Day 93: Walking in the hills

Täällä siirryttiin tänään kesäaikaan eli tunti eteenpäin. Meitä oltiin muistutettu tästä jo edellisessä resortissa joten tiesimme varautua asiaan. Aamupäivästä teimme reilun tunnin kävelyretken saaren toiselle puolelle. Kuljimme polkua joka meni saaren poikki kukkuloiden yli, joten luvassa oli nousuja ja pusikkoa ja kaikkea siltä väliltä. Iltapäivällä oli Karin vuoro mennä hierontaan, sillä aikaa minä makoilin riippukeinussa rannalla ja luin ja torkuin. Aurinkoa emme tänään voineet ottaa, kun nahka vielä punoitti sen verran komeasti. Enimmäkseen olemme siis oleskelleet varjossa. Päivä tuntui viileältä eilisen jälkeen, hierojalta kuulimme että eilen oli ollut yli +30 astetta lämmintä, ja tänään vain +27 astetta. Illallisella nautimme taas paikallista kalaa ja ruoan päälle istuimme hetken loungessa nauttimassa lämpimästä illasta, Kari maisteli paikallista tummaa rommia ja minun kädelleni tipahti katosta liskonpoikanen. Tämän päivän puheenaihe on ollut illan rugbyn mm-finaali, jossa pelaavat Ranska ja Uusi-Seelanti. Osa henkilökunnasta ja vieraista kuljetettiin illallisen jälkeen veneellä toiselle saarelle seuraamaan finaalia televisiosta, täällä kun ei ole moista rakkinetta ollenkaan.

Vauva-ananas kasvoi tien poskessa. Baby pineapple growing by the road.

Naapurisaari näkyi hyvin korkealta kukkulalta. On the hilltop one could see the neighboring island quite well.

Kapeaa pikku polkua pitkin kuljimme saaren toiselle puolelle ja takaisin. We followed this narrow little path to the other side of the island and back.

Auringonlasku lahdella hotellin edessä. Sun setting in front of the hotel.

Tyhjä ranta nӓyttää kummalta pӓivӓn vilinӓn jӓlkeen. Empty beach looks weird after a day of busy sun bathing.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 93

Carlos ja Pom kävelivät pitkin synkkää ja ruohikkoista hautausmaan käytävää. He olivat päättäneet kulkea jonkin aikaa yhdessä (tarkemmin ottaen Pom oli päättänyt lyöttäytyä Carloksen seuraan hinnalla millä hyvänsä ja Carlos ei ollut päässyt eroon iilimatomaisesta tontusta). Kaksikko jatkoi kohti kivirakennusta, jonka Carlos oli nähnyt tullessaan hautausmaalle. Heidän kävellessään ja joutuessaan vaihtamaan reittiä useamman kerran (rakennus tuntui liikkuvan pois heidän tieltään), Pom pommitti Carlosta kysymyksillä. "Mistä tulit tänne? Miten tulit tänne? Mistä tiedät minne mennä? Miksi me menemme kohti juuri tuota rakennusta? Carlos vastaili hajamielisesti ja yritti samalla kehitellä jonkinlaista järkevää suunnitelmaa, epäonnistuen niin kuin aina. He kävelivät tunnin verran ilman että rakennus tuli yhtään lähemmäksi. Carlos päätti yrittää jotain epäloogisempaa lähestymistapaa. Hän syöksyi äkkiarvaamatta vieressä sijaitsevan mausoleumin rikkinäisestä ovesta sisään. Pom olisi jäänyt pois kyydistä mutta epäluuloisena tonttuna hän oli kiinnittänyt narun itsensä ja Carloksen väliin. Siksi hän tempautui Carloksen mukaan mausoleumin oven läpi. Carlos luuli tulleensa mausoleumin sisään mutta huomasi, että tila mihin hän oli joutunut, oli huomattavasti suurempi. Samassa hetkessä Pom syöksyi päin häneen selkäänsä. Carlos puisti päätään alistuneena, hän oli ilmeisesti tonttumagneetti. He seisoivat valoisassa pylväiden koristelemassa salissa, jonka keskellä sijaitsi korkea kultainen valtaistuin. Valtaistuimella istui lettipäinen hahmo vaaleanpunaiset henkselit yllään. Samaan aikaan salin kummaltakin puolelta hyppäsi kaksi kullasta tehtyä lohta, jotka pysähtyivät kohdatessaan ilmassa ja jäivät leijumaan liikkumattomina.  "Emme taida olla hautausmaalla enää!", Carlos totesi muistaessaan ennustuksen, jonka oli saanut aikaisemmin.


Onko valtaistuimella istuva hahmo se, jonka luulemme sen olevan?


Vai onko se joku muu?


Miten käy Pomin?


Entä nappaako joku lohet haaviinsa?


Vastaukset näihin kalasteleviin kysymyksiin ja paljon muuta ajankohtaista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.