Day 92: Pure bliss

Aamusta otettiin taas aurinkoa niin lahjakkaasti että tällä kertaa vähän kärähdettiin vaikka päällä oli tuplakerrokset +50 suojakerrointa. Huomenna sitten varovaisemmin. Näimme hassun kurjenomaisen linnun joka tepasteli pitkään vierellämme rannalla ja touhusi omiaan, ja näimme myös vihreän puolimetrisen iguana-liskon puussa. Iltapäiväksi olin varannut rentouttavan polynesialaisen hieronnan, hinnat ovat täällä ihan törkeän edulliset. Hieroja kauhisteli kireitä hartioitani ja teki kovasti töitä että saisi ne aukeamaan. Kauhea rutina vaan kuului, mutta nyt tuntuu oikein hyvältä hartioissa. Tämä resort toimii tilausravintolaperiaatteella toisin kuin useimmat muut, jotka tarjoavat meals-paketteja turisteille ja ruoka on aina seisovasta pöydästä. Niinpä olemmekin saaneet tosi hyvää ruokaa. Nettiyhteys on sen verran kallis, että odotamme blogipäivityksien kanssa seuraavaan hotelliin.

Aamukahvit parvekkeella. Morning coffee in the balcony.

Nӓitӓ pikkuveijareita on joka paikassa. These little fellows are everywhere.

Kurjenomainen lintu tepasteli pitkӓӓn rannalla hauskuuttamassa meitӓ. This stork-like bird was walking along the beach and entertaining us a long time.

Lounaalla maistoimme kookosvanilja-flapjackeja paistetun banaanin ja pekonin kera, sekӓ taro- ja leipӓpuu-ranskalaisia (kuvassa) chilin kera. For lunch we had coconut vanilla flapjacks with fried banana and bacon, and taro and breadfruit chips (in the image) with chili.

Iguana puussa. Iguana in the tree.

Liian mukavat aurinkotuolit + hyvӓӓ lukemista = nahka palaa. Too comfortable sun lounges + good books = skin burns.

Carlos Drake, seikkailija


Luku 92

Pim, Pam ja Pum istuivat penkeillään kauhusta kankeina. Heitä ei enää naurattanut eikä tehnyt mieli taputtaa. Areenan keskellä seisoi neljä synkkää ja mustanpuhuvaa hahmoa. Heidän kiiltävän mustaksi maalatuista naamoistaan törrötti valtava verenpunainen nenä. Atlantiksen pelleillä oli päässään mustat, korkeat hatut, joiden terävä kärki kiilteli metallisena. He olivat pukeutuneet mustan eläimen nahasta tehtyihin takkeihin ja housuihin. Nahat liikkuivat ja kiemurtelivat aivan kuin ne olisivat vieläkin elossa. Pellet seisoivat paljain jaloin ja varpaiden tilalla heillä oli erilaisia eläinten kynsiä. Yksi pelleistä nyökäytti päätään ja harmaata vettä alkoi virrata lattiasta ylös sirkusteltan seiniä. Pian vesi peitti koko teltan sisäosan, virraten alhaalta ylös ja kadoten jonnekin teltan katon kautta. Tontut olivat nousseet penkeiltään ja juoksivat paniikissa ympäri telttaa yrittäen löytää ulospääsyä. Pellet seisoivat liikkumatta areenan keskellä mutta seinillä virtaavan veden läpi työntyi valtava rapu, jolla oli neljä saksea pitkien lonkeroiden päissä. Rapu nappasi tontut saksiinsa muutamassa silmänräpäyksessä. Sitten se aukaisi suuren kitansa, johon se tipautti tontut yksi kerrallaan. Ennen kidan sulkeutumista kuului vielä Pimin huuto vaimeana jostain ravun sisuksista: "Oviii!" 

Pääsemmekö vihdoin eroon noista kolmesta kiusankappaleesta?

Vai tapahtuuko taas kerran halpahintainen viime hetken pelastus?

Vastaukset näihin pellemäisiin kysymyksiin ja paljon muita juonenlonkeroita seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.