perjantai 18. marraskuuta 2011

Day 119: Business as usual

Aamuteen jälkeen lähdimme rantaan ottamaan aurinkoa. Kari alkaa olla jo aika ruskea, mutta minä en jostain syystä saa millään väriä pintaan, paitsi niihin kohtiin jotka ovat palaneet. En kuitenkaan luovuta! Rannalta tulimme kevyelle lounaalle ja kävimme sitten lähikaupoissa (ruoka, viina ja liha) hoitamassa ostokset pois alta. Tuo ex-kasvissyöjä on mankunut lihaa koko viikon, joten ostimme taas pihvit illaksi. Täytyy sanoa että liha on täällä erinomaista, todella hyvälaatuista ja maukasta. Samaa ei voi sanoa makeisista eikä maitotuotteista, valikoimat ovat aika surkeat. Raejuustoa on todella vaikea löytää, ja ne pari laatua mitä löysimme maistuivat pahalta. Hauskasti huomaa, miten valikoimat ruokakaupassa ohjaavat ruoanlaittoa ja ruokavaliota. Kaikilla mailla tuntuu olevan ne omat juttunsa, joihin panostetaan ja joissa laatu on hyvä.

Olemme koittaneet täältä käsin seurata Euroopan tilannetta, ja onneksi on netti, sillä tv-uutisten varassa siitä ei tulisi mitään. Täällä päin euro-kriisistä uutisoidaan hieman ylemmyydentuntoisesti siihen tyyliin, että EU on sotkenut asiansa ja nyt heitä pitää painostaa hoitamaan ne kuntoon. Muiden maiden tilanteista uutisoidaan hyvin vähän, ja näkökulma on erittäin aussi-painottunut. Telkkaria katsellessa olemme huomioineet eroavaisuuksia viestinnässä, esimerkiksi tämänpäiväisen pääuutisen eli vanhainkotipalon yhteydessä haastateltiin palopäällikköä, joka asiallisen faktan sijasta keskittyi kehumaan itseään ja miehiään ja sitä kuinka hyvin he hoitivat työnsä. Olemme nähneet maksettuja mainostyyppisiä pätkiä, joissa on hyökätty nimellä mainiten tietyn poliitikon kimppuun ja kyseenalaistettu hänen toimensa. Vakuutuksia mainostetaan ihan älyttömästi, varsinkin hautajaisvakuutusta jonka voi ottaa itselleen ettei sukulaisten tarvitse maksaa hautauskuluja. Kaikenlaista mielenkiintoista oppii yhteiskunnasta televisiota katsomalla.

Kauppareissun jälkeen palasimme rannalle ja kävelimme siellä reilun tunnin. Huomasi että oli perjantai, kun rannalla oli jopa ihmisiä muista päivistä poiketen. Eräs rouva fiilisteli luurit korvilla veden rajassa ja intoutui tanssahtelemaan, hassua. Palasimme sitten kotiin kuntoilemaan salille, ja sen jälkeen asetuimme perjantai-illan viettoon, eli ilta meni ruoanlaiton ja punaviinin kera. Pihvit olivat täydelliset, niin hyviä en ole syönyt ikinä missään, en edes ravintolassa.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 119


Musta Tahto oli monta. He olivat aina olleet monta mutta nyt he olivat enemmän. Aikojen kuluessa heitä oli tullut lisää ja kaikista oli tullut Musta Tahto. Nyt he olivat kaukana monen oven ja monen maailman takana etsimässä vastausta kysymykseen. Kysymys oli ollut Mustalla Tahdolla alusta lähtien. Kysymys oli ajanut heitä eteenpäin mittaamattoman pitkän ajan. Kysymys oli piinannut heitä koko heidän pitkän vankeutensa aikana. Kysymys oli saanut heidät pakenemaan, vaikka hinta oli ollut mahdoton maksettavaksi. Joskus Kysymys oli kaikki. Joskus meni pitkiä aikoja etteivät he edes muistaneet Kysymystä. Sellaisina hetkinä heillä oli rauha ja he olivat erillään. Nyt kysymys oli tuonut Mustan Tahdon Tuhannen planeetan järjestelmään. Ovi sulkeutui heidän perässään ja Tuhannen planeetan järjestelmä näkyi heidän edessään. Suoraan edestäpäin katsottuna näytti siltä kuin järjestelmässä olisi ollut vain yksi planeetta. Mutta jos liikkui pienen matkaa johonkin suuntaan näki, että ensimmäisen planeetan takana oli loputtomalta näyttävä rivi samankokoisia planeettoja. Musta Tahto siirsi itsensä ensimmäisen planeetan pinnalle.


Mikä on Kysymys?


Mistä on kysymys?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon uusia kysymyksiä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti