätelöllä viilentymässä hikisen kasvihuonekokemuksen jälkeen, ja sitten olikin aika lähteä Scenic Railwayn juna-asemalle. Tämä vanha junarata kuljettaa nykyään lähinnä turisteja pari kertaa päivässä Cairnsiin ja takaisin, matka kestää melkein kaksi tuntia ja sen aikana näkee myös hienoja maisemia. Rata kulkee osittain samaa reittiä kuin Skyrail, mutta alhaalla viidakon keskellä, joten maisemiin saa eri näkökulman kuin tullessa. Junamatka oli ihan kiva, mutta ehdottomasti menisin ensi kerralla Skyraililla edestakaisin. Cairnsissa meitä odotti kuljetus, ja pääsimme kuuden jälkeen takaisin kotiin, nälkäisinä ja väsyneinä mutta onnellisina pitkän päivän jälkeen. Teimme ruokaa ja lepäsimme hetken, ja yön laskeuduttua päätimme käväistä rannalla katsomassa yömaisemia. Sopivasti olikin täysikuu, ja mahtava kuunsilta leikki meren aalloilla, jotka tyrskysivät suurina vaahtopäinä rantaan. Siihen näkyyn oli hyvä lopettaa tämä upea päivä.

Kiva pikku otus tervehti meitä kotoa lähtiessämme. Nice little fellow  greeted us when we left home.

Kuranda Skyrail -matka alkamassa. Starting our Kuranda Skyrail trip.

Skyrail nousi korkealle vuoren huipulle ja taaksepäin katsoessa näki meren. Skyrail ascended high to the top of  the mountain and guaranteed good views; when looking back, you can see the ocean.

Oli mahtavaa liukua puiden latvojen yläpuolella ja ihailla alla näkyvää viidakkoa. It was great to glide over the treetops and admire the jungle below.

Aika tiheää tuolla alhaalla viidakossa. Kova sirkkojen siritys ja lintujen laulu kuului kauas. Quite thick jungle. You could hear the locusts and birds far away.

Barron Gorge -putous ylhäältä nähtynä. Barron Gorge seen from above.

Vuoristomaisemaa Skyrailin varrella. Mountain view along the Skyrail.

Barron Gorgen yläjuoksulla oli kaunis järvi. There was a beautiful lake up on the Barron Gorge.

Riikinkukkoherra ilmestyi viidakosta esittelemään komeaa pyrstöään. Mister Peacock appeared from the jungle to show his grand tail.

Jokinäkymä Skyrailista. River view from Skyrail.

Jostain kumman syystä Koala Parkin reunalla oli lentokoneen hylky. For some reason there was an airplane wreckage right beside the Koala Park.

Komea lisko tuli esittäytymään. Handsome lizard came to say hi.

Makean veden krokotiilit näyttivät hitailta ja viattomilta. Fresh water crocodiles looked so innocent and slow.

Oli mahtava yllätys päästä silittämään söpöjä kenguruita. It was a pleasant surprise to be able to pet the cute kangaroos.

Vompatti päiväunilla. Wombat daydreaming.

Uusi ystäväni Chibby-koala. My new friend Chibby the koala bear.

Koalapoppoo nukkuu puussa. Koala gang sleeping in the tree.

Näimme myös käärmeitä. We saw also some snakes.

Butterfly Sanctuary, part 1.

Butterfly Sanctuary, part 2.

Butterfly Sanctuary, part 3: Ulysses.

Butterfly Sanctuary, part 4.

Butterfly Sanctuary, part 5: Butterflies need to drink every half an hour or so. Perhosten täytyy juoda noin puolen tunnin välein.

Paluumatka Kurandasta sujui mukavasti maisemajunalla. Return trip from Kuranda went smoothly in the Scenic railway.

Kaunista Cairnsin seutua. Beautiful Cairns area.

Tunnelmallinen iltakävely täydenkuun loisteessa meren rannalla päätti tämän upean päivän. Evening stroll by the light of the full moon ended this perfect day.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 112

Tontut purjehtivat hetken aikaa kaupungin katuja pitkin löytämättä mitään muuta kuin kelluvaa rojua joka paikasta. He olivat juuri ylittämässä isoa aukiota, kun Pum sanoi: "Kas, täällähän tulee aikaisin pimeä, aurinko laskee jo". Tontut kääntyivät katsomaan taakseen mutta eivät nähneet auringonlaskua vaan viisi hirvittävän kokoista olentoa, jotka peittivät silkalla koollaan auringon. Yksi olennoista päästi äänen, joka kuulosti siltä kuin tuhat höyryveturia olisi huudattanut pillejään yhtäaikaa. Loput neljä olentoa vastasivat erilaisilla äänillä. Lopputuloksena oli suunnaton äänivalli, joka romahdutti taloja edellään ja nostatti veden korkeaksi aalloksi.  Olennot lähtivät etenemään kohti tonttuja. "Oivoi!", sanoi Pim. "Uijui!", sanoi Pam. Tontut meloivat lumilapioillaan niin että vesi roiskui. Melko pian olentojen nostattama aalto saavutti tonttujen lautan ja heidän vauhtinsa kiihtyi, kun he ratsastivat aallon harjalla. "Surf`s up!", huuteli Pum, joka seisoi lautan etureunassa. Tontut eivät uskaltaneet katsoa taakseen mutta he tunsivat, että olennot saavuttivat heitä nopeasti. Yhtäkkiä vesi katosi heidän altaan ja tontut olivat hetken aikaa tyhjän päällä ennen kuin he alkoivat hitaasti pudota alaspäin. 

Kuinka alas tontut voivat vajota?

Kuinka alas tämä tarina vielä vajoaa?

Onko pohja jo saavutettu?

Vastaukset näihin syviin kysymyksiin ja paljon muuta pohjatonta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

3 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Koala -kuva sai muutaman neidin riemunkiljahduksiin, ihana!!!

Tau kirjoitti...

Arvasin että tytöt tykkää koalasta! Se oli niin söpö ja kiltti, olisin voinut vaikka ottaa lemmikiksi.

Tau kirjoitti...

Olispa tytöt olleet mukana...

Lähetä kommentti