Day 94: Goodbye Nanuya Island Resort, bula Oarsman's Bay Lodge!

Aamupalan jälkeen lueskelimme rannalla ja otimme vielä hetken rennosti. Tänään oli taas resortinvaihtopäivä. Meitä oli tulossa vene noutamaan naapurisaarelle (muistaakseni Nacula Island nimeltään) yhdeltä, joten ehdimme syödä vielä lounaan ennenkuin piti alkaa odotella kuljetusta. Pikku moottorivene saapuikin ihan ajallaan, ja mukava paikallinen setä vei meidät turvallisesti seuraavaan paikkaan, Oarsman's Bayhin. Matka ei ollut pitkä, ehkä noin vartin verran, mutta merenkäynti kävi paikoitellen kovaksi ja vaadittiin melkoista taitoa kuskilta ajaa pikkuveneellä tyrskyjen lomassa. Välillä kiisimme kovaa vauhtia turkoosissa meressä niin että suolatyrskyt vain lensivät, se oli hauskaa. Perillä saimme taas lauluvastaanoton ja tervetuliaisjuoman, ja muodollisuuksien jälkeen pääsimme omaan rantamökkiimme, joka on hieman nuhjuisempaa sorttia mutta sijainniltaan aivan loistava, upea turkoosi ranta muutaman metrin päässä. Otimme heti kirjat mukaan ja lueskelimme rantatuoleissa varjossa pötkötellen, kunnes alkoi pimetä.

Illallinen oli seitsemältä. Täällä on pöytiintarjoilu ja siitä mielenkiintoinen tapa, että asiakas ei saa valita ruokaa eikä sitä ole etukäteen kerrottu, vaan henkilökunta kantaa kaikkien eteen samat pöperöt. Saimme kurpitsakeittoa, lihapataa ja ananaspiirakkaa. Olemme syöneet parempaakin… Pöytäseuraksi saimme nuoren saksalaispariskunnan, ja oli mukava kuulla heidän matkastaan. He olivat juuri tulleet Australiasta, ja kertoivat inhottavia juttuja hämähäkeistä, yöks! Illallisen aikana paikallinen miesporukka joi kavaa (paikallinen lievästi huumaava juoma) ja lauloi vieraiden viihdytykseksi. Yksi heistä oli kuulemma kyläpäällikkö, joka omistaa tämän resortin ja saaren ja naapurisaaretkin. Tarjoilijat kulkivat vahtien pöytien välissä kuin vanginvartijat. Pöytiä oli vain kolme (vieraita kaksitoista), ja tuntui hieman hassulta kun henkilökuntaa oli läsnä niin paljon ja vieraita niin vähän. Hotellin virkailija kertoi huomisen aktiviteeteista, ja päätimme että käymme kylävierailulla vaikka siinä olikin selvää rahastuksen makua ja pientä painostusta rahankäyttöön. Ruoan päälle oli tarjolla bula-tanssin opetusta, mutta siinä vaiheessa liukenimme mökkiimme. Koira säikäytti meidät pimeällä mökinpihalla ja käytti meidän jalkojenpesuvatiamme juomakuppinaan.

Meillä oli rinnemökki Nanuyalla. We had a cabin high on the hill at Nanuya.

Upean turkoosi meri tervehti meitä matkalla naapurisaareen. Lovely torquise sea accompanied us on our way to the neighboring island.

Jälleen hieno auringonlasku. Another beautiful sunset.

Rantamökkimme Oarsman's Baylla. Our beach cabin at Oarsman's Bay.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 94

Aswand ( lukijoidemme mukavuudeksi olemme muuntaneet hänen nimensä mahdollisimman lähelle ihmiskieltä, Aswandin oma kieli on mykoargitelepaattinen muoto, jota useimpien rotujen on mahdoton oppia), Suuren Galaktisen Valloituksen (SGV) ja sotajoukon ylipäällikkö leijui keskellä sodanjohtokeskustaan. Puolet hänen mekaanisista lonkeroistaan oli kytkettynä keskuksen eri osiin ja toinen puoli ohjasi erilaisia virtuaaliprosesseja ilmassa pyörivien heijastusten avulla. Aswand oli mietteliäs, valloitus sujui päällisin puolin hyvin. Aswand ohjasi parhaillaan sotajoukkoa suuren intergalaktisen tyhjyyden läpi, joka sijaitsi Merweuksen tähtisumun ja Auringonnousun Liittoutuman välissä. Hän ei ollut kyennyt löytämään isompaa ovea tai mustaa aukkoa ja siitä syystä he joutuivat ylittämään tyhjyyden. Ylittäminen oli osoittautunut hitaaksi ja vaikeaksi, sotajoukko oli kohdannut jo alkuvaiheessa parven vakuumihaita. Kohtaamista seuranneessa taistelussa Aswand oli menettänyt useita aluksia. Vielä pahempaa oli se, että aluksilla oli ollut suurin osa hänen aktiivisista taisteluaivoistaan. Hait olivat vainunneet aivojen sijaintipaikan ja iskeneet juuri niihin aluksiin joissa aivot sijaitsivat. Kiivaan taistelun jälkeen Aswandin lohikäärmeet olivat ajaneet hait pakosalle. Aswandia vaivasi haiden päämäärätietoisuus, ne olivat käyttäytyneet aivan kuin joku olisi ohjannut niitä. Se ei kuitenkaan voinut olla mahdollista, vakuumihai oli villi vaihtomolekyylinen olento, jota ei voinut käskeä ja jonka kanssa ei voinut kommunikoida. Haiden jälkeen he olivat joutuneet keskelle tähtimyrskyä, jota oli jatkunut kaksi vuotta ennen kuin he olivat päässet sen läpi. Aswandin miehistö väitti nähneensä myrskyn keskellä valtavan kokoisia outoja olentoja, jotka kiersivät sotajoukkoa nälkäisen näköisinä. Nämä tapahtumat saivat Aswandin huolestuneeksi, aivan kuin joku yrittäisi hidastaa heidän etenemistään. Kuka uskalsi uhmata Mustan Tahdon sotajoukkoa?

Milloin Aswandilla on kahvitauko?

Pääseekö sotajoukko koskaan perille?

Kuka yrittää hidastaa heidän kulkuaan?

Vastaukset näihin tyhjiin kysymyksiin ja paljon muita aivoituksia seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.