tiistai 29. marraskuuta 2011

Day 130: King's Canyon Wilderness Lodge

Aamulla varhain alkoi kolmen päivän retkemme Australian keskiosassa. Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta, ja lähdimme ajamaan kohti King's Canyonia, jossa yövyimme seuraavan yön. Kuljettaja oli samalla myös opas, ja kertoi pitkin matkaa alueen historiaa ja kiinnostavia tarinoita elämästä täällä ei-minkään-keskellä. Olimme aivan innoissamme jo pelkästä bussikyydistä, sillä pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään oikeita outbackin maisemia, mitä olimme odottaneet jo pitkään. Muutenkin oli jo eilen tuntunut kummalliselta tulla Australian kosteimmalta seudulta yhteen kuivimmista alueista maailmassa. Kaupungista päästyämme ajelimme pitkää suoraa asfalttitietä pitkin kuivaa erämaata, jolla kasvoi vain ruohoa ja erämaan puita harvassa. Välillä näimme isoja mustuneita alueita, jotka olivat jäänteitä täällä vasta riehuneista maastopaloista. Ylitimme myös useita siltoja, mutta jokinäkymissä olisi parantamisen varaa; ne olivat kaikki kuivuneita eikä yhtään vesitippaa missään. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kamelifarmi, jossa sai ratsastaa kamelilla jos halusi, ja halusinhan minä. Kovaa höykytystä se ratsastus oli, ja haisevaa myös. Matka jatkui syvemmälle erämaahan, ja seuraavan kerran pysähdyimme Mount Ebenezer Road Housessa, joka oli bensa-asema/ravintola/aboriginaalitaidegalleria. Ulkona oli aivan mielettömän kuuma, ja erämaassa puhalsi uskomattoman kova ja kuuma tuuli. Jatkoimme matkaa bussilla vielä puolisen tuntia, ja sitten vaihdoimme lennossa tien vieressä toiseen kulkuneuvoon, sillä olimme menossa yöksi King's Canyoniin ja bussi jatkoi Yularaan. Nousimme siis King's Canyonin yösijamme Wilderness Lodgen oppaan Rowanin kyytiin parin muun vieraan kanssa, ja hän ajoi jäljellä olevat puolitoista tuntia hotelliimme. Pysähdyimme lounaalle King's Creek Stationille, ja sopivasti kameliratsastuksen päälle nautimme kameliburgerit. Ihan hyvää lihaa se oli, en olisi erottanut naudasta. Sitten Rowan ajoi meidät hotelliimme, ja perillä saimme pienen briiffauksen, sillä hotelli ei ollut mikä tahansa hotelli, vaan majoituimme luksustelttoihin. Siinä briiffauksen aikana taivastelimme kuumuutta, ja virkailija kertoi että tänään lämpötila oli kivunnut yli noin +42 asteeseen! Eipä ihme että hikeä pukkasi, tarkistimme vielä mittarista ja totta se oli, varjossa lämpötila oli +40 astetta, ja ilmankosteus vaivaiset 20%. Koko ajan varoiteltiin, että pitää juoda paljon, ja kaikille kävelyretkille piti ottaa mukaan huimat määrät vettä per henkilö. On kuulemma hyvin tavallista että lämpöhalvauksen tai nestevajauksen takia pitää hälyttää helikopteri viemään turisteja sairaalaan. Olimme niin syvällä erämaassa, että kännykät eivät toimineet, eikä blogin päivityskään onnistunut. Busseissa oli hätätilanteiden varalta satelliittipuhelimet, ja kaikki ajoivat nelivetoautoilla.

Luksustelttamme muistutti kyllä enemmän mökkiä kuin telttaa; siellä oli ilmastointi, maasta koholla oleva lattia, erillinen kylpyhuone jossa oli hienot posliiniset kalusteet ja juokseva vesi. Ehdimme puolisen tuntia levähtää ja juoda vettä, ja sitten lähdimme retkelle oppaamme Rowanin ja yhden toisen vieraan, Simonin kanssa. Rowan ajoi pitkin punaisia kuoppaisia hiekkateitä erämaahan ja vei meidät kävelylle katsomaan luontoa, kasveja ja petroglyfejä eli kivikaiverruksia. Hän kulki edellämme, jotta näkisi mahdolliset käärmeet ajoissa. Olimme aboriginaalien mailla, mutta ihan luvan kanssa onneksi. Olimme kiitollisia siitä että saimme nähdä alueen ihmeitä, ilman opasta sinne ei ollut mitään asiaa. Sieltä ajoimme King's Canyonille ja teimme lyhyen kävelyretken kanjonin pohjassa. Punaiset hiekkakivikalliot hehkuivat upean oransseina ilta-auringossa, kärpäset pyörivät ympärillä ja ilmassa tuoksuivat kuumenneet yrtit. Palasimme takaisin "teltalle" valmistautumaan illalliselle, joka katettiin ulos tähtitaivaan alle. Tutustuimme ruokaa odotellessa muihin vieraisiin ja kaikki jakoivat matkakokemuksiaan. Mukavia ihmisiä, tosin kaikki olivat meitä keskimäärin 20 vuotta vanhempia. Illallinen oli oikein maittava kokonaisuus: alkupalaksi kanakeittoa, pääruoaksi australialaisia herkkuja eli barramundia, härän ja kengurun filettä, perunoita ja kasviksia, ja jälkiruoaksi suklaakakkua toffeekastikkeella. Aterian jälkeen yksi Lodgen työntekijöistä piti meille lyhyen opastuksen eteläisestä tähtitaivaasta, ja näytti meille tärkeimmät tähtikuviot. Illan lopuksi saimme ihailla teleskoopilla kuuta ja jupiteria ja sen kuita. Mahtava päivä! Palasimme teltalle aivan uupuneina, ja pikaisen suihkun jälkeen ihailimme vielä hetken upeaa tähtitaivasta. Erämaassa ilman kaupunkien valosaastetta tähdet näkyivät ihmeellisen selvästi.

King's Creek Station: Camel burger 10 AUD

Alice Springsin ulkopuolella maisema alkoi muuttua erämaaksi. Taustalla McDonnell Ranges vuoristoketju. Outside Alice Springs it started to get more and more desert-like. On the background the McDonnell Ranges.

Pysähdyimme kamelifarmille jossa kokeilin ratsastusta. Ratsunamme 16-vuotias Eddie.  We stopped at a camel farm where I rode the 16 year old Eddie camel.

Matkalla näimme useita joenuomia ilman jokia. On our way we saw many river beds without rivers.

Matkalla King's Canyonille maisemat muuttuivat koko ajan karummiksi. On the route to King's Canyon the view became more and more rough.

King's Creek Station, erämaan keskellä sijaitseva ravintola ja kamelifarmi. King's Creek Station, a restaurant and a camel farm in the middle of desert. 
"Telttamme" King's Canyon Wilderness Lodgessa. Our "tent" in King's Canyon Wilderness Lodge.

Teltan sisällä oli oikein kotoisaa ja mukavaa. In the tent it was quite cosy and nice.

Teltan terassilta avautui näkymä suoraan erämaahan, yöllä siellä ei ollut valonpilkahdustakaan näkyvissä. From our tent we had a view straight to the desert. At night there was not a light to be seen anywhere.


Illallispöydät odottavat iltaa, jolloin saimme nauttia ruoasta tähtitaivaan alla. The dinner tables are waiting for the evening, when we had the opportunity to enjoy good food under starry sky.

Ensimmäisellä kävelyretkellämme oppaamme Rowanin kanssa matkalla katsomaan kivikaiverruksia. On our way to see the petroglyphs with our guide Rowan, our first hike.

Kallio jolla oli useita kivipiirroksia. The rock face that had many petroglyphs.

Upea oranssi hiekka saa värinsä rautaoksidista. Hiekka oli todella hienojakoista. The beautiful orange sand get its colour from iron oxide. The sand was very fine, not coarse at all.

Erämaassa juomapaikat ovat harvassa. Tässä karjaa ja villejä kameleita juomassa. Australiassa on yli miljoona villiä kamelia juoksentelemassa pitkin erämaata. In the desert watering holes are sparse. Here we saw some cattle and wild camels having a drink. In Australia there are over one million wild camels running around the desert.

King's Canyonin pohjalla. In the bottom of King's Canyon.

Kanjonissa oli kuivunut joenuoma joka tulvii heti kun sataa. In the canyon there was a dry river bed that floods when it rains in the desert.

Kaunista hiekkakivikalliokerrostumaa. Beautiful sand stone layers.

King's Canyonin pää. End of the King's Canyon.

Sininen taivas, oranssi kallio ja kuivuneet puunrungot olivat tyypillistä nähtävää. A typical thing to see: blue sky, orange rock and dried tree trunks.

Paikallinen punkkari. Local punk rocker.

Ennen nukahtamista ihailimme erämaan yllä näkyvää upeaa tähtitaivasta. Before falling asleep we admired the beautiful starry sky above the desert.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 130

Ona ja Elviira vetelivät pitkin aavikkoa niin, että hiekka pöllysi. Kummatkin leijuivat noin metrin korkeudella ja pitivät vauhtinsa tasaisessa kahdeksassakympissä. Aavikko oli aluksi jatkunut tasaisena mutta nyt heidän edessään kaukaisuudessa näkyi vuoriketju. Jokaisen vuoren kylkeen oli kaiverrettu valtavankokoinen kirjain. Kirjaimet muodostivat yhdessä tekstin: "Kalen Rilli: Planeetan parhaat ja tulisimmat jakkipurkerit, tule ja hae omasi. Aukioloajat: Aina. Paikka: Kos Meisseli, Unohdetut Planeetat". Onalla ja Elviiralla oli kummallakin nälkä ja siksi he suuntasivatkin leijuntansa kohti Kos Meisseliä. Jonkin matkaa heidän perässään tuli jotain mustaa ja kiiltävää, joka liikkui aaltoillen ja katosi hetken päästä hiekan alle.

Saavatko Ona ja Elviira ylinopeussakot?

Saavatko he jakkipurkerit?

Saavatko he ruokamyrkytyksen?

Vastaukset näihin herkullisiin kysymyksiin ja paljon muuta purtavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti