Aika meni yllättävän nopeasti vaikka lento lähti vasta seitsemän aikoihin, ja ennen kuin huomasimmekaan katselimme koneen ikkunasta Los Angelesin valtavaa valogridiä allamme. Se kaupunki on kyllä varmasti isoin mitä olen ikinä nähnyt. Olimme tehneet check-innin jatkolennolle jo San Franciscossa, joten kävelimme suoraan turvatarkastukseen ja kas, siellä kuulimme että meidän täytyy tehdä check-in uudestaan. Jonot olivat aivan järkyttävät, ja kaikki jotka joutuivat tuplatsekkaukseen olivat käärmeissään, mutta se hyvä puoli siinä oli, että tutustuimme muihin jonottajiin (purnaaminen yhdistää), joten aika kului mukavasti. Vihdoin saimme oikeat lappuset käteemme ja pääsimme tekemään muut muodollisuudet alta pois. Yhdentoista tunnin lento Nadiin eli Fijille lähti puoli kahdeltatoista yöllä, ja kone oli aivan täynnä. Kone ei ollut ihan uusinta mallia, mutta onneksi saimme nukuttua yllättävän hyvin, ainakin kuusi tuntia, joten ei niin harmittanut vaikka videojärjestelmä olikin syvältä ja penkit huonot. Siinäpä se matka taittui, peruslentokonesapuskaa syödessä ja niskat jumissa torkkuessa.
Slanted Door: Slanted door spring rolls 10 dollaria, organic chicken claypot 19 dollaria, grass-fed estancia shaking beef 36 dollaria. + verot ja tippi
Shaking beef at Slanted Door was yammy! |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 85
Carlos juoksi henkensä edestä kerrostalon sisäpihan poikki ja kadulle. Hän kuuli takaansa vihaista huutelua ja askelten ääniä. Carlos juoksi kaupungin ainoan pizzerian ohi kohti toria. Hän ohitti pankin ja rautakaupan ja tuli kaupunginhotellin kohdalle. Hotellin vieressä istui yksi kaupungin vakiojuopoista, joka örisi Carlokselle jotain käsittämätöntä hänen juostessaan ohi. Carlos jatkoi matkaansa torin halki ohi grillin ja vieressä olevan kioskin. Grillistä sai loistavia hampurilaisia ja kioskista Carloksen toista suurta herkkua, eli cokispehmistä. Carlos katsahti taakseen ja näki, että häntä jahtaavat pojat juoksivat jo hotellin ohi. Hän yritti epätoivoisesti kiristää vauhtia ja lähti juoksemaan kohti rantaa. Carlos juoksi leipomon nurkan ympäri täydellä vauhdilla eikä nähnyt edessään olevaa rollaattorilla liikkuvaa vanhaa miestä. Hän törmäsi papparaiseen ja tuntui niin kuin hän olisi osunut kiviseinään (papparainen oli vanha metsuri, joka vapaa-aikanaan pelasi amerikkalaista jalkapalloa). Carlos kaatui törmäyksen voimasta kuin iso mänty taitavan metsurin sahaamana. Carloksen silmissä pimeni ja hän menetti tajuntansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti