Day 89: Just another day in paradise

Heräsimme kuudelta, aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja kiersimme aamunkoitteessa saaren ympäri matkalla aamupalalle. Kauhea ruokahalu täällä raikkaassa meri-ilmassa on kehittynyt, koko ajan on nälkä, varmaan siksi kun ollaan koko päivä ulkona. Aamupäivä oli varattu auringonpalvonnalle ja uimiselle. Ennen lounasta haimme lasipohjaiset kajakit ja harjoittelimme melomista saaren edessä. Mökin hintaan kuuluu kajakkien ja snorkkelivälineiden käyttö, mutta snorklaus taitaa jäädä väliin kun silmälasit eivät mahdu niiden sukelluslasien alle, joten sokkoina joutuisimme snorklailemaan. Saakohan niitä sukelluslaseja vahvuuksilla jostain edullisesti? Tämän saaren edustalla on paljon koralleja ja tunnettuja sukelluspaikkoja, joten vedenalaisia näkymiä riittää. Oli hassua katsella kajakin pohjasta korallien liukuvan alla ja kalojen puikkelehtivan siellä väleissä. Ihmeellisiä korallinäkymiä siellä olikin, pari möykkyä näytti ihan täplikkäiltä isoilta otuksilta ja vähän jo ehdin säikähtää että hui hai. Lounaan jälkeen palvoimme taas aurinkoa ja uimme, ja mietimme että mitäköhän ruokaa illallisella tarjotaan. Yksinkertaista elämää.

Mikä puuttuu kuvasta? What's missing in the picture?

Aamulla seitsemän aikaan aurinko helottaa jo tosi kuumasti. In the morning at seven o'clock sun is already quite hot.

Bounty Island Resort, main building.

Aamupalalla merimaisemissa. Having breakfast with a sea view.

Olispa kiva kokeilla tuommoista… It would be so nice to try one of those…

Ei muuta kuin kokeilemaan! So why not try!

Siellä se nyt meloo. There she goes paddling.

Fijin lippu. Fiji flag.

Fijiläisiä patsaita polun varrella. Fiji statues by the path.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 89

Pomin tarina.

Olipa kerran neljä pientä tonttua: Pim, Pam, Pum ja Pom. Heitä hoivasi heidät synnyttänyt nainen, joka oli heille kuin äiti. Heidän äitinsä oli nimeltään Petunia Pömpeli ja hän neuloi tumppuja työkseen. Heidän isänsä oli Joosua Jumpperi. Hän oli hyvin kunnianarvoisa lautamies. Joosua lähti eräänä päivänä ostamaan tyynyjä Ikeasta ja eksyi hyllyjen väliin. Heidän äitinsä sai silloin tällöin kirjeitä, jotka oli kirjoitettu Ikean luettelon sivuille. Niinä hetkinä heidän normaalisti rauhallinen äitinsä kirosi pitkään ja hartaasti ja mutisi jotain tyynyistä joita olisi tarvittu. Kaikki sujui muuten hyvin tonttujen elämässä siihen päivään asti, jolloin heidän äitinsä innostui keilaamisesta. Tämän onnettoman harrastuksen Petunialle opetti heidän naapurinsa Tomelia Titaani, joka oli keilannut kesät talvet pienestä pitäen. Petunia innostui valtavasti keilaamisesta ja päätti lähteä Tomelian kanssa maailmankiertueelle. Koska hän ei halunnut pieniä tonttuja riesakseen häiritsemään peliään ja keskittymistään hän vei tontut nunnaluostarin portaille ja jätti heidät sinne ( myöhemmin Petunia ja Tomelia voittivat dramaattisten vaiheiden jälkeen kaksikkojen mestaruuden mutta se on oma juttunsa). Eräs vanha nunna löysi tontut portailta ja otti heidät ottotontuikseen. Hän kasvatti ja ruokki heitä aikuisuuteen asti. Sitten tonttuja kohtasi seuraava vastoinkäyminen. Luostarissa oli töissä eräs kokki, jonka suurena heikkoutena oli räsypokeri. Hän oli ajautunut pahoihin velkoihin hävittyään useamman viikon peräkkäin. Kokki sai mielestään loistavan idean ja antoi tontut velkojilleen etumaksuna häviöistään. Tämän takia tontut joutuivat eroon toisistaan. Vain Pim ja Pam pysyivät yhdessä, koska heidät annettiin henkilölle jolle kokki oli eniten velkaa. Tämän henkilön nimi oli Philomenon.

Mikä ihmeen nimi on Tomelia?

Montako euroa vastaa yksi tonttu?

Vastaukset näihin tonttuihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija