Day 79: Wine Country Tour

Olimme varanneet matkatoimiston kautta elämämme ensimmäisen retken, viininmaistelukiertoajelun bussilla Napa Valleyyn ja Sonomaan, alle tunnin matkan päähän San Franciscosta. Skotlantilaisen bussikuskin kyyditsemänä menimme aamulla retken lähtöpisteeseen, jossa odotti toinen bussi ja kuski, joka oli samalla myös opas. Kuulimme häneltä muunmuassa että yhden viinipullon tekemiseen tarvitaan noin 650 viinirypälettä. Pääsimme näkemään Golden Gate Bridgen aamusumussa ja upeat maisemat joen toisella puolen, harmi ettei niistä oikein saanut otettua kuvaa bussin ikkunasta. Viiniseutu oli todella kaunista, kukkuloita ja kulottuneen ruohikon seassa pieniä tuuheita puita joita emme tunteneet. Bussi oli täynnä amerikkalaisia turisteja, taisimme olla ainoat kauempaa tulleet. Matka vei ensin Sonomaan ja Jacuzzi Vineyardsiin, jossa oli myös oliiviöljypuristamo. Saimme maistella viittä eri viiniä ilmaiseksi, ja lisämaisteluista piti maksaa pari dollaria lasi. Kolme kevyttä valkoviiniä ja kaksi kevyttä punaviiniä oli valittu etukäteen maisteltaviksi. Emme oikein tykästyneet mihinkään niistä, kaikki olivat liian ohuita meidän makuumme. Ajoimme seuraavaksi naapuritilalle Cline Vineyardsiin, jossa taas maisteltiin viittä viiniä ilmaiseksi ja lisäviinejä maksusta. Tämän talon viinit olivat parempia, kaksi valkoviiniä ja kolme punaviiniä, joista viimeinen zinfandel oli ihan ok, vaikkakin edelleen melko kevyt. Sitten olikin lounaan aika, kuski jätti meidät Sonoman kaupungin keskustaan pariksi tunniksi syömään ja tekemään ostoksia paikallisissa kaupoissa. Haimme leipomosta patongit ja söimme ne puistonpenkillä, mukaan oli laitettu paperipussissa pari suolakurkun viipaletta ja tummia oliiveja. Kävimme ennen lähtöä ostamassa paikallisesta juustotehtaasta omatekoista toffeeta, ja sitten matka jatkui Napa Valleyyn Madonna Estaten viinitilalle, jossa toistui taas sama viiden rutiini. Nyt tarjolla oli kolmea erilaista valkoviiniä ja kahta punaviiniä, joista yksi oli Pinot Noir, ihan ok muttei mitenkään erityinen. Sieltä kuski ajoi toista kautta takaisin San Franciscoon, ja saimme taas katsella hienoja maisemia kun San Francisco Bay avautui aurinkoisena edessämme ja kaupunki ja saaret heijastuivat mereen sumun leijuessa kauempana. Viinialueella oli ihanan raikas ilma ja hyvät tuoksut leijuivat nenään, rosmariinia ja auringossa kuumenneita viiniköynnöksiä. Kalifornialaiset viinit eivät kuitenkaan tehneet meihin vielä vaikutusta. Ehkäpä olisi pitänyt vierailla vielä muutamalla tilalla varmuuden vuoksi? Olimme aika väsyneitä aikaisesta herätyksestä johtuen, joten palasimme hotellille ottamaan iisisti ja surffaamaan netissä ensi viikon ohjelmaa suunnitellen.

Ensimmäinen etappi viinikiertueella. Our first stop of the Wine Tour.

Oliiviöljytuotanto kukoistaa täällä myös. Also olive oil production can be found here.

Viininsäilytyshuoneissa oli melko viileää ja kosteaa, ja ilmassa oli vahva viinillä kastellun korkin tuoksu, joka oli yllättävän miellyttävää nuuhkittavaa. It was quite chilly and moist in the barrel storage rooms, and there was a surprisingly pleasant odour of wine soaked cork in the air.

Perusnäkymä Sonoman viinilaueella, Cline Vinyards. Basic view of Sonoma wine country, Cline Vinyards.

Kauniita kukkuloita Napa Valleyssa, Madonna Estate. Beautiful hills in Napa Valley, Madonna Estate.

Kah, rypäleitä. Lo, grapes.

Paikallisen juustotehtaan omasta kermasta keitetyt fudget olivat jättimäisiä. Fudges made by local cheese factory from their own cream were huge.

Carlos Drake, seikkailija

Day 79

Carlos seisoi puuskuttaen ja hiestä märkänä ummehtuneessa liikuntasalissa. Hän nosti päänsä ja näki olevansa yksin. Kangen oli Carloksen juostessa poistunut. Carlos tunsi itsensä typeräksi ja nöyryytetyksi. Hän muisti nyt liiankin hyvin ja pikkutarkasti kaikki kouluaikaiset tunnetilat. Hän oli elänyt jatkuvan pelon ja ahdistuksen keskellä ja hänen muistoissaan kouluvuodet olivat olleet painajaismaista aikaa hänen elämässään. Carlos lähti niiskuttaen ulos liikuntasalista. Hänen oli pakko päästä mahdollisimman pian pois täältä tai hän tulisi hulluksi. Hän ei yksinkertaisesti kestäisi elää toista kertaa lapsuuttaan. Hän yritti miettiä mitä hän voisi seuraavaksi tehdä. Keskittyminen oli yllättävän vaikeaa, hänen mielessään myllersi liikaa pelkoa ja ahdistusta. Carlos käveli lähimmälle uloskäynnille ja katsoi varovasti ulos. Koulun keskelle jäävä asfalttikenttä oli autio, vain ikivanhat kanaverkoista tehdyt jalkapallomaalit seisoivat keskellä kenttää kuin kaksi vanhaa unohtunutta muistomerkkiä. Carlos hiipi seinänvierustaa pitkin ulos koulun alueelta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli selvää kevään tuntua. Lievä tuulenvire tuoksui pölyltä, mullalta ja vastikään avautuneilta lehdiltä. Carlos kaiveli taskujansa ja löysi muutamia kolikoita. Hän oli jo päätellyt melko tarkkaan mihin vuoteen hän oli joutunut ja hän tiesi mitä pian tulisi tapahtumaan. Olisi parasta jos hän lähtisi mahdollisimman pian pois koulun läheisyydestä. Vanhan vesitornin ympäristö oli erityisesti vältettävää aluetta. Nähdessään taskustaan löytyneet kolikot hän kuitenkin tunsi vastustamatonta halua käydä ostamassa karkkia. Kuin magneetin vetämänä hän lähti kohti koulun vieressä sijaitsevaa kioskia. 


Mitä karkkeja Carlos aikoo ostaa?


Entä jos hänen lemppariaan ei löydykään?


Vastaukset näihin makeisiin kysymyksiin ja paljon muuta sokerista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.