Day 96: Diwali and fellow travelers

Tuhdin ja myöhästyneen aamupalan jälkeen otimme taas aurinkoa rannalla, ja ennen kuin huomasimmekaan lounasrumpua jo soiteltiin; olivat jostain syystä päättäneet aloittaa lounaan tarjoilun liian aikaisin. Kenelläkään ei ollut oikein nälkä, vastahan olimme aamupalapöydästä nousseet, mutta oli mukava istua puun katveessa rannalla ja jutella muiden vieraiden kanssa. Siinä vierähtikin kolmisen tuntia kun vaihdeltiin matkakokemuksia ja vinkkejä tulevia kohteita varten. Olen saanut käsivarteeni oikein komean paukaman, jonka ympärille kehittyi punainen rinki. Muut olivat sitä mieltä ettei se voi olla hyttysen purema vaan todennäköisesti hämähäkin. Kiva.

Olimme ilmoittautuneet kookosdemonstraatioon, mutta henkilökunta unohti järjestää sen joten nyt odotamme jännityksellä saammeko huomenna nähdä kookosten salat. Kaikesta päätellen täällä ei olla niin tarkkoja ajoista tai muustakaan, välillä henkilökunta touhuaa omiaan pitkät ajat ja tuntuu unohtavan että täällä on vieraita. Toisaalta se on ihan hauskaa, saamme olla aivan rauhassa eikä kukaan tuputa mitään. Kävimme hakemassa lisää vettä naapurihotellista ja palasimme sitten rannalle käristämään kääntöpuolta. Kävin myös uimassa, Kari ei viitsinyt kastella housujaan. Aivan ihana ranta täällä on, kirkas ja puhdas vesi ja melko hieno korallihiekkapohja, kyllä siinä kelpasi pulikoida. Harjoittelin rintauintia ja sain räpiköityä omalla tyylilläni ehkä 20 metriä yhteen putkeen, kyllä se siitä vielä. Ruskettuminen on yllättävän vaikeaa, tai siis tasainen sellainen. Epätasaisen rasvan levityksen seurauksena olen kärähdellyt sieltä täältä laikukkaasti ja voin sanoa että näitä rusketusraitoja ei kyllä kannata näytellä ylpeänä kenellekään, tai ehkä korkeintaan modernin taiteen ystävälle. Toivottavasti tilanne tasaantuu pian.

Kesken illallista naapuriresortissa alkoi hieno ilotulitus, jonka jälkeen pari tyyppiä heilutteli tulipalloja ja sitten sytytettiin kokko. Oli hienoa katsella pimeässä veteen heijastuvia valoja, tunnelma oli oikein juhlava. Valoshown syyksi selvisi intialaisten valon juhla Diwali, joka on hieman niinkuin meidän joulumme. Meidän resortin porukka kokoontui rantaan fiilistelemään ja juttelemaan, ja eräs pariskunta näytti muille eilisen löytönsä: kun käveli märällä hiekalla pimeässä alkoivat hiekassa olevat bioluminenssiset levät hohtaa sinistä valoa muutaman sekunnin ajan. Pian hiekalla pyöri joukko riehakkaita aikuisia hyppelemässä, tanssimassa ja juoksemassa ja saimme aikaan upean sinisen tähtitaivaan hiekalle. Loistava lopetus viimeiselle illallemme saarilla.

Resortissa oli kolme koiraa, jotka tykkäsivät uida ja hypellä meressä. There were three dogs in the resort, they liked to jump and swim in the ocean.

Päärakennuksen pylväät koristeltiin palmun lehvistä tehdyillä koristeilla. Columns in the main building were decorated with palm leafs.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 96

Epätoivon meri, Jääsydämen vuoren huipulla oleva Vartijoiden viimeinen torni. Nykyinen hetki.

Ensimmäinen vartija seisoi katselemassa myrskyävää merta korkealla vartijoiden tornin huipulla sijaitsevalla näköalatasanteella. Valtavat, satoja metrejä korkeat aallot löivät rajulla voimalla kohti vuoren rinnettä saaden aikaan hienovaraista värinää joka tuntui huipulle asti. Ensimmäisellä vartijalla ei ollut varsinaista nimeä, mutta häntä kutsuttiin Onaksi helppouden vuoksi. Ona oli samainen vanha rouva, joka oli auttanut Carlosta pakenemaan Mustan Tahdon sotajoukon edestä. Ona oli johtanut Vartijoita viimeiset viisi tuhatta vuotta. Hän oli perinyt tehtävän edeltäjältään, joka oli kuollut Mustan Tahdon päästessä pakoon. Ona odotti tasanteella, että hänen viestinviejänsä palaisi ovien kautta matkaltaan Tasoille. Samassa hetkessä tasanteelle ilmestyikin ovi, josta astui ulos hänen luottomiehensä Erv. "Oliko ongelmia matkalla?", Ona kysyi. "Pääsin melko helposti perille ja sain toimitettua viestin alatasolle, toivon mukaan he toimittavat sen ylöspäin mahdollisimman pian", Erv vastasi. " Hyvä, enempää emme pysty juuri nyt tekemään. Kuulin juuri, että Pyhän veren ritarit ovat luovuttaneet miekkansa ja jättäneet Auringonnousun Liittoutuman. En pysty vaistoamaan heitä missään lähettyvillä, mikä tarkoittaa heidän todennäköisesti lähteneen Unohdetuille planeetoille. Tai sitten he ovat parempia kätkemään läsnäolonsa kuin olin aavistanut. Ilman heitä liittoutuma on selvästi heikompi, mutta en silti usko, että Mustan Tahdon sotajoukko pystyy voittamaan heitä". "En tiedä, Anghzhagin kuningaskunta kukistui yllättävän nopeasti ja heillä oli käytössään laaja telepaattivelhoarmeija. Harmi ettemme saaneet siitä taistelusta mitään tietoa. Olisimme paljon viisaampia, jos tietäisimme millä keinoilla Musta Tahto tuhosi niinkin vahvan armeijan", Erv vastasi. "Niin, emmekä nyt pysty auttamaan Liittoutumaa. Meidän täytyy lähteä kohti Loppumatonta autiomaata. Aukaisen oven, käy sinä sillä aikaa hakemassa muut", Ona sanoi. "Käskystä!", vastasi Erv ja lähti kohti tornin portaikkoa.

Mitä vartijat lähtevät tekemään?

Miten tämä kaikki liittyy Carlokseen?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.