Day 82: Gourmet Tour

Meille taisi käydä niinkuin Iggy Popille ja David Bowielle aikoinaan: herrat olivat heroiinikoukussa ja halutessaan eroon aineista he päättivät mennä kaukaiseen Berliiniin vieroituskuurille. He eivät tietenkään tienneet, että Berliini oli silloin Euroopan heroiinikeskus, ja vieroituskuurit unohtuivat herroilta yleisessä hauskanpidossa. Mekin kuvittelimme, että täällä kävelemme itsemme rantakuntoon ja syömme terveellisesti, mutta emme ottaneet huomioon laskelmissamme sitä, että San Francisco on ilmeisesti Amerikan herkkukeidas, ja toinen toistaan houkuttelevammat gourmet-elämykset kiusaavat vierailijaa. Täällä ollaan ylpeitä siitä, että voi syödä ulkona hyvässä paikassa jokaisena vuoden päivänä eikä kertaakaan tarvitse käydä samassa ravintolassa vuoden aikana. Luomu ja lähellä tuotettu ruoka on täällä todella trendikästä, ja paikallisherkkuja tarjoavia delimyymälöitä löytyy joka kulmasta. Myös kierrätys ja ekologisuus on esillä vahvasti, toisin kuin New Yorkissa. Jopa hotellissa pyydetään asiakkaita lajittelemaan jätteet siivoojia varten, mutta silti kertakäyttöastioita viljellään laajalti ja kaupassa ostokset pakataan kahteen sisäkkäin laitettuun pahvikassiin.

Tänään emme jaksaneet tehdä kuin kahdeksan kilometrin kävelylenkin, päämääränä Skechers-outletmyymälä ja pari herkkuleipomoa. Ensin piti kuitenkin täydentää Origins-varastoa viereisessä Origins-kaupassa, jossa muistin mainostaa superkohteliaille myyjäneitokaisille Suomessa olevaa valmista fanipohjaa ja pyysin heitä välittämään terveiset että edes Eurooppaan toimittava internetkauppa auttaisi suuresti. Kävelimme kovassa auringonpaahteessa (eilisestä oppineena muistin suojata kaulani aurinkorasvalla, eilen nimittäin poltin ihon, grrr) katsomaan City Hallia jonka edustalla kodittomat nukkuivat ruohikolla, ja sitten kipitimme Skechers-outlettiin. Matkalla pysähdyimme kahville mainioon Blue Bottle kahvilaan, tätä haaraosastoa hoitivat kaksi ystävällistä herraa suoraan autotallista. Kahvin kanssa maistui suklaa-inkivääri-cookie, ja maku oli niin mahtava että päätin heti yrittää leipoa samanlaisia kunhan joskus kotiin pääsen. Mission-katu, jota kävelimme suuren osan matkasta, johti vahvasti ulkomaalaistaustaisen alueen läpi, emmekä hetkeen kuulleet sanaakaan englantia tai nähneet ainuttakaan valkoihoista henkilöä. Espanjankielisiä on Amerikassa paljon, ja sen huomaa jo lentokentälläkin, kun kaikki kyltit ovat sekä englanniksi että espanjaksi. Kauppa kuitenkin löytyi helposti, ja olikin melkoinen aarreaitta kaikille Skechers-faneille: Hinnat pyörivät keskimäärin 25 dollarissa per pari (Suomessa 75 euroa), ja toisen parin ostaessaan sai sen puoleen hintaan. Alkoi melkein itkettää ettei matkalaukussa ole enempää tilaa, olisin niin mielelläni tarjonnut kodin muutamalla kenkäparille. Ostin lopulta yhdet mustat kävelykengät.

Tässä vaiheessa alkoi jo uuvuttaa, mutta onneksi olimme varautuneet ja merkinneet karttaan valmiiksi pari kehuttua herkkupaikkaa. Ne sijaitsivatkin sopivasti lähekkäin, ettei tarvinnut turhaan kierrellä. Menimme ensin Tartine-leipomoon mehulle ja paakelssille, maistoimme kookostartelettia ja appelsiiniliköörimarsipaanibriossia. Molemmat olivat todella hyviä, mutta erityisesti kookostarteletin ihanainen koostumus sai meidät heltymään: tässä oli paras koskaan maistamamme kookosleivonnainen. Tarteletti oli sivelty sisältä ohuelti tummalla suklaalla ja suolaisella kinuskilla, ja täytetty kylmällä kookoskermamoussella, jonka päälle oli ripotelti paahdettuja mantelilastuja. Täytyy kuivata näppäimistö ennenkuin jatkan… No niin, sitten kävimme maistamassa BiRiten itsetehtyjä jäätelöitä, minä tilasin inkiväärin ja suolaisen karamellin makuisen setin, jonka päälle tuli kuumaa karamellikastiketta, kermaa ja macadamiapähkinöitä, ja Kari tilasi neljän maun maistelusetin, makuina mansikka-balsamico, paahdettu kookos, paahdettu banaani ja joku oudon niminen kanelilta maistuva. Olimme niin herkkujen lumoissa että unohdimme kuvata annokset, pahoittelut siitä. Vaikka nämä jäätelöt olivatkin hyviä, niin Sortolan jäätelöt Oulun seudulla ovat edelleen ykkösiä, hyvä Suomi! Tämän pikku herkkuhetken jälkeen olimmekin valmiit palaamaan hotellille. Matkalla poikkesimme pariin vaatemyymälään ihan ajan kuluksi, ja loppuilta onkin otettu rennosti ja kirjoiteltu blogia, tosin nettiyhteys takkuilee sen verran että uploadaus taitaa jäädä huomiselle.

City Hall.

Missionin alueella on paljon muraleja, seinätaidetta. In Mission area there are lots of murales, wall art.

Tässä naisten talon seinämaalaus. Here is Women's House murale.

Hauska julkisivu taidekaupalla. This art shop has funny store front.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 82

Pimeyden keskelle syttyi kapea ja kirkas valokiila, jonka keskelle asteli erittäin pitkä, laiha ja mustiin pukeutunut mies. Miehen päässä oli musta leveälierinen sombrero, jonka reunoilta roikkui nahkahihnoissa erilaisten eläinten kutistettuja päitä. Sombreron lieri oli niin leveä, että miehen kasvoja ei erottanut kunnolla, näkyi vain välähdyksiä pitkästä terävästä nenästä ja harmaina hohtavista silmistä. Mies piteli kädessään mikrofonia, joka oli tehty kutistetusta elefantin päästä. Elefantin kärsä toimi mikrofonin kädensijana. Mies pysähtyi keskelle areenaa ja katseli ympärilleen. "Tervetuloa Mustaan Sirkukseen. Minun nimeni on Muerte ja toimin illan isäntänä. Tänä iltana tarjoilemme teille syvimmän Afrikan salaisuuksia ja kauheuksia. Lisäksi muinaisen Egyptin faaraoiden pedot tulevat teidän silmienne eteen. Ja lisäbonuksena kadonneen Atlantiksen taitavimmat pellet saavat teidät nauramaan. Show alkakoon!" Näin sanoen Muerte kääntyi ja astui ulos areenalta. Heti hänen poistuttuaan areenalle asteli kuusi pystyasennossa kävelevää mustaa krokotiiliä, jotka murisivat nälkäisesti. Krokotiilit tarttuivat toisiaan leuoista ja hännistä ja muodostivat erilaisia kuvioita vartaloillaan. Loppuhuipennuksena ne järjestäytyivät renkaaksi, joka viiletti kovaa vauhtia areenan ympäri. Tontut taputtivat ja huutelivat innoissaan. Tämä oli heidän mieleisensä show.


Eikös sombrerot ole niin viime kesää?


Kuka ruokkii krokotiilit?


Millä krokotiilit ruokitaan?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.