tiistai 11. lokakuuta 2011

Day 81: Scenic Harbour Tour

Huh, mikä päivä! Ei varmaan koskaan olla kävelty niin paljon kuin tänään, jalkapohjat ja kantapäät on ihan tulessa. Aamupäivällä lähdettiin katsomaan Coit Toweria Telegraph Hillillä, jonne piti kiivetä kapeita portaita pitkin. Näkymät olivat huikeat joka suuntaan, toisella puolella sai ihailla satamaa ja Bay Bridgea, toisella puolella sumuseinämän peittämää Golden Gate Bridgea. Sumu oli kiinnittynyt tasaisena seinämänä siltaan koko sen leveydeltä ja korkeudelta, ihan kuin sillalla olisi käytössä alienien cloaking-tekniikkaa. Nälkä alkoi vaivata, joten menimme aamupalalle/lounaalle läheiseen Mama's ravintolaan, jota oli kehuttu paikallisessa lehdessä. Ilmeisesti sitä oli kehuttu muuallakin, sillä pienen ravintolan ulkopuolella oli jonoa, ja kesti puolisen tuntia päästä sisälle tekemään tilaus, ja sitten piti vielä odottaa vapautuvaa pöytää. Ruoka oli kuitenkin kaiken odottamisen arvoista, aivan mielettömän hyvää! Tilasimme French Toast Samplerit (eli suomalaisittain köyhät ritarit) ja vielä yhteiseksi iloksi perinteiset amerikkalaiset pannarit, mmm... Lähdimme sieltä energiaa uhkuen Pier 39:lle katsomaan merileijonia, jotka pitivätkin melkoista elämää lökötellessään laiturilla isossa kasassa välillä mereen pulahtaen. Kävelimme koko rantalinjan pituudelta Golden Gate Bridgea kohti, todella kauniita maisemia ihaillen. Silta ei tullut näkyviin vaikka lähestyimme sitä, eikä sitä nähnyt ennenkuin vasta ihan kohdalla. Kävimme kävelemässä sillalla jonkin matkaa, mutta kokonaan emme viitsineet sitä ylittää, kun siinä hernerokkasumussa ei nähnyt yhtikäs mitään. Sillalta palasimme takaisin päin rannalle ja lähdimme sieltä Exploratoriumin kohdalta nousemaan kaupungin kukkuloille. Hikeä pukkasi, ja loppumetreillä 45 astetta jyrkkä nousu meinasi viedä hengen, mutta pääsimme lopulta ylös ja saimme vaivanpalkaksi ihailla katujen välistä näkyvää kaunista kaupunkia, lahtea ja alaspäin viettäviä katuja ilta-auringossa. Enpä arvannut naimisiin mennessäni että näin kirjaimellisesti myötä- ja vastamäessä yhdessä mentäisiin. ;) Täysikuukin lisäsi tunnelmaa, ja vaikka kotimatka kaupungin halki tuntuikin jaloissa, oli silti ihanaa kävellä kesäillassa ja nauttia kaupungin sykkeestä. Matkalla näimme jumppasalin, jossa paikalliset harjoittelivat hassun näköistä TRX:ää, tuleekohan siitä Suomessa seuraava villitys Zumban jälkeen?

Haettiin kaupasta virvokkeita ja tultiin hotellille päivittämään blogia, mutta raikas meri-ilma teki tepposet ja uni otti valtaansa väsyneet kävelijät, vain jalkapohjien kivistys hieman viivytti unentuloa ainakin 10 sekuntia. Arviolta käveltiin noin kuusi tuntia mäkisessä maastossa, olisikohan siinä yli 20 kilometriä kertynyt? Kokonaisuudessaan tehtiin yli 10 tunnin reissu, aika hyvä suoritus.

Kivoja jyrkkiä portaita kiipeämällä pääsee Telegraph Hillille. Climbing the nice steep stairs you get to the top of the Telegraph Hill. 

Coit Tower on Telegraph Hill.

Näkymä kaupunkiin Telegraph Hilliltä. View to the city from Telegraph Hill.

Idyllinen pikkukatu. Idyllic little street.

Mahtiaamiainen Mama'sissa. Vasemmalla pannukakut, oikealla French Toastit.

Kolmesta pannukakusta tulee korkea keko, kun ne ovat näin kuohkeita. Three pancakes make a high stack when they are as fluffy as these.

Kaupungissa on paikoitellen melkoiset korkeuserot. There are places in the city where differences in height are quite big.

Onnelliset ja äänekkäät merileijonat laituri 39:llä. Happy and noisy sea lions on Pier 39.

San Francisco nähtynä lahdelta päin. San Francisco as seen from the Bay.

Outo sumurintama peitti Golden Gate -sillan vaikka muualla paistoi aurinko. Weird fog covered the whole of Golden Gate Bridge even though elsewhere the sun was shining.

Alcatraz-vankilasaarikin peittyi sumuun. Alcatraz prison island was also covered in fog.

Rannalla lähellä sumujen siltaa. On the beach near the foggy bridge.

Tässä ollaan jo aivan sillan vieressä. Almost next to the bridge already.

Edes sillan rakenteita ei nähnyt kunnolla sankassa sumussa. You couldn't even see the cables of the bridge properly in the thick fog.

Näytti pelottavalta kun silta katosi sumuun. It was quite eerie when the bridge was lost in the fog.

Illalla auringon laskiessa sumu alkaa hälvetä. In the evening when sun goes down the fog starts to fade away.

Exploratorium, kai. Exploratorium, we think.

Täysikuu ja ilta kukkuloilla. Full moon and evening on the hills.

Korkein kohta Pacific Heightsissa. The highest point in Pacific Heights.

Kaupunki kauniissa iltavalossa. The city in beautiful evening light.

Yllätys kaupan tiskillä: suomalaista leipäjuustoa erehdyttävästi muistuttava tuote, joka on täysin amerikkalainen, siis vain idea lainattu Suomesta? Surprise in the shop: product exactly like Finnish leipäjuusto but it was made in the US, perhaps the idea was borrowed from Finland?


Carlos Drake, seikkailija

Luku 81

Lipunmyyntikojun etuosasta aukesi kaksi pyöreää sinistä silmää, jotka katsoivat tuimasti tonttujoukkoa. Silmien alapuolelle ilmestyi kärttyisän näköinen suu, joka sanoi: "Mihinkäs te luulette menevänne? Tämä sirkus on maksullinen, aivan niin kuin kaikki muutkin sirkukset maailmassa. Rahat tiskiin tai tulee lättyyn!" Tontut ryntäsivät tiskille maksamaan, heitellen kolikkoläjiä summittaisesti ja laskematta kojun tiskille. Koju mulkoili heitä hetken aikaa äkäisesti mutta pian jostain ilmestyi kolme keltaiseksi käpristynyttä lippua, jotka tontut ottivat käsiinsä. "Hyvää sirkushetkeä! Muhahhahhahhhhhaaa!", sanoi koju nauraen pahaenteisesti ja sulki silmänsä. "Mitähän tuo tarkoitti?", ihmetteli Pum. "Koju oli varmaan vain iloinen meidän puolestamme, kun me pääsemme näkemään kaikkea hauskaa", vastasi Pam. Tontut astuivat sisään sirkusteltan viileään hämärään. Teltan sisällä oli hiljaista ja rauhallista, muita katsojia ei ollut. Keskellä oleva sahajauhoilla päällystetty areena oli valaistu himmeällä punaisella valolla, joka sai aikaan synkän ja lievästi epätodellisen tunnelman. Tontut yrittivät tihrustaa lippujaan nähdäkseen istuinpaikkojensa numerot mutta eivät erottaneet kuin oudon näköisiä symboleja, joissa ei ollut mitään järkeä. "Hei katsokaa!", sanoi Pim osoittaen kohti areenan reunaa. Siellä oli kirkkaasti valaistuna kolme tuolia, joiden yläpuolella oli suurin kirjaimin kirjoitettu heidän nimensä. "Loistavaa palvelua!", totesi Pum. Tontut asettuivat tuoleihinsa jännittyneinä kuin viisivuotiaat, jotka ovat ensimmäistä kertaa sirkuksessa. Yhtäkkiä kaikki valot sammuivat ja tuli täysin pimeää.

Eikä tässä kaikessa olekin jotain pahaenteistä?

Minkälainen show onkaan luvassa?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti