keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Day 117: Cairns Botanic Gardens and Tank Arts Center

Heräsimme varhain ja päätimme lähteä päiväretkelle Cairnsiin, kun sää oli kovin pilvinen. Kävimme ensin Cairnsissa muutamassa kaupassa, ja lähdimme sitten lounaalle Ocean World -nimiseen kalakauppaan, josta sai myös tuoretta paistettua kalaa. Maistoimme taas fish & chips -tyyppisen annoksen todella herkullisesta spanish mackerelista, ja lisäksi maistoimme friteerattua katkarapua ja kampasimpukkaa. Herkullista kalaa, ranskalaiset vain perussettiä. Kävelimme sieltä tsekkaamaan näillä kulmilla suurimmaksi kehutun luontaistuotekaupan, joka oli meikäläisittäin melko pieni, ja valikoimakin aika suppea eurooppalaisiin verrattuna. Sieltä suuntasimme Cairns Botanic Gardensiin, joka on iso puistoalue, jossa on pari pientä järveä, mangroveviidakkopolku ja erilaisia eksoottisia puutarhoja. Tavallinenkin puutarha, saatikka sitten varta vasten tehty, on täällä todella rehevä ja täynnä niitä kasveja, joita Suomessa pidetään huonekasveina. Mangopuita on myös joka puolella, ja linnut herkuttelevat mangoilla jättäen jäljelle vain kuivaksi kalutut karvaiset kivet, joita lojuu tien varsilla. Kuljimme viidakkopolun kautta puutarhoille ihmettelemään rehevän kasvillisuudean seassa pilkottavia harvinaisuuksia. Vieressä oli Tanks Art Center, joka koostuu muutamasta isosta ränsistyneestä pyöreästä tankin tapaisesta rakennuksesta, jotka on korjattu taidekäyttöön. Yksi niistä oli avoinna, siellä oli meneillään näyttely sotavalokuvista ja erityisesti atomipommituksista. Kuvista tuli paha mieli, ja lähdimme sieltä nopeasti pois. Kävelimme ison tien varteen, hyppäsimme bussiin ja menimme vielä Smithfieldiin ruokaostoksille ennen kotiin paluuta. Kahdeksan tunnin retki painostavassa helteessä takasi valtavan väsymyksen, hyvä kun hereillä pysyttiin loppuilta.

Herkullista kalaa lounaaksi. Delicious fish for lunch.

Viidakkomies viidakkopolulla matkalla Botanic Gardensiin. Jungle man in the jungle path on our way to Botanic Gardens.

Lihansyöjäkasviko se siinä? Meat eating flower?

Rehevillä puutarhapoluilla oli kaikenlaista nähtävää. On the lush paths there was much to see.

Orkidea. Orchid.

Cannonball nut tree, or something like it.

Kaikkien goottien lempikukka: musta kukka. The favorite flower of all goths: black flower.

Upeat vihreän sävyt. Lovely green shades.

Ihanan karmivat puun juuret. Wonderfully creepy tree roots.

Tanks Art Center gate.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 117


Tontut putosivat hitaasti ja pehmeästi lauttansa päällä. He katsoivat ylöspäin kuin yhteisestä sopimuksesta ja näkivät miten viisi jättiläismäistä hahmoa tippui heidän perässään. Tonttujen onneksi viisikkokin tippui hitaasti ja eikä näin ollen saavuttanut tonttujen lauttaa. Hirviöt eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan yrittivät tavoittaa lauttaa isokyntisillä lonkeroilla ja muilla epämiellyttävillä ulokkeilla. "No huh! Nuo kaverit on aika sitkeitä!", totesi Pam. "Mitähän niillä on meitä vastaan?", ihmetteli Pim. "Ehkä ne ei oikein pitäneet siitä, kun me tyhjennettiin niiden vesiallas", Pum sanoi. "Vaikka hyvinhän nuo näyttävät selviävän ilman vettäkin". Tontut ottivat mukavan asennon lautalla piittaamatta hirviöistä sen enempää. Hetkeen lautan ympärillä ei näkynyt kuin vaaleankeltaista valoa mutta pian valo muuttui kirkkaammaksi ja tontut huomasivat lautan olevan keskellä syvää onkaloa. He kurkistivat alaspäin ja näkivät kaukana alhaalla erivärisiä valopisteitä. Onkalon reunat olivat niin syvänruskeaa multaa, että se näytti melkein mustalta. Mustuuden rikkoivat välillä paksut puunjuuret, jotka kiemurtelivat eri suuntiin. Jonkin ajan kuluttua onkalon reunat vetäytyivät kauemmaksi kadoten pian kokonaan tonttujen saapuessa Tasoille.


Miksi tässä tarinassa tiputaan niin paljon?


Ja kanojakin vilahtelee melko usein?


Tiputipu?


Vastaukset näihin kanamaisiin kysymyksiin ja paljon muuta nokkavaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.



2 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Hienoja kuvia! Puutarhoissa kannattaa aina käydä, siellä mieli lepää ja virkistyy :)

Tau kirjoitti...

Sanopa muuta! Kasveja on kiva katsella ja ihailla, joskus ne on niin kummallisia ja joskus näkee tosi hienoja kuvioita tai värejä.

Lähetä kommentti