Day 91: Farewell Bounty Island, bula Nanuya Island!

Aamupalan jälkeen hyppäsimme veneeseen ja henkilökunnan jäähyväislaulun säestyksellä lähdimme matkaan kohti seuraavaa saarta ja Nanuya Island Resortia. Tätä saarirykelmää jota koluamme kutsutaan Yasawa-saariksi, ja saaria kiertää joka päivä alus, joka pysähtyy kaikkien resorttien kohdalla. Resorteista tullaan hakemaan ja tuomaan asukkaat pienillä veneillä tämän isomman aluksen kyytiin, homma toimii vähän niinkuin paikallisjuna syöttölinjoilla. Bounty Island on tämän linjan alkupäässä ja seuraava etappimme ihan loppupäässä, joten meille oli luvassa viiden tunnin matka emoaluksen kyydissä. Merenkäynti oli aika kovaa jo lähtiessämme, Karilla alkoi nenänpää vihertää jo pikkuveneessä kun keikuimme aallokossa odottamassa isoa venettä. Sitten pikkuvene ajettiin ison veneen kylkeen ja siinä piti hypätä pikaisesti alukseen ettei tipahda mereen. Iso vene (joka ei oikeastaan ole kovin iso, vaan pienempi kuin Suomenlinnan lautta) se vasta keikkuikin kun pääsimme avomerelle saarien suojasta. Aallot olivat hurjan kokoiset ja vettä roiskusi yläkannella olijoiden päälle niin että pian alakannelle alkoi ilmestyä läpimärkiä turisteja vaatteita kuivattelemaan. Tulipahan testattua merisairaustaipumukset samalla, minulle ei tullut huono olo mutta Kari kärsi hieman pahoinvoinnista.

Iltapäivällä kahden aikaan olimme perillä Nanuya Islandilla. Tämä on iso saari jossa on muutama resort eri puolilla saarta. Tällä saarella on kuvattu elokuva Blue Lagoon, jos joku sattuisi sen muistamaan. Meitä oltiin rannalla vastassa tervetuliaisjuomien ja simpukkakaulanauhojen kera, ei laulua tällä kertaa. Sitten saimme lyhyen esittelyn resortista ja siitä, miten homma täällä toimii (ekologisuutta ja rauhaa painotetaan), jonka jälkeen meidät opastettiin rinnettä ylös tyylikkääseen puumökkiimme, jossa on myös parveke jolta voi ihailla lahtea. Kävimme lounaalla ja tutustumassa saareen, ja sitten olemme vain ottaneet rennosti.

Jäähyväislaulu lähtiessämme Bounty Island Resortilta. Farewell song when we leave Bounty Island Resort.

Bounty Island.

Mökissä kaikki oli kauniisti laitettu esille ja kukkia oli joka paikassa. In the cabin everything was nicely decorated with flowers.

Tässä mökkimme Nanuya Islandilla. Our cabin on Nanuya Island.

Lounaalla ollessamme näimme kun kalastajat toivat päivän saalista keittiöön ja riensimme kuvaamaan komeat hummeriniput. Hummerit olivat noin 30 cm:n pituisia vartaloltaan, ja sarvet päälle. When we were having lunch we saw fishers bringing catch of the day to the kitchen and went to photograph the huge lobsters. They had 30 cm long bodies plus antennas.

Joka vuosi muutama ihminen kuolee kun kookospähkinä tippuu päähän. Every year a few people die when a coconut falls to their head.

Laguunirantaa hotellin edessä. Lagoon beach in front of the hotel.

Carlos Drake, seikkailija


Luku 91

Lukijamme varmasti ihmettelevät mitä kuuluu Philomenonille (tai sitten eivät)? Ökyrikas äijäpahahan jäi viimeksi häntä nähdessämme hiukan ikävään tilanteeseen. Philomenon ehti pelätä jättiläismäisen isoa silmää vain hetken ennen kuin häntä taas vietiin. Hän pyöri villisti ympäri ja välillä tuntui kuin häntä olisi vedetty suuren mankelin läpi. Seuraavassa hetkessä hän tipahti tammesta tehdyn oven eteen. Hänellä oli jälleen vaatteet päällään. Päässään hänellä oli korkea punavalkoraidallinen silinteri, jaloissaan kirkkaanvioletit housut. Takkina toimi limetinvihreä frakki, jossa oli vaaleansiniset neliskulmaiset napit. Philomenon oli aivan sekaisin höykytyksestä, jonka oli juuri käynyt läpi, eikä päänsärkyä aiheuttava asu auttanut yhtään. Hän katseli ympärilleen mutta ei nähnyt mitään muuta kuin tuulenpieksämää peltoa silmänkantamattomiin. Hänen edessään oleva tammiovi oli ainoa erikoinen asia näkyvissä. Ovessa oli jykevän näköinen kullanvärinen kolkutin, jossa luki pienellä mustalla kirjoituksella "kolkuta minua!" Philomenon tarttui kolkuttimeen ja paukautti sillä pari kertaa ovea. Ovi aukeni silmänräpäyksessä ja sisältä tuli lauma vaaleanpunaisia jäniksiä suuret lusikat käpälissään. Jänikset törkkivät Philomenonia lusikoillaan ja ohjasivat hänet oven läpi. Oven toisella puolella ei suinkaan auennut peltonäkymää vaan jotain aivan muuta.

Kenellä on niin hyvä värisilmä, että puki Philomenonin noin tyylikkäästi?

Tuleeko kohta vastaan oravia, joilla on haarukat käpälissään?

Vastaukset näihin viiltäviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.