Day 73: Flying to New York

Ihmeellistä kyllä saatiin jopa nukuttua, vaikka matka kovasti jännittikin. Aamulla sitten herättiin sateisessa Helsingissä turkasen aikaisin ja koitettiin jotenkin saada homma haltuun, vaikka olikin tosi epätodellinen olo. Hyvästeltiin ystävä ja kisut ja lähdettiin kentälle bussilla, siellä oltiin hyvissä ajoin ja kaikki muodollisuudet meni nopeasti ilman häslinkiä. Vaikka oltiin tultu hyvissä ajoin, niin jostain syystä aika riensi nopeasti ja melkein tuli kiire mennä lähtöportille. Siellä sitten sullouduttiin kaikki koneeseen, joka taisi olla täynnä. Luojan kiitos oltiin syöty hyvä aamupala (vaikka ei se meinannu maistuakaan), sillä Finnairin tarjoamat pöperöt oli sitä luokkaa että jäi suurin osa syömättä. En ole ennen niin joustavan kimmoisaa lihapalaa nähnytkään. Lento kesti aikataulun mukaan 8h 40 min, mutta todellisuudessa noin 9 h.  Lentomatka meni ihmeen hyvin, oltiin etukäteen oltu huolissaan siitä kuinka saamme ajan kulumaan, mutta kun tarjolla oli leffoja katseltavaksi niin eihän se ollut ongelma, kolme leffaa (Kauhea kankkunen 2, Green Lantern ja Julia's eyes, kaikki aika huonoja) ehdittiin juuri katsoa ja sitten jo laskeuduimmekin New Yorkiin. Täälläkin päässä muodollisuudet hoituivat sutjakasti ja pian olimme Ameriikan ihmemaassa. Täällä oli ihan sama ilma kuin Suomessa, +15 astetta ja vettä satoi. Pääsimme hotelliin helposti julkisilla, ja olimme omassa huoneessamme kuuden jälkeen illalla paikallista aikaa, Suomen aikaa kello taisi olla yksi yöllä. Avasimme heti verhot ja tarkistimme näkymät hotellihuoneesta, ja meitä tervehti kaunis ilta-auringossa kylpevä näkymä Manhattanille. Kävimme vielä pienen iltakävelyn lähikulmilla, etsimässä iltapalaa. Löysimme pienen delin josta ostimme jättimäiset täytetyt kalkkuna-cheddar-majoneesi-patongit kolmella dollarilla kipale, ja muuta pientä särvintä. Sitten kipin kapin hotellihuoneeseen syömään, herkullista oli. Meitä väsytti jo niin kauheasti, että oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan yhdeksältä (siis neljältä suomen aikaa), hienoa että kerrankin pääsimme ajoissa nukkumaan!

Helsingissä odotellaan koneeseen pääsyä. Huomatkaa matkatavaroiden huikea määrä. Waiting to board the plane in Helsinki. Notice the amount of the luggage.

Hotellihuoneen ikkunasta avautuva upea auringonlasku Manhattanille tuntui epätodellisen hienolta. The great sunset that could be seen from our hotel room window felt unreal.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 73

Kuulemme iloista, railakasta ja ennen kaikkea erittäin tervehenkistä laulua, joka lähestyy kaukaisuudesta. Kohta jo näkyykin kolme rinnakkain astelevaa pientä hahmoa, jotka marssivat päättäväisesti kapeaa soratietä niin, että pöly nousee ja pikkukivet sinkoilevat ympäriinsä. Nyt erotamme jo laulun sanatkin, näin ne menevät:

Pim, Pam ja Pum, Pim, Pam ja Pum. 

Vauhdilla eteenpäin

Carloksen luo ystäväin.

Pim, Pam ja Pum, Pim, Pam ja Pum.

Yhdessä viimein taas

enää ei ole mieli maas.

Pim, Pam ja Pum, Pim, Pam ja Pum.

Joukkomme iloinen tää

tarvitsee Pomin enää.

Jätämme iloiset kaverukset jatkamaan matkaansa ja käymme vielä katsomassa mitä on tapahtunut pesulanomistaja Lungille, jonka piti pitää Pimiä ja Pamia panttivankina. Saavumme pesulaan ja näemme tiskin takana sätkivät jalat, jotka kuuluvat itselleen Lungille. Hän on tiukasti käärittynä moneen parivuoteen lakanaan (valkoiseen, puhtaaseen) niin että vain hänen jalkansa ovat jäänet sojottamaan ulos. Kuulemme myös hirvittävää kiroilua lakanan sisältä (sen tyyppistä kiroilua, joka saisi jopa Pirkka-Pekka Peteliuksen punastumaan). Jätämme Lungin ja jatkamme jonnekin muualle.

Löytävätkö tontut Carloksen?

Miksi he haluaisivat löytää Carloksen?

Pääseekö Lungi vapaaksi?

Vastaukset näihin laulattaviin kysymyksiin ja paljon muuta melodista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.